Esseen otsikko (esim. XX: n sisäisen viestinnän kehittäminen)




Yüklə 13.14 Kb.
tarix20.04.2016
ölçüsü13.14 Kb.


R1 Maija Maijala Essee 1 (2)

R2 802H10 YH1J Orientoivat opinnot



R3

R4 10.2.2011



R 8 Esseen otsikko (esim. XX:n sisäisen viestinnän kehittäminen)
Essee on sovitusta aiheesta laadittu pohdiskeleva, persoonallinen kirjoitelma. Esseessä käytetään lähdeaineistoa, mutta esseen kirjoittajalla on aina kuitenkin oltava omakohtaista sanottavaa. Lähdeaineiston ajatuksia ja väitteitä on problematisoitava. Niitä on analysoitava, vertailtava ja arvioitava. (Luukka 1993, 408.) Pelkkä lähdeteosten tietojen toistaminen ei siis ole essee. Vaikka persoonallinen ote ja omat ajatukset ovat esseessä tärkeitä, pelkät omat mielipiteet eivät riitä vaan esseessä kirjoittaja ”keskustelee” aiemmin oppimansa ja lähdekirjallisuuden avulla sovituista teemoista. Esseessä ei ole kyse mielipidekirjoituksesta tai yksityisten tuntojen kuvailusta, vaan pohdiskelusta ja argumentoinnista (Lonka, Lonka, Karvonen & Leino 1996, 50–54).
Esseen rakenne
Essee on tyyliltään ja rakenteeltaan useita tieteellisiä tekstejä vapaampi. Yleensä essee kuitenkin alkaa johdannolla, jossa kirjoittaja taustoittaa asian käsittelyn ja rajaa aiheensa. Johdannon jälkeen on varsinainen käsittelyosa, joka voi koostua useistakin luvuista. Esseessä on tavallisesti lopetusosa, jossa kirjoittaja vielä pohdiskelee keskeisiä päätelmiään.
Tärkeää esseen rakentamisessa on, että asiat käsitellään aiheittain, ei esimerkiksi lähdeteksteittäin. Tyypillistä on ongelmakeskeinen lähestymistapa. Tekstin on oltavan johdonmukainen ja selkeä. Esseessä käytetään aina täydellisiä virkkeitä: esseeksi ei siis käy luetelmaviivoin kirjoitettu muistiinpanomainen teksti.
Esseelle ei ole olemassa määrämittaa: Yleensä jakson opettaja kertoo esseestä sovittaessa, minkä mittainen esseen tulisi olla. Tavallisia ovat 4–15 sivun esseet.
Lähdeviitteet
Esseen kirjoittamisessa perehdytään paitsi pohdittavaan asiaan myös tieteellisen kirjoittamisen tapaan, ja siksi esseessä esitettyjen väitteiden alkuperä osoitetaan lähdeviittein. Esseen loppuun merkitään esseessä käytetty lähdemateriaali Lähteet-otsikon jälkeen. Tekstissä lähteisiin viitataan kirjoittamalla viite sulkuihin.
Esseen ulkoasu
Esseeseen ei yleensä tarvita erillistä kansi-, sisällysluettelo- tai lähdeluettelosivua vaan teksti voidaan kirjoittaa kuten tämän ohje: Teksti alkaa sarkaimesta 1 (= C1), ja rivivälinä on tekstissä 1,5. Fonttina on Arial ja fontin koko 12. Sivun asetuksissa yläreuna on 1 cm, alareuna samoin 1 cm, vasen reunus 2 cm ja oikea 1,5. Tekstissä käytetään tavutusta, ja liehureunojen välttämiseksi voi lopuksi tasata tekstin molemmat reunat. Lähdeluettelossa rivivälinä on kuitenkin 1. Kaikki esseen sivut numeroidaan, ensimmäiselle sivulle merkitään myös esseen kokonaissivumäärä, ks. tämän tekstin riviä 1. Tämä esimerkki on kirjoitettu esseen asetteluohjeen mukaisesti, ja rivinumerot tarkoittavat näytön rivejä.
Sivuotsikointi
Tekstiä jäsentämään ja silmäiltävyyttä parantamaan tekstissä käytetään sivuotsikoita. Mikäli sivuotsikko ulottuu yli ykkössarkaimen, jätetään otsikon jälkeen tyhjä rivi. Muuten jatketaan suoraan sivuotsikon jälkeen. Esseen otsikoita ei yleensä numeroida.
Lähteet
Lonka, I., Lonka, K., Karvonen, P. & Leino, P. 1996. Pieni sanasto, eli millaisia eri tekstityypit ovat? – Teoksessa Taitava kirjoittaja. Opiskelijan opas (toim. I. Lonka, K. Lonka, P. Karvonen ja P. Leino), 50–53. Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Luukka, M.-R. 1993. Opiskeluessee tekstityyppinä. Virittäjä. Kotikielen seuran aikakausjulkaisu 97, 408–410.



Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə