Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə9/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   5   6   7   8   9   10   11   12   ...   25

LUKU 12
Osoitetaan, kenelle pitää hyvää tehtämän. Vihamiehiä ei pidä uskottaman.
[12:1] Jos siis tahdot hyvää tehdä, niin katso, kenelle teet, niin sinä saat kiitoksen.

[12:2] Tee hyvää jumaliselle, niin se sinulle runsaasti maksetaan jälleen, jos ei häneltä, niin kuitenkin totisesti Herralta.

[12:3] Mutta pahanjuonisille, jotka ei hyvän työn edestä kiitä, ei pidä, hyvin käymän.

[12:4] Anna jumaliselle, ja älä jumalatointa armahda.

[12:5] Tee hyvää vaivaiselle, mutta älä jumalattomalle anna mitään.

[12:6] Pidä itse leipäs, ja älä anna hänelle, ettei hän siitä vahvistu ja tallaa sinua allensa; hän tekee sinulle niin paljon pahaa, kuin sinäkin olet hänelle hyvää tehnyt.

[12:7] Sillä kaikkein Korkein vihaa jumalatointa, ja tahtoo häntä rangaista.

[12:8] Kuin hyvin käy, niin ei taideta ystävää oikein tuta; mutta kuin pahoin käy, niin ei vihansuopa taida itsiänsä salata.

[12:9] Sillä kuin hyvin käy, niin vihansuopa kadehtii sitä; mutta jos pahoin käy, niin ystävät myös luopuvat pois.

[12:10] Älä vihamiestäs ikänä usko. Sillä niinkuin rauta taitaa jälleen ruostua, niiu ei hän myös lakkaa pahuudestansa.

[12:11] Jos hän vielä kumartelee ja lyykistää, niin pidä kuitenkin vaaris ja karta häntä; jos sinä hänen kirkastat niinkuin peilin, niin hän kuitenkin ruostuu jälleen.

[12:12] Älä ota häntä tykös, ettei hän sinua aja pois, ja astu sialles. Älä häntä vierees istuta, ettei hän rupee sinun istuintas pyytämään, ja sinä muistat viimein minun sanani ja kadut.

[12:13] Niinkuin koska mato pistää lumoojansa, ei häntä kenkään armahda; niinkuin myös koska joku petoin

kanssa seuraa pitää ja niiltä revitään, juuri niin myös sille käy, joka suostuu jumalattomaan, ja sekoittaa itsensä hänen syntiinsä.

[12:14] Kyllä hän hetken pysyy sinun tykönäs; mutta jos sinä kompastut, niin ei hän odota sinua.

[12:15] Vihamies antaa hyviä sanoja, ja valittaa sinua, ja on olevinansa sinun ystäväs, taitaa myös itkeä;

[12:16] Mutta sydämessänsä ajattelee hän, kuinka hän sinun hautaan langettais, ja jos hän saa tilan, niin ei hän taida tulla ravituksi sinun verestäs. Jos joku tahtoo vahingoittaa sinua, niin on hän ensimäinen: hän on tahtovinansa auttaa sinua, ja kuitenkin sinun salaisesti lykkää maahan.

[12:17] Hän vääntää päätänsä ja nauraa salaisesti, pitittää sinua ja suutansa ammottelee.



LUKU 13
Seura erikaltaisten kanssa on vaarallinen.
[13:1] Joka tervaan rupee, se saastuttaa itsensä, ja joka antaa itsensä ylpiäin seuraan, se oppii ylpiäksi

[13:2] Älä anna itsiäs voimallisen ja rikkaan seuraan; muutoin sinä otat raskaan kuorman päälles.

[13:3] Mitä on saviastia vaskipadan tykönä? Sillä jos he loukkaavat toinen toistansa, niin se rikkoutuu.

[13:4] Rikas tekee vääryyttä ja öykkää sitä; mutta köyhän täytyy kärsiä, ja päälliseksi kiittää.

[13:5] Niinkauvan kuin hänellä on sinusta hyvää, niin hän tahtoo sinua; mutta kuin et sinä enää voi, niin hän hylkää sinut.

[13:6] Niinkauvan kuin sinulla on jotakin, niin hän nautitsee sinun kanssas; mutta jos sinä häviät, niin ei hän sitä tottele.

[13:7] Kuin hän sinua tarvitsee, niin hän taitaa kyllä suositella sinua ja nauraa sinulle, lupaa sinulle paljon, antaa hyviä sanoja, ja sanoo: tarvitsetkos mitään?

[13:8] Ja kutsuu sinut petollisesta sydämestä vieraaksensa, kahdesti eli kolmasti, niinkauvan kuin hän saa sinun omas sinulta pois;

[13:9] Mutta viimeiseltä häpäisee hän sinun.

[13:10] Ja jos hän näkee sinun hätäs, niin hän laskee sinun menemään ja vääntelee päätänsä sinun päälles.

[13:11] Ota sentähden vaari, ettei sinun yksinkertaisuutes petä sinua, ja saata sinua vahinkoon.

[13:12] Jos voimallinen tahtoo vetää sinua tykönsä, niin kiellä, ja hän vetää sitä enemmin.

[13:13] Älä tunge sinuas hänen tykönsä, ettet ajettaisi pois; älä myös sinuas ylen kauvas siirrä, että sinua tarpeen aikana nautita saataisiin.

[13:14] Älä kiellä, jos hän sinun jotakin käskee; mutta älä luota häneen, vaikka hän on ystävällinen sinun kanssas;

[13:15] Sillä hän koettelee sinua, ja tutkii sinua suloisella käyttämisellänsä.

[13:16] Kuin hän sinulle vihastuu, niin ei hän enää pidä ystävällistä puhetta,

[13:17] Eikä tee leikkiä rangaistuksella ja vankiudella.

[13:18] Ota sentähden vaari, ja katso hyvin etees; sillä sinä elät suuressa vaarassa.

[13:19] Jokainen eläin rakastaa vertaistansa,

[13:20] Niin myös jokainen ihminen pitää vertaisensa tykö itsensä pitämän.

[13:21] Se on juuri niinkuin susi menis lammasten joukkoon, kuin jumalatoin tulee jumalisten seuraan.

[13:22] Niinkuin hyena antaa itsensä koiran seuraan, niin tekee rikas köyhän kanssa.

[13:23] Niinkuin jalopeura syö metsäaasin korvessa, niin myös rikkaat syövät köyhiä.

[13:24] Niinkuin ylpiä suuttuu nöyrään, niin myös rikas suuttuu köyhään.

[13:25] Kuin rikas lankee, niin hänen ystävänsä auttavat häntä ylös; mutta kuin köyhä lankee, lykkäävät hänen ystävänsä häntä perästä.

[13:26] Kuin rikas tekee väärin, niin on monta häntä auttamassa, ja kuin hän puhuu väärin, niin se annetaan olla niinkuin se oikein olis.

[13:27] Mutta jos köyhä osaa tehdä väärin, niin se punnitaan ylen tarkasti; ja vaikka hän vielä viisaasti puhuis, niin ei se kuitenkaan löydä siaansa.

[13:28] Kuin rikas puhuu, niin kaikki vaikenevat, ja korottavat hänen puheensa taivaasen asti;

[13:29] Mutta jos köyhä puhuu, niin he sanovat: kuka tämä on ja jos hän jotakin horjahtaa, niin hänelle pahoin kostetaan.

[13:30] Rikkaus on tosin hyvä, kuin se ilman syntiä nautitaan; mutta jumalattoman köyhyys opettaa hänen paljon pahaa puhumaan.

[13:31] Mitä ihmisen sydämessä on, se nähdään hänen silmistänsä, olkoon se paha eli hyvä.

[13:32] Jos hyvää on hänen mielessänsä, niin hän katsoo suloisesti;

[13:33] Mutta jolla on pahaa sydämessä, ei sillä ole lepoa.

LUKU 14
Omastatunnosta, niin myös ajallisten tavarain väärästä ja oikiasta käytöksestä.
[14:1] Autuas on se, joka ei anna pahaa neuvoa., ja ei hänellä ole pahaa tuntoa siitä.

[14:2] Autuas on se, jolla ei ole pahaa tuntoa, ja ei hänen toivonsa ole turha.

[14:3] Saidan ei sovi rikkaan olla, ja miksi kalu ja raha olis saidalle?

[14:4] Joka paljon kokoo, ja ei tee itsellensä siitä hyvää, hän kokoo muille., ja muut pitää sen tuhlaaman.

[14:5] Joka ei tee itsellensä hyvää., kuinka hän taitaa muille hyvää tehdä? Ei hänellä ole ikänä iloa kaluistansa.

[14:6] Ei ole yhtäkään pahempaa kuin se on, koska ei ihminen suo itsellensä hyvää, ja se on oikia rangaistus hänen pahuutensa tähden.

[14:7] Jos hän jotakin hyvää tekee, niin ei hän ymmärrä sitä, ja hän tulee viimein sentähden kirriksi.

[14:8] Se on paha ihminen, joka ei suo ihmisille hyvää tehtävän, mutta kääntää kasvonsa pois ja ei armahda ketään.

[14:9] Ei ahne ihminen ikänä tyydy osaansa, eikä taida ahneuden tähden menestyä.

[14:10] Ei saita tahdo mielellänsä, että ihminen söis, ja se tekee hänen pahaa, että hänen ruokaa antaman pitää.

[14:11] Poikani. tee omastas itselles hyvää, ja anna Herralle uhri niin paljo kuin hänelle tulee.

[14:12] Muista, ettei kuolema viivyttele, ja sinä kyllä tiedät, mikä liitto sinulla on kuoleman kanssa.

[14:13] Tee ystävilles hyvää ennen loppuas, ja anna köyhälle varasi jälkeen.

[14:14] Älä unohda köyhää, kuin sinulla on iloinen päivä, niin sinulle myös ilo tapahtuu, jotas halajat.

[14:15] Sinun täytyy kuitenkin vaivaloisen hikes muille jättää, ja sinun työs perillisille antaa.

[14:16] Anna mielelläs, niin sinulle myös annetaan, ja pyhitä sinun sielus.

[14:17] Sillä kuin sinä kuollut olet, niin on se kaikki pois kulutettu.

[14:18] Kaikki liha kuluu pois niinkuin vaate, sillä se on vanha liitto: sinun pitää kuoleman.

[14:19] Niinkuin tapahtuu viheriäisen lehden kanssa kauniissa puussa: muutamat putoovat pois, muutamat kasvavat jälleen;

[14:20] Niin myös tapahtuu ihmisten kanssa: muutamat kuolevat ja muutamat syntyvät jälleen.

[14:21] Kaikki turmellut kappaleet saavat lopun, ja ne, jotka niissä ovat, myös hukkuvat ynnä.

[14:22] Autuas on, joka aina Jumalan sanaa rakastaa, ja sitä selittää ja opettaa,

[14:23] Tutkii sitä sydämessänsä ja oppii oikein ymmärtämään, ja etsii enemmin ja enemmin viisautta,

[14:24] Ja rientää sen jälkeen, ehkä kuhunka se menee, kurkistelee hänen akkunassansa, Ja kuultelee hänen ovensa edessä,

[14:25] Pyytää majaa lähes hänen huonettansa, ja asettaa majansa hänen seinänsä tykö,

[14:26] Joka hänelle on hyvä asuinsija; hän panee lapsensa hänen suojaansa, ja hänen oksainsa alle.

[14:27] Sen alla hän varjellaan palavuudelta ja siellä on hänelle kaunis asuinsia.

LUKU 15
Viisauden edusta, ja jumalattomuuden vahingollisuudesta.
[15:1] Joka Herraa pelkää, se tekee hyvää, ja joka itsensä pitää Jumalan sanassa, se löytää viisauden,

[15:2] Ja hän kohtaa häntä niinkuin äiti, ja ottaa hänen vastaan niinkuin kihlattu morsian.

[15:3] Hän ravitsee hänen ymmärryksen leivällä, ja antaa hänen viisauden vettä juoda.

[15:4] Siitä hän vahvistuu, että hän taitaa vahvana olla; hän pitää itsensä sen tykö, ettei hän tule häpiään.

[15:5] Se ylentää hänen lähimmäisensä ylitse, ja avaa hänen suunsa seurakunuassa,

[15:6] Kruunaa hänen ilolla ja riemulla, ja lahjoittaa hänen ijankaikkisella nimellä.

[15:7] Mutta ei tomppelit löydä sitä, ja ei jumalattomat saa nähdä sitä,

[15:8] Sillä se on ylpeistä kaukana, ja ei ulkokullatut tiedä mitään siitä.

[15:9*] Ei jumalatoin taida oikein, opettaa; sillä ei se tule Jumalalta.

[15:10] Oikiassa opissa tarvitaan viisaus, ja Jumala antaa siihen armonsa.

[15:11] Ei sinun pidä sanoman: jos minä olen opettanut väärin, niin sen on Jumala tehnyt; sillä jota hän vihaa, sitä ei pitäisi sinun tekemän.

[15:12] Ei sinun pidä sanoman: jos minä olen opettanut väärin, niin hän on minun pettänyt; sillä ei hän tarvitse jumalatointa.

[15:13] Sillä Herra vihaa kaikkea epäjumalan palvelusta, ja se, joka häntä pelkää, välttää sitä.

[15:14] Hän loi ihmisen alusta ja antoi hänelle ehdon:

[15:15] Jos sinä tahdot, niin pidä käskyt,

[15:16] Ja tee hyvässä uskalluksessa sitä, mikä hänelle kelpaa.

[15:17] Hän pani tulen ja veden sinun etees; ota, kumman sinä tahdot.

[15:18] Ihmisen edessä on elämä ja kuolema; kumman hän tahtoo, se hänelle annetaan.

[15:19] Sillä Jumalan viisans on suuri, hän on sangen voimallinen, ja näkee kaikki,

[15:20] Ja hänen silmänsä katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät; hän tietää kyllä, mikä oikein on tehty, ja mikä ulkokullaisuus on.

[15:21] Ei hän käske yhdenkään olla jumalattoman, eikä anna kenellekään lupaa syntiä tehdä.

(9) Grekan tekstin jälkeen kuuluu tämä värssy näin: Ei ole kiitos kaunis syntisen suussa, sillä ei se ole lähetetty Herralle.

LUKU 16
Lasten kasvattamisesta; synnin rangaistuksesta.
[16:1] Älä iloitse, että sinulla on monta hillimätöintä lasta, ja älä luota itsiäs siihen, että sinulla on monta lasta, jos ei he pelkää Jumalaa.

[16:2] Älä luota heihin, älä myös uskalla heidän varaansa.

[16:3] Sillä parempi on yksi hyvä lapsi, kuin tuhannen jumalatointa.

[16:4] Ja parempi on kuolla lapsetoinna, kuin että olis jumalattomia lapsia.

[16:5] Hyvänlainen mies taitaa kaupunkia auttaa; mutta vaikka monta olis jumalatointa, niin ne kuitenkin hänen hävittävät.

[16:6] Siitä olen minä elinaikanani paljon nähnyt, ja vielä enemmän kuullut.

[16:7] Tuli poltti kaiken jumalattoman joukon, ja viha sattui jumalattomiin.

[16:8] Ei hän säästänyt vanhoja sankareita, jotka hukkuivat väkevyydessänsä.

[16:9] Ei hän niitäkään säästänyt, joiden tykönä Lot muukalainen oli, mutta kadotti heitä heidän sydämensä koreuden tähden,

[16:10] Ja hävitti kaiken sen maakunnan armottomasti, jonka he synneillänsä täyttäneet olivat.

[16:11] Niin hän myös hukutti kuusisataa tuhatta, että he olivat kovakorvaiset; kuinka hän siis pitäis kovakorvaisen rankaisematta?

[16:12] Hän on tosin laupias, mutta hän on myös vihainen. Hän leppyy kyllä, mutta hän rankaisee myös kauhiasti. Niin suuri kuin hänen laupiutensa on, niin suuri on myös hänen rangaistuksensa, ja hän tuomitsee jokaisen ansionsa jälkeen.

[16:13] Jumalattoman ei pidä vääryytensä kanssa pääsemän rankaisematta, ja hyvän toivo ei pidä turha oleman.

[16:14] Jokainen hyvä työ pitää siansa löytämän, ja kullekin pitää tapahtuman ansionsa jälkeen.

[16:15] Älä sano: ei Herra katsele minua; kuka kysyy minua taivaassa?

[16:16] Ei hän muista minua niin suuressa joukossa; mitä minä olen suuren maailman suhteen?

[16:17] Sillä katso, taivas, meri ja maa vapisevat, vuoret ja ja laaksot värisevät, kuin hän niitä etsii:

[16:18] Eikö siis hänen pitäis näkemän sinun sydäntäs?

[16:19] Mutta mitä hän tehdä tahtoo, sitä ei yksikään näe, ja tuulta, joka on hänen kädessänsä, ei näe yksikään ihminen.

[16:20] Hän taitaa paljon tehdä, jota ei kenkään näe.

[16:21] Ja kuka taitaa puhua ja kärsiä, kuin hän tuomitsee? Mutta senkaltainen vaatimus on kaukana silmäin edestä.

[16:22] Kuin tyhmä ihminen sen kuulee, niin hän kuitenkin pysyy hulluudessansa ja erehdyksessänsä.

[16:23] Poikani, kuule minua, opi viisautta, ja tottele minun sanaani täydellä todella.

[16:24] Minä tahdon antaa sinulle totisen opin, ja neuvon sinua selkiästi.

[16:25] Jumala on alusta työnsä hyvin asettanut.

[16:26] Ja antanut heille jokaiselle oman työnsä,

[16:27] Ja pitää heitä ijäti senkaltaisessa järjestyksessä, että he aina virkansa toimittavat, ja ei yksi estä toista;

[16:28] Mutta ovat aina hänen käskyllensä kuuliaiset.

[16:29] Vielä sitte on hän myös katsonut maan päälle, ja on sen hyvyydellänsä täyttänyt,

[16:30] Ja täytti maan eläimillä, jotka maaksi jälleen tulevat.



LUKU 17
Jumalan hyväin töiden luettelemus, ja neuvo parannukseen.
[17:1] Jumala loi ihmisen maasta., ja teki hänen jälleen maaksi,

[17:2] Ja määräsi heille heidän elinaikansa;

[17:3] Ja loi heidät molemmat, ja antoi luontonsa kummallekin, ja teki heitä omaksi kuvaksensa.

[17:4] Hän antoi kaiken lihan heitä peljätä, ja että heidän piti hallitseman kaikkia eläimiä ja lintuja.

[17:5] Hän antoi heille järjen, puheen, silmät, korvat, ymmärryksen ja tunnon,

[17:6] Ja osoitti heille sekä pahan että hyvän.

[17:7] Hän katsoi heidän puoleensa erinomaisesti muiden eläinten suhteen,

[17:8] Osoittaaksensa heille suuren majesteettinsa.

[17:9] Hän opetti heitä, ja antoi heille elämän lain.

[17:10] Hän teki heidän kanssansa ijankaikkisen liiton, ja ilmoitti oikeutensa.

[17:11] He näkivät silmillänsä hänen majesteettinsa, ja kuulivat hänen julkisen äänensä korvillansa,

[17:12] Ja hän sanoi heille: karttakaat kaikkea vääryyttä! ja antoi myös jokaiselle käskyn lähimmäisestänsä.

[17:13] Heidän menonsa on joka paikassa hänen edessänsä, ja ei ole mitään salattu.

[17:14] Jokaiseen maakuntaan asetti hän hallitsian;

[17:15] Mutta itse on hän Israelin Herra.

[17:16] Kaikki heidän tekonsa ovat julki hänen edessänsä niinkuin aurinko, ja hänen silmänsä näkevät lakkaamatta kaikkein heidän menonsa.

[17:11] Kaikki heidän pahuutensa on ilmi hänen edessänsä, ja kaikki heidän syntinsä ovat julki hänen edessänsä.

[17:18] Hän kätkee ihmisten hyvät työt niinkuin sinettisormuksen, ja hyvät teot niinkuin silmäterän.

[17:19] Viimeiseltä herää hän, ja kostaa jokaisen pään päälle, niinkuin hän on ansainnut.

[17:20] Mutta jotka parantavat itsensä, ne antaa hän tulla armoihin, ja niitä, jotka väsyneet ovat, lohduttaa hän, ettei he epäilisi.

[17:21] Niin käännä siis nyt sinuas Herran tykö, ja hylkää syntinen elämäs;

[17:22] Rukoile Herraa ja lakkaa pahasta.

[17:23] Pidä sinuas Korkeimman tykö, eriä vääryydestä,

[17:24] Ja vihaa epäjumalanpalvelusta totuudella.

[17:25] Kuka tahtoo Korkeinta kiittää helvetissä; sillä elävät taitavat ainoasti kiittää.

[17:26] Kuolleet, jotka ei silleen ole, ei taida kiittää.

[17:27] Sentähden kiitä Herraa niinkauvan kuin sinä elät ja terveenä olet.

[17:28] Oi kuinka suuri on Herran laupius! Hän on kaikille armollinen. jotka kääntyvät hänen tykönsä.

[17:29] Sillä mikä taitaa ihminen olla, ettei hän ole kuolematoin?

[17:30] Mikä on kirkkaampi aurinkoa, jonka kuitenkin täytyy hukkua? Ja mitä liha ja veri ajattelee, se on paha.

[17:31] Hän näkee mittaamattoman taivaan korkeuden; mutta kaikki ihmiset ovat tuhka ja multa.

LUKU 18
Jumalan laupiuden ylistys, ja kuinka sitä alati nautita taidetaan.
[18:1] Mutta se, joka elää ijankaikkisesti, kaikki, mitä hän tekee, se on täydellinen.

[18:2] Herra on yksinänsä vanhurskas; ei taida kenkään puhua ulos hänen töitänsä.

[18:3] Kuka voi käsittää hänen suuret ihmeensä?

[18:4] Kuka taitaa mitata hänen suuren voimansa? Kuka taitaa luetella hänen suuren laupiutensa?

[18:5] Ei ihminen taida sitä vähentää eikä enentää, ja hänen suuria ihmeitänsä ei taida hän käsittää.

[18:6] Mutta ihminen kuin hän parhaansa tehnyt on, niin on se tuskin aljettu; ja kuin hän luulee sen päättäneensä, silloin vielä paljo puuttuu.

[18:7] Sillä mikä on ihminen? mihinkä hän kelpaa? mitä hän taitaa auttaa eli vahingoittaa?

[18:8] Jos hän kauvan elää, niin hän elää sata ajastaikaa. Niinkuin pisara vettä on koko merta vastaan, ja niinkuin sannan hiekka on meren santaa vastaan: niin harvat ovat hänen vuotensa ijankaikkisuuden suhteen.

[18:9] Sentähden kärsii Jumala heitä, ja vuodattaa laupiutensa heidän päällensä.

[18:10] Hän näkee kyllä ja tietää, kuinka he kaikki ovat kuoleman omat.

[18:11]Sentähden hän armahtaa heitä sitä runsaammin.

[18:12] Ihmisen laupius ulottuu ainoastaan lähimmäisellensä, mutta Jumalan laupius käy kaiken maailman ylitse.

[18:13] Hän kurittaa ja rankaisee, hän opettaa ja kaitsee, niinkuin paimen laumaansa.

[18:14] Hän armahtaa kaikkia niitä, jotka itsensä opettaa antavat ja ahkerasti kuulevat Jumalan sanaa.

[18:15] Poikani! kuin jonkun hyvää teet, niin älä nurise, ja kuin jotakin annat, niin älä tee häntä murheelliseksi kovilla sanoilla.

[18:16] Kaste palavuuden jäähdyttää, niin myös hyvä sana on parempi kuin lahja,

[18:17] Ja yksi sana on toisinansa parempi kuin suuri lahja; ja toimellinen ihminen antaa ne molemmat.

[18:18] Mutta tyhmä soimaa toista hävyttömästi, ja ylönmielinen lahja ei ole otollinen.

[18:19] Opi ensin itse, ennenkuin sinä muita opetat.

[18:20] Auta ensin itsiäs, ennenkuin sinä muita autat.

[18:21] Nuhtele ensin itsiäs, ennenkuin sinä muita tuomitset, niin sinä löydät armon, kuin muita rangaistaan.

[18:22] Älä viivytä katumustas siihen asti kuin sinä sairaaksi tulet, mutta paranna sinus, kuin vielä syntiä tehdä taidat.

[18:23] Älä viivytä hyväksi tulla, ja älä viivytä katumustas kuolemaan asti.

[18:24] Ja jos sinä tahdot Jumalaa palvella, niin tee se vilpittömästi, ettet kiusaisi Jumalaa.

[18:25] Muista sitä vihaa, joka lopulla on tuleva.

[18:26] Sillä kuin ihminen ravittu on, niin muistakaan, että hän jälleen isoaa; ja kuin ihminen rikas on, niin ajatelkaan, että hän jälleen köyhäksi tulla taitaa.

[18:27] Sillä ehtoona taitaa toisin olla kuin aamulla oli, ja kaikki nämät äkisti Jumalan edessä tapahtuvat.

[18:28] Viisas ihminen pitää näissä kaikissa vaarinsa ja välttää syntiä, kuin hän vielä syntiä tehdä taitaa.

[18:29] Joka toimellinen on, hän ottaa senkaltaisen viisauden tykönsä ja joka sen saa, hän kiittää sitä.

[18:30] Joka sen opin oikein oppinut on, se taitaa visusti itsensä käyttää, ja hyvin siitä puhua parannukseksi,

[18:31] Älä seuraa pahaa himoas, mutta käännä pois sinun tahtos.

[18:32] Sillä jos sinä seuraat pahaa himoas, niin sinä saatat itses vihamiestes pilkaksi.

[18:33] Älä ole tuhlaaja, älä myös harjoita sinuas tuhlaamaan, ettet tulisi kerjääjäksi.

[18:34] Ja kuin ei sinulla ole silleen rahaa kukkarossa, niin sinun täytyy kasvulle lainaksi ottaa.



LUKU 19
Himoin, jaaritusten ja viekkauden karttamisesta.
[19:1] Juomari työmies ei rikastu, ja joka ei vähääkään kätke, se enemmin ja enemmin häviää.

[19:2] Viina ja vaimot tekevät viisaat miehet hulluiksi, ja ne, jotka porttoin kanssa yhteyttä pitävät, tulevat mielipuoliksi.

[19:3] Koi ja mato on heidän palkkansa, ja he kuivettuvat muille julkiseksi opiksi.

[19:4] Joka pikaisesti uskoo, se on köykäinen, ja kuin hän antaa hänensä vietellä, niin hän vahingoittaa itsensä.

[19:5] Joka koiruudestansa iloitsee, se tulee ylönkatsotuksi; mutta joka vihaa kelvottomia panettelioita, se varjelee itsensä vahingosta.

[19:6] Jos sinä jotakin pahaa kuulet, niin älä sano sitä; sillä vaiti olla ei vahingoitse ketään.

[19:7] Ei sinun pidä sanoman ystävälle eikä vihamiehelle.

[19:8] Älä myös ilmoita sitä, jos sinä sen taidat tehdä ilman pahaa omaatuntoa,

[19:9] Sillä kyllä sinua kuunnellaan ja otetaan vaari sinun puheestas, ja kuitenkin sinua sentähden vihataan.

[19:10] Jos sinä olet jotakin kuullut, niin anna sen kuolla sinussas, niin sinulla on levollinen sydän, ja et sinä sentähden kahtia pakahdu.

[19:11] Mutta tyhmä tahtoo sen kanssa ulos, niinkuin täysiaikainen lapsi tahtoo ulos.

[19:12] Kuin tyhmä sanankin kuulee, niin se on niinkuin nuoli istuis kiinni hänen reidessänsä.

[19:13] llmoita sitä lähimmäiselles, mitämaks ettei hän ole sitä tehnyt; mutta jos hän on sen tehnyt, ettei hän sitä enään tekisi.

[19:14] Puhu siitä ystävälles: sillä kyllä paljo ihmisten päälle valhetellaan.

[19:15] Älä siis usko kaikkea, mitäs kuulet.

[19:16] Toisinansa pääsee ihmiseltä sana tapaturmasta, jonka hän toisin ymmärtää; sillä kuka on se, joka ei toisinansakaan sanoissansa eksy?

[19:17] Puhu siitä lähimmäiselle, ennenkuin sinä riitelet hänen kanssansa, ja muista Jumalan käskyt.

[19:18] Sillä Jumalan pelko tekee ihmisen itsensä kaikissa asioissa visusti käyttämään, ja Jumalan käsky

opettaa kaikki asiat toimellisesti tekemään.

[19:19] Kavaluus ei ole viisaus, ja jumalattomain petos ei ole toimellisuus.

[19:20] Mutta se on pahuus ja epäjumalan palvelus, ja on kaikki hulluus ja tyhmyys.

[19:21] Parempi on vähä ymmärrys Jumalan pelvossa, kuin suuri ymmärrys Jumalan ylönkatseen kanssa.

[19:22] Moni in tarkka ymmärryksestä, ja on kuitenkin pahanjuoninen, ja taitaa vääntää asian, kuhunka hän tahtoo.

[19:23] Hän kallistaa päänsä, ja katsoo yksivakaisesti, ja on kuitenkin kaikki petos.

[19:24] Hän laskee silmänsä alas, ja kuultelee korvillansa, ja jos et sinä ota vaaria, niin hän sinun pettää.

[19:25] Ja jos hän on heikko sinua vahingoittamaan, ei hän kuitenkaan tottele sitä, jos hän tilansa näkee, niin hän tekee pahaa; kyllä se hänestä nähdään.

[19:26] Toimellinen mies havaitaan käyttämisestänsä.

[19:27] Sillä hänen vaatteensa, naurunsa ja käymisensä ilmoittavat hänen.



LUKU 20
Ajattomasta ja aikaisesta puheesta ja työstä.
[20:1] Ihminen nuhtelee usein lähimmäistänsä sopimattomalla ajalla, ja tekis viisaammin, jos hän olis vaiti.

[20:2] Parempi on julki nuhdella, kuin salaa vihata; ja jolle se kelpaa, niin se tulee hänelle hyväksi.

[20:3] Joka väkivaltaa tekee oikeudessa, hän on niinkuin se huoneenvartia, joka sen neitseen häpäisee, jota hänen piti varjeleman.

[20:4] Muutamat ovat ääneti, ettei he taida edestänsä vastata.

[20:5] Muutamat ovat vaiti ja odottavat aikaansa.

[20:6] Viisas on siihenasti ääneti kuin hän aikansa näkee, mutta rohkia tyhmä ei taida odottaa aikaansa.

[20:7] Joka suupaltti on, hän suututtaa ihmiset itseensä, ja joka paljon valtaa ottaa itsellensä, häntä vihataan.

[20:8] Monelle käy pahassa asiassa myöten, mutta se tapahtuu hänelle vahingoksi.

[20:9] Moni antaa usein, ja ei hän siitä hyödy; mutta sitä vastaan moni myös antaa, joka hänelle tulee parhaaksi.

[20:10] Joka paljon koreilee, se saa siitä vahingon; mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.

[20:11] Moni ensin ostaa halvasti, mutta sitte maksaa sen kalliisti.

[20:12] Viisas tekee lahjansa otolliseksi suloisella sanalla; mutta mitä tyhmät antavat, sen he itse tekevät kelvottomaksi.

[20:13] Ei tyhmän lahja tule paljo sinun hyväkses; sillä yhdellä silmällä hän antaa, mutta seitsemällä silmällä hän katsoo, mitä hänen siitä jälleen saaman pitää.

[20:14] Hän antaa vähän ja sanoo paljon antaneensa, ja huutaa siitä niinkuin viinanlaskia.

[20:15] Tänäpänä hän lainaa ja huomenna tahtoo jälleen. Nämät ovat ne ihmiset, joita ei voida kärsiä.

[20:16] Tyhmä valittaa; ei yksikään ole minulle uskollinen, ei kenkään kiitä minua hyvästä työstä.

[20:17] Ja jotka minun leipääni syövät, ei puhu minusta hyvää.

[20:18] Oi kuinka usein ja monelta hän häväistään!

[20:19] senkaltainen puhe tekee hänelle pahempaa kuin jos hän putois alas korkiasta huoneesta.

[20:20] Juuri niin tapahtuu pahoille, joiden viimein äkisti lankeeman pitää.

[20:21] Häpeemättömällä ihmisellä on suuri suu, han puhuu ajattelematta kaikki, mikä hänen mieleensä joutuu.

[20:22] Vaikka tyhmä jotakin hyvää puhuis, ei se kuitenkaan kelpaa; sillä ei hän sitä puhu oikialla ajalla.

[20:23] Köyhyys estää monta pahaa tekemästä; siitä on hänellä se voitto, ettei hänellä ole paha tunto

[20:24] Moni tekee ennen pahaa kuin hän hukkais kunniansa, ja tekee sitä jumalattoman ihmisen tähden.

[20:25] Moni palvelee toista väärässä asiassa, ja saattaa niin hänen vihamieheksensä.

[20:26] Valhe on suuri häpiä ihmiselle, ja se löydetään enimmästi pahain ihmisten tykönä.

[20:27] Ei varas ole niin paha kuin valehtelia; mutta viimeiseltä he molemmin vahinkoon tulevat.

[20:28] Valhe on ihmiselle häpiällinen, ja eihän tule ikänä kunniaan

[20:29] Viisas mies kunnioittaa itsensä viisaalla puheellansa, ja toimellisesta miehestä päämiehet paljon pitävät.

[20:30] Joka peltonsa hyvin rakentaa, hän täyttää salvonsa; ja joka itsensä pitää päämiesten tykö, niin, että hän heille kelpaa, se taitaa paljon pahaa estää.

[20:31] Antimet ja lahjat sokaisevat viisaat ja panevat suitset heidän suuhunsa, ettei he taida rangaista.

[20:32] Kätketty viisaus ja salattu tavara, mihinkä ne molemmat kelpaavat?

[20:33] Parempi on se ihminen, joka tyhmyytensä kätkee, kuin se, joka viisautensa kätkee.

1   ...   5   6   7   8   9   10   11   12   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə