Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə6/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25

LUKU 2
Tobia hautaa kuolleita, tulee sokiaksi, närkästyttää emäntänsä.
[2:1] Senjälkeen, Herran juhlapäivänä, kuin Tobia huoneessansa kuuluisan vieraspidon valmistanut oli,

[2:2] Sanoi hän pojallensa: mene ja kutsu ne jumaliset meidän suvustamme meidän kanssamme rualle.

[2:3] Ja kuin hän palasi, sanoi hän isällensä Tobialle: yksi Israelilainen on kuolleena kadulla.

[2:4] Niin nousi Tobia kohta pöydästä, ennenkuin hän söi, ja meni kuolleen ruumiin tykö, ja otti sen, ja kantoi salaa huoneesensa, että hän sen salaa hautais yöllä.

[2:5] Ja kuin hän ruumiin salaa kätkenyt oli, söi hän leipäänsä murheessansa.

[2:6] Ja ajatteli sitä sanaa: jonka Herra Amos prophetan kautta puhunut oli: teidän juhlapäivänne pitää murhepäiväksi tuleman.

[2:7] Ja meni yöllä ja hautasi kuolleen.

[2:8] Mutta hänen ystävänsä nuhtelivat häntä ja sanoivat: äsken käski kuningas sinun tapettaa sen asian tähden, ja sinä olet tuskin siitä päässyt, ja kuitenkin hautaat kuolleita.

[2:9] Mutta Tobia pelkäsi Jumalaa enemmän kuin kuningasta, ja kantoi salaisesti kokoon ne tapetut, ja piti salaa huoneessansa, ja yöllä hän hautasi heidät.

[2:10] Mutta se tapahtui yhtenä päivänä, kuin hän kotia tuli kuolleita hautaamasta, ja oli väsyksissä, ja nojasi seinukselle, ja nukkui,

[2:11] Putosi pääskysen pesästä palava sonta hänen silmiinsä, josta hän tuli sokiaksi.

[2:12] Mutta senkaltaisen vaivan antoi Jumala tulla hänen päällensä, että jälkeentulevaiset oppisivat kärsimään, niinkuin pyhästä Jobista.

[2:13] Ja että hän aina nuoruudestansa Jumalaa peljännyt ja hänen käskynsä pitänyt oli, ei hän vihastunut eikä napissut Jumalaa vastaan, että hän oli antanut hänen sokiaksi tulla;

[2:14] Vaan pysyi lujana Jumalan pelvossa ja kiitti Jumalaa kaiken elinaikansa.

[2:15] Ja niinkuin kuninkaat pyhää Jobia nauroivat, niin myös Tobiaa nauroivat hänen ystävänsä,

[2:16] Ja sanoivat: kussa nyt sinun uskallukses on, jonka tähden sinä almujas jakanut ja niin paljo kuolleita haudannut olet?

[2:17] Ja Tobia nuhteli heitä ja sanoi: älkäät sanoko niin;

[2:18] Sillä me olemme pyhäin lapset, ja odotamme elämää, jonka Jumala antaa niille, jotka uskossa vahvana ja lujana pysyvät hänen edessänsä.

[2:19] Mutta Hanna, hänen emäntäinsä, teki viriästi työtä käsillänsä, ja ruokki hänen kehräämisellä.

[2:20] Mutta se tapahtui, että hän nuoren vuohen toi kotia,

[2:21] Ja kuin hänen miehensä Tobia kuuli sen määkyvän, sanoi hän: katsokaat ettei se varastettu ole, antakaat häntä isännällensä jälleen; sillä ei meidän sovi syödä varastetusta kalusta, eikä siihen ryhtyä.

[2:22] Siitä puheesta vihastui hänen emäntänsä, vastasi ja sanoi: tästä nähdään, että sinun uskallukses ei ole mitään, ja sinun almus ovat hukkuneet.

[2:23] Senkaltaisilla ja muilla sanoilla soimasi hän hänelle hänen viheliäisyyttänsä.

LUKU 3
Vanha Tobia ja Saara rukoilevat eri paikkakunnassa, ja tulevat kuulluiksi yhtä haavaa.
[3:1] Silloin huokasi Tobia raskaasti ja rupesi itkemään ja rukoilemaan ja sanoi:

[3:2] Herra, sinä olet hurskas, ja kaikki sinun työs ovat oikiat, ja sula hyvyys ja uskollisuus!

[3:3] Ja nyt minun Herrani, ole minulle armollinen, ja älä kosta minun syntiäni, älä muistele minun eli minun isäni pahoja tekoja;

[3:4] Sillä ettemme sinun käskyjäs pitäneet, niin me myös olemme annetut meidän vihollisillemme, että he meitä ryöstävät, vankina pitävät ja tappavat, ja olemme häväistykseksi, nauruksi ja pilkaksi tulleet muukalaisille, kuhunkas meidät hajoittanut olet.

[3:5] Ja nyt, Herra! hirmuiset ovat sinun tuomios, ettemme sinun käskyjäs pitäneet ole, emmekä oikein sinun edessäs vaeltaneet.

[3:6] Ah Herra, osoita minulle armo, ja korjaa minun henkeni rauhassa; sillä minä tahtoisin paljoa paremmin kuolla kuin elää.

[3:7] Ja se tapahtui sinä päivänä, että Saara Raguelin tytär, Mediläisten kaupungista Rageksesta, myös pahoin häväistiin ja soimattiin isänsä piialta.

[3:8] Hän oli annettu seitsemälle miehelle toinen toisensa jälkeen, ja paha henki, Asmodi nimeltä, oli heidät kaikki tappanut, kohta kuin he vuoteesen tulivat hänen tykönsä.

[3:9] Sentähden soimasi häntä hänen isänsä piika ja sanoi:

[3:10] Jumala tehköön, ettemme ikänä sinusta näkisi poikaa eli tytärtä maan päällä, sinä miestes murhaaja!

[3:11] Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sinä ne seitsemän miestä tappanut olet?

[3:12] Niiden sanain tähden meni hän kammioon huoneen päälle, ja ei syönyt eikä juonut kolmena päivänä, ja ei lakannut rukoilemasta ja itkemästä, ja rukoili Jumalaa, että hän hänen siitä häväistyksestä vapahtais.

[3:13] Sitte kolmantena päivänä, kuin hän rukouksensa päättänyt oli, kiitti hän Jumalaa ja sanoi:

[3:14] Kiitetty olkoon sinun nimes, Herra, meidän isäimme Jumala! Sillä koska sinä vihastut, osoitat sinä armon ja hyvyyden, ja ahdistuksessa sinä synnit anteeksi annat niille, jotka sinua avuksensa huutavat.

[3:15] Sinun puolees, minun Herrani, käännän minä kasvoni; sinun tykös minä nostan silmäni,

[3:16] Ja rukoilen sinua, ettäs minun pelastaisit tästä raskaasta häväistyksestä, eli minun täältä korjaisit.

[3:17] Sinä tiedät, Herra, etten minä miestä himoinnut ole, ja olen minun sieluni puhtaana pitänyt kaikista pahoista himoista, enkä ole koskaan häpeemättömäin ja rivoin joukossa ollut.

[3:18] Miestä ottamaan olen minä mielistynyt sinun pelvossas ja en hempeydestä.

[3:19] Taikka en ole minä heidän, elikkä ei he minun vertaiseni olleet, ja sinä olet minua mitämaks säästänyt toiselle miehelle;

[3:20] Sillä sinun neuvos ei ole ihmisen voimassa.

[3:21] Mutta sen minä kyllä todeksi tiedän: joka Jumalaa palvelee, se kiusauksen jälkeen lohdutetaan, ja murheesta pelastetaan, ja kurituksen jälkeen löytää armon.

[3:22] Sillä et sinä mielisty meidän kadotukseemme; sillä pahan ilman perästä annat sinä auringon paistaa, ja parun ja itkun perästä täytät sinä meidät ilolla.

[3:23] Sinun nimelles, Israelin Jumala, olkoon ijankaikkinen kiitos ja ylistys!

[3:24] Sillä hetkellä kuultiin heidän molempain rukouksensa Herralta taivaassa.

[3:25] Ja Pyhä Raphael, Herran enkeli, lähetettiin heitä molempia auttamaan, että heidän rukouksensa yhtä haavaa tuotiin Herran eteen.

LUKU 4
Vanhan Tobian neuvo pojallensa.
[4:1] Kuin Tobia luuli rukouksensa kuulluksi, että hänen kuoleman piti, kutsui hän poikansa tykönsä, ja sanoi hänelle:

[4:2] Minun poikani, kuule minun sanani, ja pidä ne lujasti sinun sydämessäs!

[4:3] Kuin Jumala minun sieluni korjaa, niin hautaa minun ruumiini, ja kunnioita sinun äitiäs kaikkena elinaikanas.

[4:4] Muista, mitä vaaraa hän kärsi, kuin hän sinun sydämensä alla kantoi.

[4:5] Ja kuin hän kuolee niin hautaa häntä minun viereeni.

[4:6] Ja kaikkena sinun elinaikanas pidä Jumala silmäis edessä ja sydämessäs, ja karta, ettet mihinkään syntiin mielisty ja Jumalan käskyä vastaan tee.

[4:7] Sinun tavarastas auta köyhiä, ja älä käännä itsiäs pois köyhästä, niin Jumala taas armollisesti katsoo sinun päälles.

[4:8] Kussas taidat, niin auta tarvitsevaa.

[4:9] Jos sinulla paljo on, niin anna runsaasti: jos sinulla vähä, niin anna vähästä hyvällä mielellä.

[4:10] Sillä sinä kokoot sinulles hyvän palkan tuskassa;

[4:11*] Sillä almu pelastaa kaikesta synnistä ja kuolemasta, ja ei hylkää hädässä.

[4:12] Almu on hyvä lohdutus korkeimman Jumalan edessä.

[4:13] Karta, poikani, kaikkinaista huoruutta, ja paitsi omaa vaimoas älä keneenkään muuhun suostu.

[4:14] Älä anna ylpeyden hallita ei sydämessäs eli sanoissas; sillä se on kaiken kadotuksen alku.

[4:15] Joka sinun työtäs tekee, anna hänelle kohta hänen palkkansa, ja älä pidä keltäkään ansaittua palkkaansa.

[4:16] Jota et tahdo keneltäkään sinulles tehtää, katso, ettet sitä myös toiselle tee.

[4:17] Jaa leipäs isoovaiselle, ja peitä alastomia vaatteillas.

[4:18] Anna almua leivästäs ja viinastas jumalisten hautaamisissa, ja älä syö elikkä juo syntisten kanssa.

[4:19] Kysy aina neuvoa viisailta.

[4:20] Ja kiitä aina Jumalaa, ja rukoile, että hän sinun hallitsis, ja ettäs kaikissa töissäs seuraisit hänen sanaansa.

[4:21] Sinun pitää myös tietämän, poikani, että minä kymmenen leiviskää hopiaa, lasna ollessas, lainasin Gabelille Rageksen kaupungissa Mediassa, ja hänen kirjoituksensa on minulla.

[4:22] Sentähden ajattele, kuinka hänen tykönsä tulisit ja anoisit rahan, ja antaisit jälleen hänen kirjoituksensa.

[4:23] Älä murehdi, poikani! Me olemme tosin köyhät, mutta me saamme paljo hyvää, jos me Jumalaa pelkäämme, vältämme syntiä ja teemme hyvää.

(11) Mitä v. 11, ja luv. 12:9 anteliaisuuden hyödytyksestä puhutaan, ei ole niin ymmärrettävä, kuin se ansaitsis syntein anteeksi saamisen, Luuk. 17:10, vaan että se osoittaa uskon läsnäolemisen, jolla syntein anteeksi antamus otetaan vastaan, Jak. 2:18.

LUKU 5
Nuori Tobia vaeltaa enkelin seurassa Mediaan.
[5:1] Silloin vastasi nuori Tobia isäänsä ja sanoi: kaikki, mitäs minulle sanonut olet, minun isäni, tahdon minä tehdä.

[5:2] Mutta kuinka minun tätä rahaa anoman pitää, en minä tiedä: ei hän minua tunne, enkä minä häntä. Mitä minun pitää merkiksi viemän, että hän minun uskois? En tiedä minä myös tietä sinne.

[5:3] Niin vastasi häntä hänen isänsä, ja sanoi: hänen kirjoituksensa on minulla; koskas sen hänelle näytät, niin hän kohta sinulle antaa rahan.

[5:4] Mene nyt ja etsi sinulles uskollinen kumppani, joka palkan edestä sinun kanssas menis, ettäs sen rahan minun eläissäni jälleen saisit.

[5:5] Niin meni nuori Tobia ulos, ja löysi kauniin nuorukaisen seisomasta, joka oli itsensä vyöttänyt ja valmistanut vaeltamaan,

[5:6] Ja ei tietänyt, että se Jumalan enkeli oli, tervehti häntä ja sanoi: kustas olet, hyvä nuorukainen?

[5:7] Ja hän sanoi: minä olen Israelin lapsista.

[5:8] Tobia sanoi hänelle: tiedätkös tien Median maalle? Hän vastasi: tiedän kyllä, ja olen usein sitä vaeltanut, ja olen majaa ollut meidän veljemme Gabelin tykönä, joka asuu Rageksessa Mediassa, joka on Ekbatanan vuorella.

[5:9] Ja Tobia sanoi hänelle: odotas vähä aikaa, siihenasti että minä sen isälleni sanon.

[5:10] Ja Tobia meni ja sanoi sen isällensä; ja isä ihmetteli, ja rukoili, että se nuorukainen tulis sisälle.

[5:11] Ja hän meni sisälle vanhan tykö, ja tervehti häntä, ja sanoi: Jumala antakoon sinulle iloa!

[5:12] Ja Tobia sanoi hänelle: mikä ilo minulla oleman pitäis, jonka pimeydessä istuman pitää, ja taivaan valkeutta en nähdä taida?

[5:13] Ja nuorukainen sanoi hänelle: ole kärsivällinen; Jumala sinua pian auttaa.

[5:14] Ja Tobia sanoi hänelle: tahdotkos minun poikani johdattaa Ragekseen Mediaan Gabelin tykö? niin minä annan sinulle sinun palkkas, kuin palajat.

[5:15] Ja enkeli sanoi hänelle: minä tahdon hänen sinne viedä, ja jälleen sinun tykös tänne tuoda.

[5:16] Ja Tobia sanoi hänelle: minä rukoilen sinua: sano minulle: mistä suvusta ja kenenkä sukukunnasta sinä olet?

[5:17] Ja enkeli Raphael sanoi: ole ääneti! eikö siinä kyllä ole, että sinulla on sanansaattaja; mitä sinun tarvitsee tietää, kusta minä olen?

[5:18] Kuitenkin ettäs sitä vähemmin pelkäisit, niin minä sanon sinulle: minä olen Atsaria, suuren Ananian poika.

[5:19] Ja Tobia sanoi: sinä olet hyvästä suvusta. Minä rukoilen sinua, ettet vihastuisi, että minä sinun sukuas kysynyt olen.

[5:20] Ja enkeli sanoi: minä tahdon sinun poikas terveenä sinne ja jälleen tänne saattaa.

[5:21] Tobia vastasi: niin menkäät matkaan, Jumala olkoon teidän kanssanne tiellä, ja hänen enkelinsä johdattakoon teitä!

[5:22] Silloin valmisti Tobia itsensä ja kaikki, mitä hän kanssansa ottaa tahtoi, ja siunasi isänsä ja ja äitinsä, ja meni matkaansa kumppaninensa.

[5:23] Ja hänen äitinsä rupesi itkemään ja sanoi: meidän vanhuuden lohdutuksen olet sinä ottanut ja lähettänyt pois.

[5:24] Minä soisin, ettei se raha ikänä olisi ollut, jonka tähden sinä hänen olet lähettänyt pois.

[5:25] Me olisimme tyytyneet meidän köyhyytemme; se olis suuri rikkaus, että meidän poikamme tykönämme olis.

[5:26] Ja Tobia sanoi: älä itke! meidän poikamme menee raittiina ja palajaa terveenä, ja sinun silmäs pitää näkemän hänen.

[5:27] Sillä minä uskon, että Jumalan hyvä enkeli johdattaa hänen, ja kaikki hyvin toimittaa, mitä hänellä toimittamista on, niin että hän ilolla jälleen meidän tykömme palajaa.

[5:28] Niin hänen äitinsä vaikeni ja tyytyi siihen.



LUKU 6
Tobia saa kalan matkalla ja neuvotaan enkeliltä naimiseen.
[6:1] Ja Tobia meni matkaansa, ja koira juoksi hänen kanssansa; ja ensimäisen päivän matkana tulivat he Tygriksen virran tykö.

[6:2] Ja hän meni pesemään jalkojansa; ja katso, suuri kala hyppäsi sieltä, ja tahtoi niellä hänen,

[6:3] Jota Tobia hämmästyi, ja huusi täydellä äänellä ja sanoi: Herra, hän tahtoo minun syödä.

[6:4] Ja enkeli sanoi hänelle: tartu hänen kiduksiinsa, ja vedä häntä ylös. Ja hän veti hänen maalle, niin hän pyrisi hänen jalkainsa edessä.

[6:5] Silloin sanoi enkeli: halkaise kala kahtia: sydän, maksa ja sappi pidä itselles; sillä ne ovat sangen hyvät voiteeksi.

[6:6] Ja monikahdat kappaleet kalasta he paistoivat ja ottivat kanssansa matkalle: ne muut he suolasivat evääksi matkalle, siihenasti että he tulisivat Rageksen Mediaan.

[6:7] Niin Tobia kysyi enkeliltä ja sanoi hänelle: minä rukoilen sinua, Atsaria veljeni, ettäs sanoisit minulle, mitä voiteita niistä kappaleista tehdä taidetaan, jotka minun käskit tähdellä pitää?

[6:8*] Niin enkeli sanoi: koska kappaleen sydäntä ja maksaa panet tulisten hiilten päälle, niin se savu karkottaa kaikkinaiset kyöpelit miehen ja vaimon tyköä, niin ettei he enää vahingoittaa taida.

[6:9] Ja kalan maksa on hyvä silmiä voidella, että kalvo pois kuluu.

[6:10] Ja Tobia sanoi: kuhunka me poikkeemme? Ja enkeli vastasi ja sanoi:

[6:11] Tässä on yksi mies, Raguel nimeltä, sinun lankos sinun suvustas, hänellä on ainoastaan yksi tytär, Saara nimeltä, ja ei yhtään muuta lasta.

[6:12] Sinulle ovat kaikki hänen tavaransa aiotut, ja sinä otat hänen tyttärensä.

[6:13] Ano siis häntä hänen isältänsä niin hän antaa hänen sinulle emännäksi.

[6:14] Niin sanoi Tobia: minä olen kuullut, että hän jo ennen seitsemälle miehelle annettu on, ne kaikki ovat kuolleet; päälliseksi sanotaan, että paha henki on heidät tappanut.

[6:15] Sentähden pelkään minä, ettei minun myös niin kävisi, niin kuolisivat minun vanhempani murheisiinsa, että minä ainoa poika olen.

[6:16] Silloin sanoi enkeli Raphael: kuule, minä sanon sinulle, keiden päälle perkeleellä valta on:

[6:17] Nimittäin niiden päälle, jotka katsovat Jumalan ylön, ja vaivoin haureuden tähden vaimoja ottavat, niinkuin järjettömät eläimet.

[6:18] Mutta sinä, kuin morsiames kanssa kammioon tulet, pitää sinun kolme päivää pitämän sinus pois hänestä, ja hänen kanssansa rukoileman.

[6:19*] Ja sinä yönä, kuin panet kalan sydämen ja maksan tulisten hiilten päälle, niin perkele tulee karkotetuksi.

[6:20] Toisena yönä pitää sinun hänen tykönsä menemän puhtaudessa, niinkuin pyhät patriarkat.

[6:21] Kolmantena yönä sinä saat siunauksen, että terveet lapset teistä syntyvät.

[6:22] Mutta kuin kolmas yö kulunut on, niin sinun pitää neitseen tykö Jumalan pelvossa menemän enempi hedelmän himosta, kuin pahasta halusta, että sinä ja sinun lapses siunauksen saisitte, joka Abrahamin siemenelle luvattu on.



(8, 19) Se voima kuin v. 8 ja 19, kalan sydämelle ja maksalle näkyy omistettavan perkelettä ajaa pois, ei ole niin ymmärrettävä, kuin niillä olis se voima luonnollisesti; vaan jos Jumala tahtoo, niin hän taitaa antaa senkaltaisille kappaleille ylenluonnollisen voiman, niinkuin fikunalle, 2 Kun. K. 20:7; syljelle ja tomulle Joh. 9:2. Mutta oikialla rukouksella on se voima, Mark. 9:29.

LUKU 7
Tobian kosiminen ja kihlaus Raguelin tyttären Saaran kanssa.
[7:1] Ja he menivät Raguelin tykö, Ja Raguel otti vastaan heidät ilolla,

[7:2] Ja katsoi Tobian päälle, ja sanoi Ednalle emännällensä: kuinka tämä nuori mies on meidän lankomme muotoinen!

[7:3] Ja kuin hän sen puhunut oli, sanoi hän: kusta te olette, minun veljeni? He sanoivat: me olemme Naphtalin suvusta niistä vangeista, jotka Ninivessä ovat.

[7:4] Raguel sanoi heille: tunnetteko minun veljeni Tobian? Ja he sanoivat: me tunnemme hänen hyvin.

[7:5] Ja kuin hän nyt paljon hyvää puhui Tobiasta, sanoi enkeli Raguelille: Tobia, jonkas perään kysyt, on tämän nuoren miehen isä.

[7:6] Ja Raguel nojasi hänen puoleensa, itki, rupesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen,

[7:7] Ja sanoi: hyvästi siunattu ole sinä, minun rakas poikani; sillä sinä olet juuri jalon miehen poika.

[7:8] Ja Edna hänen emäntänsä, ja Saara hänen tyttärensä rupesivat myös itkemään.

[7:9] Sitte käski Raguel tappaa lampaan ja valmistaa ruokaa. Ja kuin he heitä rukoilivat pöydän tykö istumaan,

[7:10] Sanoi Tobia: en minä tänäpänä syö enkä juo, ellet sinä myöten anna minulle minun rukoustani, ja lupaa minulle Saaraa, sinun tytärtäs.

[7:11] Kuin Raguel sen kuuli, peljästyi hän, muistain, mitä niille seitsemälle miehelle tapahtunut oli, joille hän ennen tyttärensä antanut oli, ja pelkäsi, että tälle myös niin tapahtuman piti.

[7:12] Ja kuin ei hän vastata tahtonut, sanoi enkeli hänelle: älä pelkää hänelle antaa piikaa: sinun tyttäres on hänelle aiottu vaimoksi; sillä hän pelkää Jumalaa, sentähden ei pitänyt yksikään muu sinun tytärtäs saaman.

[7:13] Silloin sanoi Raguel: en minä epäile, ettei Jumala minun katkeroita kyyneleitäni ja rukouksiani kuullut ole,

[7:14] Ja uskon, että hän sitä varten on teidän antanut minun tyköni tulla, että minun tyttäreni tämän sais hänen suvustansa, Moseksen lain jälkeen; ja älä nyt mitään epäile, minä annan hänen sinulle.

[7:15] Ja otti tyttärensä käden ja löi Tobian käteen, ja sanoi: Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, Jakobin Jumala olkoon teidän kanssanne, ja auttakoon teitä yhteen, ja antakoon siunauksensa runsaasti teille!

[7:16] Ja he ottivat kirjan ja kirjoittivat avioliiton,

[7:17] Ja kiittivät Jumalaa ja pitivät vieraspitoa.

[7:18] Ja Raguel kutsui tykönsä emäntänsä Ednan, ja käski hänen toisen kammion valmistaa.

[7:19] Ja he veivät sinne tyttärensä Saaran, ja hän itki.

[7:20] Ja hän sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, minun tyttäreni: taivaan Herra antakoon sinulle ilon siitä murheesta, jonka sinä kärsinyt olet!



LUKU 8
Tobia alkaa avionsa jumalisuudella, ja välttää haudan, joka häntä varten kaivettu oli.
[8:1] Ja ehtoollisen jälkeen veivät he nuoren Tobian neitseen tykö kammioon.

[8:2] Ja Tobia muisti enkelin sanat, ja otti säkistänsä kappaleen sydäntä ja maksaa, ja pani ne tuo tulisille hiilille.

[8:3] Ja enkeli Raphael otti sen hengen vangiksi, ja sitoi hänen kauvas Egyptin korpeen.

[8:4] Sitte neuvoi Tobia neitsyttä ja sanoi: Saara, nouse, ja rukoilkaamme Jumalaa tänäpänä ja huomenna; sillä nämät kolme yötä me rukoilkaamme, ja senjälkeen olkaamme yhdessä niinkuin avioväki.

[8:5] Sillä me olemme pyhäin lapset: ei meidän sovi sitä säätyä niin alkaa kuin pakanat, jotka Jumalan katsovat ylön.

[8:6] Ja he nousivat ylös, ja rukoilivat ynnä hartaasti, että Jumala heitä varjelis.

[8:7] Ja Tobia rukoili ja sanoi: Herra minun Jumalani, sinä meidän isäimme Jumala, sinua kiittäkään taivaat, maa, meri, kaikki vedet ja lähteet, ja kaikki luontokappaleet, kuin niissä ovat.

[8:8] Sinä olet tehnyt Adamin maan tomusta ja olet hänelle antanut Hevan apulaiseksi.

[8:9] Ja nyt, Herra! sinä tiedät, etten minä pahasta himosta tätä minun sisartani vaimokseni ottanut ole, vaan että minä lapsia siittäisin, jonka kautta sinun pyhä nimes iankaikkisesti kiitettäisiin ja ylistettäisiin.

[8:10] Ja Saara sanoi: Herra, armahda meidän päällemme, että me molemmin terveinä mahtaisimme vanhuutemme saavuttaa.

[8:11] Puoliyöstä huusi Raguel palveliansa, ja meni hänen kanssansa hautaa tekemään.

[8:12] Sillä hän sanoi: mitämaks hänelle on niin tapahtunut, kuin muillekin seitsemälle, jotka hänen kihlanneet olivat.

[8:13] Ja kuin he haudan tehneet olivat, tuli Raguel emäntänsä tykö ja sanoi:

[8:14] Lähetä piika, ja anna katsoa, jos hänkin kuollut on, että me hänen ennen päivää hautaisimme.

[8:15] Ja piika meni kammioon, ja löysi heidät molemmat terveinä ja raittiina makaavan toinen toisensa tykönä.

[8:16] Ja hän toi heille hyvän sanoman. Ja Raguel emäntinensä kiittivät Jumalaa ja sanoivat:

[8:17] Me kiitämme sinua, Herra Israelin Jumala, ettei se tapahtunut, jota me pelkäsimme; sillä sinä olet laupiutes meille näyttänyt, ja olet meidän vihollisemme, joka meidän pahaa teki, ajanut pois.

[8:18] Sinä olet armahtanut näitä kahta ainoaa lasta. Ja nyt, Herra, anna heidän aina sinua kiittää senkaltaisen armon edestä, ja sinulle aina kiitosta uhrata, että muut ihmiset heissä tuntisivat, että sinä olet ainoa Jumala kaikessa maailmassa.

[8:19] Ja Raguel käski kohta täyttää haudan ennenkuin päivä tulis.

[8:20] Ja käski emäntänsä taas valmistaa vieraspidon, ja toimittaa heille kaikkinaiset tarpeet tielle.

[8:21] Ja hän antoi tappaa kaksi lihavaa härkää, ja neljä lammasta, ja kutsui kaikki lähimmäisensä ja ystävänsä vieraiksi.

[8:22] Ja Raguel neuvoi ja rukoili suuresti Tobiaa viipymään tykönänsä kaksi viikkoa.

[8:23] Ja kaikesta tavarastansa antoi hän puolen Tobialle, ja teki kirjoituksen, että hänen kuolemansa jälkeen toinen puoli myös Tobian olis.

LUKU 9
Gabel kutsutaan enkelin kautta, ja tulee Tobian häihin.
[9:1] Silloin kutsui Tobia enkelin tykönsä, sillä hän luuli hänen ihmiseksi, ja sanoi hänelle: Atsaria, veljeni, minä rukoilen sinua, kuule minun sanani.

[9:2] Vaikka minä itseni sinulle omaksi orjakses antaisin, niin ei kuitenkaan se mitään olisi sinun hyväin tekois suhteen.

[9:3] Kuitenkin rukoilen minä, ota tämä palvelia ja kamelit, ja mene Gabelin tykö Rageksen Mediassa, ja anna hänelle tämä kirjoitus, ja ota häneltä se raha, ja rukoile häntä minun häihini tulemaan.

[9:4] Sillä sinä tiedät, minun isäni lukee hetket ja päivät, ja jos minä päivänkin enempi viivyn, niin hänen sielunsa tulee murheelliseksi.

[9:5] Ja sinä tiedät, kuinka hartaasti Raguel minua rukoillut on, etten minä häneltä kieltää taida.

[9:6] Silloin otti enkeli Raphael Raguelin palvelian ja kaksi kamelia, ja meni Ragekseen ja löysi Gabelin, ja antoi hänelle kirjoituksen ja sai rahan häneltä,

[9:7] Ja ilmoitti hänelle kaikki, mitä tapahtunut oli Tobian pojalle, ja kutsui häntä häihin.

[9:8] Ja kuin he tulivat Raguelin huoneesen, löysivät he Tobian pöydän tykönä, ja katso, hän nousi hänen tähtensä ja antoivat suuta toinen toisensa.

[9:9] Ja Gabel itki, ja kiitti Jumalaa, ja sanoi: Israelin Jumala siunatkoon sinua; sillä sinä olet kunniallisen, hurskaan ja jumalisen miehen poika, joka vaivaisille paljo hyvää tehnyt on.

[9:10] Siunattu olkoon sinun vaimos ja sinun vanhempas.

[9:11] Ja Jumala antakoon teidän nähdä teidän lapsenne ja lastenne lapset kolmanteen ja neljänteen polveen, ja siunattu olkoon sinun siemenes Israelin Jumalalta, joka hallitsee ja vallitsee ijankaikkiseen!

[9:12] Ja kuin he kaikki amen! sanoneet olivat, istuivat he pöydän tykö, vaan he aterioitsivat ja iloitsivat Jumalan pelvossa.



LUKU 10
Tobian palaus kotia murheellisten vanhempainsa tykö.
[10:1] Kuin nuori Tobia häittensä tähden kauvan oli poissa, rupesi vanha Tobia, hänen isänsä, murehtimaan ja sanoi: miksi minun poikani niin kauvan poissa on, ja mikä häntä viivyttää?

[10:2] Mitämaks Gabel on kuollut, ja ei kenkään tahdo hänelle rahaa maksaa.

[10:3] Ja tulivat sangen murheellisiksi, Tobia ja Hanna hänen emäntänsä, ja itkivät molemmin, ettei heidän poikansa määrätyllä ajalla kotia tullut.

[10:4] Ja hänen äitinsä itki niin ettei hän tahtonut itsiänsä lohduttaa antaa, ja sanoi: voi minun poikani! voi minun poikani! miksi me olemme päästäneet sinun vaeltamaan? meidän ainoan ilomme, meidän ainoan lohdutuksemme vanhuudessamme, meidän sydämemme ja meidän perillisemme.

[10:5] Meillä olisi kyllä tavaraa ollut, jos emme sinua olisi päästäneet pois.

[10:6] Ja Tobia sanoi hänelle: ole ääneti ja hyvässä turvassa! ei meidän pojallamme Jumalan avulla hätää ole, hänellä on uskollinen kumppani kanssansa.

[10:7] Vaan ei hän tahtonut itsiänsä antaa lohduttaa, ja juoksi joka päivä ulos ja katsoi joka kujalle kusta hänen tuleman piti, jos hän jossakussa hänen näkis.

[10:8] Mutta Raguel sanoi vävyllensä Tobialle: pysy meidän tykönämme, minä tahdon sanan lähettää Tobialle sinun isälles, ja hänen tietää antaa, ettäs terveenä olet.

[10:9] Ja Tobia sanoi: minä tiedän että minun isäni ja äitini parhaallansa lukevat jokaisen päivän ja hetken, ja ovat minun tähteni kovin murheissansa.

[10:10] Ja kuin Raguel monilla sanoilla rukoili Tobiaa, ja ei hän millään muotoa sitä tehdä tahtonut, antoi hän hänelle Saaran, ja antoi hänelle puolen kaikesta tavarastansa, palvelioista, piioista, karjasta, kameleista ja härjistä ja paljon rahaa, ja antoi hänen terveenä ja iloisena tyköänsä mennä pois, ja sanoi:

[10:11] Herran pyhä enkeli olkoon sinun kanssas tiellä, ja saattakoon sinun terveenä kotia jälleen, ettäs löytäisit vanhempas terveenä; ja Jumala antakoon minun silmäni nähdä teidän lapsenne ennen kuin minä kuolen!

[10:12] Ja vanhemmat ottivat tyttärensä, ja suuta antoivat hänen, ja päästivät hänen tyköänsä,

[10:13] Ja neuvoivat häntä, että hän pitäis miehensä vanhemmat kunniassa, niinkuin omat vanhempansa, rakastais miestänsä, hallitsis visusti perheen, pitäis itsensä kunniallisesti.

1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə