Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə7/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   2   3   4   5   6   7   8   9   10   ...   25

LUKU 11
Nuori Tobia, kotia tultuansa, parantaa isänsä silmät, ja ilahuttaa vanhempansa.
[11:1] Ja tiellä, kuin he tulivat Haraniin, joka on puolivälissä Ninivetä, ensimmäisenä päivänä toistakymmentä,

[11:2] Sanoi enkeli: veljeni Tobia, sinä tiedät, mihinkä tilaan sinä jätit isäs;

[11:3] Jos sinun tahtos on, niin käykäämme edellä, ja antakaamme sinun emäntäs väen ja karjan kanssa jäljestä tulla.

[11:4] Ja kuin se Tobialle kelpasi, sanoi Raphael: ota myötäs kalan sappea, sillä se on tarpeellinen. Niin Tobias otti tykönsä kalan sappea, ja he menivät niin edellä.

[11:5] Mutta Hanna istui joka päivä tien vieressä mäellä, niin että hän sai katsoa kauvas ympärillensä.

[11:6] Ja kuin hän siinä paikassa katseli, näki hän poikansa kaukaa ja tunsi kohta hänen, ja juoksi ilmoittamaan miehellensä, ja sanoi: katso, sinun poikas tulee!

[11:7] Ja Raphael sanoi Tobialle: kohta kuin sinä huoneesen tulet, niin rukoile ja huuda Herran tykö, ja kiitä häntä, ja mene sitte isäs tykö, ja anna hänelle suuta.

[11:8] Ja voitele kohta hänen silmänsä kalan sapella, joka sinulla on, niin hänen silmänsä kohta aukenevat, ja sinun isäs taas näkee ja suuresti iloitsee.

[11:9] Niin juoksi koira edellä, jonka he kanssansa ottaneet olivat, ja liehakoitsi hännällänsä, hyppeli ja oli iloinen.

[11:10] Ja hänen sokia isänsä nousi äkisti, ja kiiruhti niin kovin, että hän loukkasi itsensä; niin hän kutsui palvelian tykönsä, joka häntä talutti kädestä kohtaamaan poikaansa.

[11:11] Sitä teki myös äiti, ja he suuta antoivat hänelle, ja itkivät molemmin ilosta.

[11:12] Ja kuin he rukoilleet olivat ja kiittäneet Jumalaa, istuivat he kaikki maahan.

[11:13] Silloin otti Tobia kalan sappea, ja voiteli isänsä silmät.

[11:14] Ja hän kärsi sitä puolen hetkeä, ja kaihi läksi hänen silmistänsä, niinkuin munan kalvo.

[11:15] Ja Tobia otti sen ja repäisi pois hänen silmistänsä, ja hän sai kohta näkönsä jälleen.

[11:16] Ja he kiittivät Jumalaa, hän ja hänen emäntänsä, ja kaikki jotka sen tietää saivat.

[11:17] Ja Tobia sanoi: minä kiitän sinua Herra, Israelin Jumala, ettäs minua kuritit, ja autit minua jälleen, niin että minä rakkaan poikani saan nähdä jälleen.

[11:18] Ja seitsemän päivän perästä tuli Saara, hänen poikansa vaimo, kaiken perheensä, karjansa ja kameleinsa kanssa, ja toi paljo rahaa kanssansa, niin myös sen rahan, jonka hän Gabelilta saanut oli.

[11:19] Ja Tobia jutteli vanhemmillensa, kuinka paljon hyvää Jumala hänelle tehnyt oli, sen kumppanin kautta, joka hänen kanssansa vaeltanut oli.

[11:20] Akior ja Nabat, Tobian langot, tulivat hänen tykönsä ja toivottivat hänelle onnea, ja iloitsivat hänen kanssansa kaikesta siitä hyvästä, jonka Herra hänelle antanut oli.

[11:21] Ja he söivät yhdessä seitsemän päivää, ja olivat iloiset.

LUKU 12
Enkeli Raphael ilmoittaa, kuka hän on, ja menee pois.
[12:1] Sitte kutsui Tobia poikansa tykönsä, ja sanoi: mitä me annamme sille pyhälle miehelle, joka sinun kanssas vaeltanut on?

[12:2] Ja Tobia vastasi isäänsä: kuinka me taidamme maksaa hänelle ne hyvät työt, jotka hän minulle tehnyt on?

[12:3] Hän on minun terveenä vienyt pois, ja tuonut kotia jälleen: hän toi sen rahan Gabelilta itse, ja autti minua tälle emännälle, niin hän myös ajoi pois pahan hengen, ja teki hänen vanhempansa iloisiksi. Jopa hän autti minua itse, kuin minun suuri kala niellä tahtoi, ja antoi sinulle näkös jälleen, ja on tehnyt meille sangen paljon hyvää.

[12:4] Kuinka siis me taidamme maksaa hänelle senkaltaiset hyvät työt? Mutta minä rukoilen sinua, isäni, taritse hänelle puoli kaikesta siitä tavarasta, jonka me myötämme tuoneet olemme, että hän ne ottais.

[12:5] Ja molemmat sekä isä että poika kutsuivat hänen erinänsä, ja rukoilivat häntä ottamaan puolen kaikesta siitä tavarasta, jonka he myötänsä tuoneet olivat.

[12:6] Ja hän sanoi heille salaisesti: kiittäkäät te ja kunnioittakaat taivaan Jumalaa jokaisen edessä, että hän teille senkaltaisen armon näyttänyt on.

[12:7] Kuningasten ja päämiesten neuvoa ja salaisuutta pitää salattaman; mutta Jumalan töitä pitää korkiasti ylistettämän ja julistettaman.

[12:8] Senkaltainen rukous paastolla ja almuilla on parempi kuin kultaa koota tavaraksi.

[12:9*] Sillä almut vapahtavat kuolemasta, pyyhkivät pois synnit, ja pitävät elämässä.

[12:10] Mutta jumalattomat saattavat itsensä pois hengeltänsä.

[12:11] Niin minä nyt ilmoitan teille totuuden, ja en salaa teiltä sitä salaista käskyä.

[12:12] Kuin sinä niin katkerasti itkit ja rukoilit, ja nousit rualta, ja hautasit kuolleita, kätkit ruumiit salaa huoneeses, ja hautasit ne yöllä, silloin minä kannoin sinun rukoukses Herran eteen.

[12:13] Ja ettäs Jumalalle kelpasit, niin sen piti niin oleman; ilman kiusausta ei sinun pitänyt oleman, ettäs olisit koetelluksi tullut.

[12:14] Ja Jumala on minun lähettänyt parantamaan sinua, ja ajamaan pois sitä pahaa henkeä, joka Saaran sinun poikas emännän tykönä oli.

[12:5] Ja minä olen Raphael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka seisomme Herran edessä.

[12:16] Ja kuin he sen kuulivat, hämmästyivät he, vapisivat ja lankesivat maahan kasvoillensa.

[12:17] Ja enkeli sanoi heille: olkaat hyvässä turvassa, ja älkäät peljätkö.

[12:18] Sillä se kuin minä teidän tykönänne ollut olen, sen on Jumala niin tahtonut; kiittäkäät ja kunnioittakaat häntä.

[12:19] Minä olin syövinäni ja juovinani teidän kanssanne, mutta minä nautitsen näkymätöintä ruokaa, jota ei yksikään ihminen nähdä taida.

[12:20] Ja nyt on aika, että minä menen taas hänen tykönsä, joka minun on lähettänyt; kunnioittakaat te Jumalaa ja ilmoittakaat hänen ihmeitänsä!

[12:21] Ja kuin hän sen sanonut oli, katosi hän heidän silmäinsä edestä, ja ei he häntä enää nähneet.

[12:22] Ja he lankesivat maahan kolmeksi hetkeksi, ja kunnioittivat Jumalaa; sitte nousivat he ja sanelivat niitä, ja ilmoittivat hänen suuria ihmeitänsä.



(9) Katso 4:11 selitys.

LUKU 13
Tobia kiittää Jumalaa hyväin tekoin edestä.
[13:1] Mutta Tobia avasi suunsa, kiitti Jumalaa ja sanoi: Herra, sinä olet suuri ja väkevä Jumala, ja sinun valtakuntas pysyy ijankaikkiseen.

[13:2] Sinä kuritat, ja lohdutat jälleen; sinä taidat sysätä helvettiin, ja taas ottaa sieltä ulos; sinun kättäs ei taida kenkään välttää.

[13:3] Te Israelin lapset, kiittäkäät Herraa, ja ylistäkäät häntä pakanain edessä.

[13:4] Sillä sentähden on hän teidät hajoittanut pakanain sekaan, jotka ei häntä tunne, ilmoittamaan hänen ihmeitänsä, ja että pakanat ymmärtäisivät, ettei kenkään ole kaikkivaltias Jumala, vaan hän ainoastaan.

[13:5] Hän on kurittanut meitä meidän synteimme tähden, ja laupiudestansa hän meitä jälleen auttaa.

[13:6] Katsokaat, mitä hän meidän kanssamme tehnyt on, ja kiittäkäät häntä pelvolla ja vavistuksella; kiittäkäät häntä hänen töissänsä, ylistäkäät häntä, joka ijankaikkisesti hallitsee.

[13:7] Ja minä myös tahdon kiittää häntä tässä maassa, jossa me vankina olemme; sillä hän on näyttänyt ihmeensä syntiselle kansalle.

[13:8] Sentähden palatkaat, te syntiset, ja tehkäät vanhurskautta Jumalan edessä, ja uskokaat, että hän teille laupiutensa osoittaa.

[13:9] Ja minä tahdon nyt sydämestäni iloita Jumalassa.

[13:10] Kiittäkäät Herraa, te hänen valittunsa, pitäkäät ilopäiviä, ja kiittäkäät häntä.

[13:11] Jerusalem, sinä Jumalan kaupunki! Jumala kurittaa sinua sinun töittes tähden, mutta hän taas armahtaa sinua.

[13:12] Kiitä Herraa hänen lahjainsa edessä, ja ylistä ijankaikkista Jumalaa, että hän taas rakentais sinun majas ja tois jälleen kaikki sinun vankis, niin ettäs iloitsisit ijankaikkisesti.

[13:13] Sinun pitää paistaman niinkuin kirkas valkeus, ja kaikissa maailman äärissä pitää sinua kunnioitettaman.

[13:14] Kaukaiselta maalta pitää sinun tykös tultaman, ja lahjoja kannettaman.

[13:15] Sinussa pitää rukoiltaman Herraa, ja sinua pitää pyhäksi kutsuttaman. Herran suurta nimeä pitää sinussa avuksihuudettaman.

[13:16] Kirotut pitää kaikki oleman, jotka katsovat sinua ylön; kadotetuksi pitää tuleman kaikki, jotka sinua pilkkaavat; siunatut pitää oleman kaikki, jotka sinua rakentavat.

[13:17] Mutta sinun pitää iloitseman sinun lapsistas; sillä he tulevat kaikki siunatuksi, ja pitää koottaman Herran tykö.

[13:18] Autuaat ovat ne, jotka sinua rakastavat, ja jotka sinulle onnea toivottavat.

[13:19] Minun sieluni kiittäkään Herraa; sillä Herra meidän Jumalamme lunastaa Jerusalemin kaupungin kaikista murheistansa.

[13:20] Autuas minäkin olen, jos jääneet minun suvustani saavat nähdä Jerusalemin kunniassansa.

[13:21] Jerusalemin portit pitää saphirista ja smaragdista rakennetut oleman, ja kaikki hänen muurinsa kalliista kivistä joka puolelta.

[13:22] Valkiasta ja puhtaasta marmorista pitää kaikki hänen katunsa lasketut oleman, ja joka kadulla pitää veisattaman Halleluja!

[13:23] Kiitetty olkoon Jumala, joka hänen on korottanut, ja hänen valtakuntansa pysyköön ijankaikkisesti hänen päällänsä, amen.

LUKU 14
Vanhan Tobian ennustus, niin myös hänen ja hänen heimolaistensa autuaallinen loppu.
[14:1] Kuin nämät olivat tapahtuneet, ja Tobia oli näkönsä saanut jälleen, eli hän vielä sitte kaksiviidettäkymmentä ajastaikaa, ja näki lapsensa lapset.

[14:2] Ja kuin hän sadan ja kahden ajastajan vanhana oli, haudattiin hän Ninivessä kunniallisesti.

[14:3] Sillä kuin hän kuudenkuudettakymmentä ajastajan vanha oli, tuli hän sokiaksi, ja kuudentenakymmenentenä vuonna sai hän näkönsä jälleen.

[14:4] Ja sen muun ikänsä kulutti hän ilolla ja menestyi Jumalan pelvossa, ja kuoli hyvässä rauhassa.

[14:5] Mutta ennen kuolemaansa kutsui hän poikansa Tobian eteensä, ja seitsemän nuorta poikaista, hänen poikansa lasta, ja sanoi heille:

[14:6] Ninive pitää pian hävitettämän, sillä ei Herran sana puutu; mutta Mediassa pitää vielä sitte kauvan rauhan oleman, ja meidän veljemme, jotka Israelin maalta hajoitetut ovat, pitää tuleman jälleen.

[14:7] Ja meidän maamme, joka nyt kylmillä on, pitää joka paikassa asutuksi tuleman. Ja Jumalan huone, joka poltettu on, pitää rakennettaman jälleen, ja kaikki, jotka Jumalaa pelkäävät, sinne tuleman jälleen.

[14:8] Ja pakanat pitää myös hylkämän epäjumalansa, ja tuleman Jerusalemiin ja siellä asuman.

[14:9] Ja kaikki pakanat ja kuninkaat pitää siellä iloitseman, ja palveleman Israelin Jumalaa.

[14:10] Niin kuulkaat nyt, minun poikani, teidän isäänne: palvelkaat Herraa totuudessa, ja olkaat vaat hänessä, ja turvatkaat häneen täydellisesti.

[14:11] Tehkäät, mitä hän käskenyt on, ja opettakaat se teidän lapsillenne, että he myös almua antaisivat, että he aina Jumalaa pelkäisivät ja luottaisivat hänen päällensä kaikesta sydämestänsä.

[14:12] Ja, rakkaat lapset, kuulkaat minua, ja älkäät pysykö tässä Ninivessä, vaan kuin te äitinne haudanneet olette minun tyköni minun hautaani, niin nouskaat menemään täältä pois.

[14:13] Sillä minä näen, että Niniven synti lopettaa hänen.

[14:14] Ja kohta äitinsä kuoleman jälkeen meni Tobia Ninivestä, emäntänsä, lastensa ja lasten lastensa kanssa Mediaan appensa ja emäntänsä sukuin tykö, ja löysi heidät terveinä hyvässä voimassansa, ja hän holhosi heitä.

[14:15] Ja kuin he kuolivat, painoi hän myös heidän silmänsä kiinni, ja sai niin kaiken perinnön ja Raguelin tavaran, ja eli hamaan viidenteen polveen, ja näki lapsensa ja lastensa lapset.

[14:16] Ja kuin hän yhdeksänkymmenen ja yhdeksän vuotinen oli, jotka hän Jumalan pelvossa ilolla elänyt oli, hautasivat hänen sukunsa hänen.

[14:17] Ja kaikki hänen sukunsa elivät jumalisesti ja kunniallisesti, niin että he sekä Jumalalle että ihmisille ja kaikille, jotka maakunnassa asuivat, otolliset olivat.

Tobian Kirjan loppu.





Jesus Sirakin Kirja.
Esipuhe.
Tämä kirja ei ole vanhoilta isiltä luettu Pyhän Raamatun sekaan, mutta muutoin kauniin ja viisaan miehen kirjaksi; sillänsä se myös taitaa olla.

Tämä Jesus Sirak, niinkuin hän esipuheessansa tunnustaa, oli tullut Egyptiin, kuningas Euergeteksen aikana, ja siellä on hän tämän kirjan lopettanut, jonka hänen isoisänsä ensin alkanut oli. Ja näkyy niinkuin hän olis monesta kirjasta tähän koonnut parhaat, mitä hän löytänyt on, sillä ei tässä seuraa yksi kappale toista järjestänsä, niinkuin jonkun tekiän työ, mutta ovat sekoitetut toinen toiseensa niinkuin se olis monelta tekiältä, ja usiasta kirjasta koottu: niinkuin hunaja imetään ja monesta kukkaisesta kootaan. Ja on nähdä, että tämä Jesus Sirak on ollut kuningas Davidin suvusta, ja on tullut Amos Sirakista, joka oli ylimmäinen päämies Juudan huoneessa, niinkuin Philo osoittaa, lähes kaksisataa ajastaikaa ennen Kristuksen syntymää, ei aikaa ennen Makkabealaisia.

Tämä on tarpeellinen kirja yhteisen kansan tähden; sillä tässä ahkeroidaan tehdä ihmisiä, erinomattain perheen isäntiä jumaliseksi, hyväksi ja nopiaksi, kuinka heidän itsensä pitää käyttämän Jumalaa, Jumalan sanaa, pappeja, vanhempia, vaimoa, lapsia, omaa ruumistansa, tavaraansa, palvelioitansa, kylänmiehiänsä, ystäviänsä, ja vihamiehiänsä, esivaltaansa ja jokaista kohtaan, niin että se kyllä hyvin taidetaan kutsuttaa huoneen kurituksen kirjaksi, eli hyvän perheen isännän hyväin tapain kirjaksi, joka myös oikia hengellinen kuritus on, ja pitää siksi kutsuttaman.

Sirak on elänyt Ptolomeus Euergeteksen aikana V. M. L. 3740, ennen Kristuksen aikaa liki 231 ajastaikaa.

Jesus Sirakin Esipuhe kirjastansa.
Monta jaloa miestä ovat olleet, jotka meille laista, prophetaista ja muista niitä seuraavaisista, viisautta opettaneet ovat, ja ilman epäilemättä senkaltainen viisauden oppi tulee Israelin kansalle kunniaksi. Sentähden pitää niiden, joilla se on ja jotka taitavat lukea, ei ainoasti itse siitä viisaaksi tuleman, mutta myös kirjoittamisella ja lukemisella muita palveleman.

Minun iso-isäni Jesus, sittekuin hän erinomattain ahkerasti luki lakia, prophetaita ja vielä muita kirjoja, jotka meille isiltä jätetyt ovat, ja hyvin niissä itsensä harjoittanut oli, kirjoitti hän myös jotakin viisaudesta ja hyvistä tavoista, että ne, jotka mielellänsä tahtoivat oppia ja taitavaksi tulla, pitää siitä ymmärtäväisemmäksi ja hyvään elämään soveliaammaksi tuleman.

Jonka tähden minä rukoilen, että te sen hyväksi ottaisitte, ja visusti lukisitte, ja antaisitte meille anteeksi, jollemme ole niin puheliaat kuin tarvittaisiin; sillä se mikä hebreankielellä on kirjoitettu ja käännetään toiselle kielelle, ei se kuulu niin kauniisti; ei ainoastaan tämä minun kirjani, mutta myös laki, prophetat ja muut kirjat kuuluvat paljon toisin, kuin ne omalla kielellänsä kuuluvat.

Kuin minä tulin Egyptiin, kahdeksantenaneljättäkymmentä kuningas Ptolomeus Euergeteksen vuotena ja olin siellä niinkauvan kuin hän eli, sain minä siellä tilan paljon hyvää lukeakseni ja kirjoittaakseni. Sentähden näkyi minulle hyväksi ja tarpeelliseksi ahkeroida kääntämään tätä kirjaa. Ja että minulla oli siihen aikaa, tein minä työtä, täyttääkseni sitä ja antaakseni tulla valkeuteen, että muukalaisetkin, jotka oppia tahtovat, siitä hyviin tapoihin harjaantuisivat, ja eläisivät Herran lain jälkeen.



LUKU 1
Viisauden ja Herran pelvon ylistys.
[1:1] Kaikki viisaus on Herralta Jumalalta, ja pysyy hänen tykönänsä ijankaikkisesti.

[1:2] Kuka on lukenut meren sannan, ja sateen pisarat, ja maailman päivät?

[1:3] Kuka on mitannut taivaan korkeuden, ja maan leveyden, ja meren syvyyden? Kuka on Jumalan viisauden tutkinut?

[1:4] Sillä hänen viisautensa on ennen kaikkia.

[1:5] Jumalan, kaikkein Korkeimman, sana on viisauden kaivo,

[1:6] Ja ijankaikkinen käsky on hänen lähteensä.

[1:7] Kuka taitais muutoin tietää, kuinka ihmisen pitää viisauden ja toimen käsittämän?

[1:8] Yksi on kaikkein Korkein, kaikkein Luoja, Kaikkivaltias, väkevä Kuningas, ja sangen hirmuinen, joka istuu istuimellansa, hallitseva Jumala.

[1:9] Hän on Pyhän Henkensä kautta sen luonut, ja nähnyt, tietänyt ja mitannut,

[1:10] Ja on vuodattanut viisauden kaikkein tekoinsa päälle ja kaiken lihan päälle, armonsa perästä, ja antaa sen niille, jotka häntä rakastavat.

[1:11] Herran pelko on kunnia ja ylistys, riemu ja kaunis kruunu.

[1:12] Herran pelko ilahuttaa sydämen ja antaa ilon ja riemun, ja pitkän ijän.

[1:13] Joka Herraa pelkää, hänelle käy hyvin viimeisessä hädässä, ja hän saa lopulta siunauksen.

[1:14] Rakastaa Jumalaa on kaikkein kaunein viisaus.

[1:15] Ja joka sen näkee, hän rakastaa sitä; sillä hän näkee, kuinka suuria ihmeitä se tekee.

[1:16] Herran pelko on viisauden alku, joka on uskollisten sydänten pohjassa, ja asuu valittuin vaimoin tykönä, ja löydetään ainoasti vanhurskasten ja uskollisten tykönä.

[1:17] Herran pelko on oikia jumalanpalvelus.

[1:18] Joka sydämet varjelee, ja tekee hurskaaksi, ja antaa ilon ja riemun.

[1:19] Joka Herraa pelkää, hänelle käy hyvin, ja kuin hän lohdutusta tarvitsee, niin hän tulee siunatuksi.

[1:20] Peljätä Jumalaa on täydellinen viisaus, joka tekee rikkaaksi ja tuo myötänsä kaikkea hyvää.

[1:21] Se täyttää koko huoneen lahjallansa ja kaikki paikat tavaroillansa.

[1:22] Herran pelko on viisauden kruunu, ja antaa hyvän rauhan ja terveyden;

[1:23] Ja ne molemmat ovat Jumalan lahjat.

[1:24] Tämä viisaus tekee ihmiset oikein toimellisiksi; ja joka siinä vahvasti riippuu kiinni, se auttaa häntä kunnialla.

[1:25] Sillä Herran pelko on viisauden juuri,

[1:26] Ja hänen oksansa kukoistaa ijankaikkisesti.

[1:27] Herran pelko ajaa synnit pois

[1:28] Sillä joka on ilman pelkoa, ei se kelpaa Jumalalle, ja hänen ylpeytensä maahan kukistaa hänen.

[1:29] Mutta siviä odottaa sitä aikaa, joka häntä lohduttais.

[1:30] Sillä vaikka hänen asiansa on sorrettu ajaksi, niin kuitenkin kiittävät toimelliset hänen viisauttansa.

[1:31] Jumalan sana on jumalattomalle kauhistus; sillä se on viisauden tavara, joka häneltä kätketty on.

[1:32] Minun poikani, jos sinä tahdot viisaaksi tulla, niin opi käskysanat, ja Jumala antaa sinulle viisauden.

[1:33] Sillä Herran pelko on oikea viisaus ja kuritus; usko ja kärsivällisyys kelpaa Jumalalle.

[1:34] Katso, ettei sinun Jumalan pelkos ole ulkokullaisuus, ja älä palvele häntä petollisella sydämellä.

[1:35] Älä etsi kiitosta ihmisten tykönä ulkokullaisesti; ja katso, mitä sinä puhut, uskot ja aiot;

[1:36] Ja älä itsiäs korota, ettet lankeaisi ja häpiään tulisi.

[1:37] Ja Herra ilmoittaa sinun salaisuutes, ja maahan kukistaa sinun julkisesti ihmisten nähden,

[1:38] Ettes ole palvellut oikiassa Jumalan pelvossa, ja sinun sydämes on ollut petollinen.



LUKU 2
Neuvo kärsivällisyyteen tuskassa.
[2:1] Poikani, jos sinä tahdot olla Jumalan palvelia, niin valmista sinuas kiusaukseen.

[2:2] Pysy vahvana ja kärsi, ja älä ole nopia seuraamaan, jos sinua siitä houkutellaan.

[2:3] Pidä sinuas Jumalan tykö, ja älä poikkee, ettäs vihdoin vahvistuisit.

[2:4] Kärsi mielelläs kaikkia, mikä sinun päälles tulee, ja ole kärsivällinen kaikessa murheessa.

[2:5] Sillä niinkuin kulta tulen kautta, niin myös ne, jotka Jumalalle kelpaavat, murheen tulen kautta koetellaan.

[2:6] Luota Jumalaan, niin hän auttaa sinua; ojenna ties, ja toivo häneen.

[2:7] Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaat; sillä hän puutu teiltä.

[2:8] Te, jotka Herraa pelkäätte, toivokaat häneltä hyvää, niin te löydätte armon ja lohdutuksen.

[2:9] Jotka Herraa pelkäätte, odottakaat hänen armoansa ja älkäät poiketko, ettette hukkuisi.

[2:10] Katselkaat vanhain esimerkkejä, ja ottakaat niistä vaari.

[2:11] Kuka on koskaan häpiään tullut, joka on toivonut häneen?

[2:12] Kuka on koskaan hyljätty, joka Jumalan pelvossa on pysynyt? eli kuka on koskaan häneltä hyljätty, joka on häntä avuksensa huutanut?

[2:13] Sillä Herra on armollinen ja laupias, hän antaa synnit anteeksi, ja auttaa hädässä.

[2:14] Voi niitä, jotka Jumalasta epäilevät, ja ei pysy vahvana! voi jumalatointa, joka sinne ja tänne kääntyy!

[2:15] Voi epäuskoisia, ettei he usko! sentähden ei pidä heidän myös varjelluksi tuleman.

[2:16] Voi niitä, jotka ei ole kärsivälliset!

[2:17] Kuinka heidän silloin käy, kuin Herra on heitä etsivä?

[2:18] Jotka Herraa pelkäävät, ne uskovat hänen sanansa, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät hänen käskynsä.

[2:19] Jotka Herraa pelkäävät, ne tekevät mitä hänelle on otollinen, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät lain oikein.

[2:20] Jotka Herraa pelkäävät, ne ojentavat sydämensä, ja nöyryyttävät itsensä hänen eteensä, ja sanovat:

[2:21] Me tahdomme ennemmin langeta Herran käsiin, kuin ihmisten käsiin; sillä hänen laupiutensa on niin suuri kuin hän itsekin on.

LUKU 3
Vanhempain kunnioittamisesta ja nöyryyden harjoittamisesta.
[3:1] Rakkaat lapset, kuulkaat minua, teidän isäänne,

[3:2] Ja tehkäät niin, että teille hyvin kävis!

[3:3] Sillä Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat, ja mitä äiti käskee lapsille, sitä hän tahtoo pidettää.

[3:4] Joka isäänsä kunnioittaa, hänen syntiänsä ei Jumala rankaise,

[3:5] Ja joka äitiänsä kunnioittaa, se kokoo itsellensä hyvän tavaran.

[3:6] Joka isäänsä kunnioittaa, se saa ilon lapsistansa; ja kuin hän rukoilee, niin hän tulee kuulluksi.

[3:7] Joka isäänsä kunnioittaa, se saa kauvan elää, ja joka Herran tähden on kuuliainen, se lohduttaa äitinsä.

[3:8] Joka Herraa pelkää, se kunnioittaa myös isäänsä ja palvelee vanhempiansa, ja pitää heitä herranansa.

[3:9] Kunnioita isääs ja äitiäs työllä, puheella ja kärsivällisyydellä,

[3:10] Että heidän siunauksensa tulis sinun päälles.

[3:11] Sillä isän siunaus rakentaa lapsille huoneet, mutta äidin kirous ne maahan kukistaa.

[3:12] Älä naura isäs ylönkatsetta, sillä ei sinun ole siitä kunniaa.

[3:13] Kunnioittaa isääs on sinun oma kunnias, ja katsoa ylön äitiäs on sinun oma häpiäs.

[3:14] Rakas lapsi! korjaa isääs hänen vanhalla ijällänsä, ja älä saata häntä murheelliseksi niinkauvan kuin hän elää.

[3:15] Kärsi häntä, jos hän tulee lapselliseksi, ja älä katso häntä ylön, vaikka, sinä olet jalompi.

[3:16] Sillä mitä hyvää vanhemmille tehdään, sitä ei ikänä unohdeta; ja vaikkas olet syntinen, niin sinulle kuitenkin hyvin tapahtuu.

[3:17] Sinun pitää tuskassa muistettaman, ja sinun syntis pitää hukkuman, niinkuin jää auringon paisteessa.

[3:18] Joka isänsä hylkää, pitää häväistämän, ja joka äitinsä murheelliseksi saattaa, se on kirottu Herralta.

[3:19] Rakas lapsi! pysy mielelläs alammaisessa säädyssä, se on parempi kuin kaikki, jota maailma pyytää.

[3:20] Jota sinä olet korkiampi, sitä enempi nöyryytä sinuas, niin on Herra sinulle armias.

[3:21] Sillä Herra on kaikkein korkein, joka tekee suuria töitä nöyräin kautta.

[3:22] Älä pyydä korkeampaa virkaa ja älä ajattele ylitse sinun voimas.

[3:23] Mutta mitä Jumala on sinun käskenyt, ota siitä vaari.

[3:24] Sillä ei se hyödytä sinua, jos sinä sitä pyydät, jota ei sinulle ole käsketty.

[3:25] Joka sinun virkaas ei sovi, älä siitä tottele; sillä sinulle on enempi käsketty, kuin sinä taidat toimittaa.

[3:26] Senkaltainen mieli on monta pettänyt, ja heidän ylpeytensä on heitä kukistanut.

[3:27] Sillä joka mielellänsä antaa itseänsä vaaraan, se hukkuu siinä,

[3:28] Ja ylönannetun ihmisen käy lopulla pahoin.

[3:29] Ylpiä ihminen tekee itsellensä paljon pahaa, ja syntinen tekee syntiä synnin päälle.

[3:30] Sillä ylpiä sydän ei tee mitään hyvää, ja ei matkaan saata muuta kuin pahaa.

[3:31] Toimellinen ihminen oppii mielellänsä Jumalan sanaa; ja joka viisautta rakastaa, se kuultelee mielellänsä.

[3:32] Niinkuin vesi tulen sammuttaa, niin myös anto pyyhkii synnit:

[3:33] Ylimmäinen kostaja on sen muistava, ja varjelee hänen vahingosta.

1   2   3   4   5   6   7   8   9   10   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə