Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə4/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25

LUKU 7
Ihmisten yhdenkaltaisuus luonnon puolesta tulee erinkaltaiseksi viisauden ja armon kautta.
[7:1] Minä myös olen kuolevainen ihminen niinkuin muutkin, syntynyt sen ihmisen suvusta, joka ensisti luotiin;

[7:2] Ja olen äidin kohdussa tehty lihaksi, kymmenessä kuukaudessa veressä juossut kokoon miehen

siemenestä, himossa sekoitettu;

[7:3] Ja olen myös, kuin minä synnyin, hengen vedon saanut yhteisestä tuulesta, ja olen pudonnut maan päälle, joka meitä kaikkia kantaa; ja on myös minunkin ensimäinen ääneni ollut itku, niinkuin kaikkein muidenkin;

[7:4] Ja olen kasvatettu kapaloissa murheen pidolla;

[7:5] Sillä ei kuninkaallakaan ole muuta alkua syntymiseensä,

[7:6] Vaan kaikilla on yhtäläinen tulemus elämään ja yhtäläinen lähdentö.

[7:7] Sentähden minä rukoilin, ja minulle annettiin ymmärrys; minä huusin, ja viisauden henki tuli minuun.

[7:8] Minä pidin hänestä enempi kuin kuninkaan valtakunnasta ja istuimesta, ja rikkauden minä pidin tyhjänä hänen suhteensa.

[7:9] En minä pitänyt kallista kiveä hänen vertanansa; sillä kaikki kulta on hänen suhteensa niinkuin huono hieta, ja hopia on niinkuin loka hänen ehtoonsa arvattava.

[7:10] Minä rakastin häntä enemmän kuin terveyttä ja kauneutta, ja valitsin hänen minulleni valkeudeksi; sillä se paiste, joka hänestä tulee, ei sammu.

[7:11] Mutta kaikki hyvyys on minulle tullut hänestä, ja lukematoin rikkaus on hänen kädessänsä.

[7:12] Minä olin iloinen kaikissa, että viisaus kävi minun edessäni kaikissa niissä; mutta en minä tietänyt, että senkaltaiset tulivat hänestä.

[7:13] Yksivakaisesti olen minä sen oppinut, hyvällä mielellä minä häntä jaan: hänen rikkauttansa en minä salaa; sillä hän on ihmisille ääretöin tavara.

[7:14] Jotka häntä pitävät, tulevat Jumalan ystäviksi, ja ovat otolliset, että heille on annettu sallia itsensä opettaa.

[7:15] Jumala on antanut minun viisaasti puhua, ja senkaltaisen viisauden lahjaa oikein ajatella; sillä hän johdattaa viisauden tielle ja hallitsee viisaita.

[7:16] Sillä hänen kädessänsä me olemme sekä myös meidän puheemme, niin myös kaikki toimi ja taito kaikissa asioissa.

[7:17] Sillä hän on antanut minulle vahvan tiedon kaikissa asioissa, että minä tiedän, kuinka maailma on tehty, ja elementteinkin voiman,

[7:18] Ajan alun, lopun ja välin, kuinka päivä pitenee ja lyhenee, kuinka vuoden ajat muuttuvat,

[7:19] Ja kuinka ajastaika kuluu, kuinka tähdet asetetut ovat.

[7:20] Eläinten luonnon ja metsän petoin vihan, tuulten voiman, ja mitä ihmisten mielessä on, moninaisten ruohoin luonnon, ja juurten väen.

[7:21] Minä tiedän kaikki, mitä salattu ja julki on; sillä viisaus, joka kaiken taidon opettaa, on minulle sen opettanut.

[7:22] Sillä hänessä on ymmärtäväinen henki, pyhä, ainoa, moninainen, terävä, nopsa, vakaa, puhdas, kirkas, hiljainen, ystävällinen, tarkka, vapaa, hyväntahtoinen,

[7:23] Suloinen, luja, vahva, surutoin, kaikkivoipa, kaikkinäkevä, joka käy kaikkein henkein lävitse, ehkä kuinka toimelliset, kirkkaat ja terävät ne olisivat.

[7:24] Sillä viisaus on kaikkein selvin: hän menee ja käy kaikkein lävitse, hän on aivan kirkas.

[7:25] Sillä hän on Jumalan voiman löyhkä ja Kaikkivaltiaan kunnian paiste.

[7:26] Sentähden ei taida mitään saastaista tulla hänen tykönsä; sillä hän on ijankaikkisen valkeuden valo, Jumalan vaikuttavaisen voiman saastuttamatoin peili ja hänen hyvyytensä kuva.

[7:27*] Hän on ainoa, ja tekee kuitenkin kaikki; sillä hän pysyy sinänsä ja uudistaa kaikki, ja vaikuttaa alati (a) pyhäin sieluissa, ja hän tekee Jumalan ystäviksi ja prophetaiksi.

[7:28] Sillä ei Jumala rakasta ketään, jos ei pysytä viisaudessa.

[7:29] Hän on jalompi aurinkoa ja kaikkia tähtiä: kuin häntä valkeuteen verrataan, niin hän on vielä parempi.

[7:30] Sillä valkeuden täytyy yötä paeta; mutta pahuus ei voita ikänä viisautta.

[7:31] Hän ulottuu päästä päähän voimallisesti, ja hallitsee kaikki hyvin.



(27a) Gr. sukukunnittain.

LUKU 8
Viisauden hyödytys ja sen seuraajan onni.
[8:1] Sitä minä olen rakastanut ja etsinyt häntä hamasta minun nuoruudestani, ja ajattelin häntä ottaa morsiamekseni; sillä minä olen ruvennut rakastamaan hänen kauneuttansa.

[8:2] Hän on kunniallisesta suvusta; sillä hänen menonsa on Jumalan tykönä, ja kaikkein kappalten Herra rakastaa häntä.

[8:3] Hän on salainen neuvo Jumalan tunnossa, ja hänen työnsä valitsia.

[8:4] Jos rikkaus on kallis kappale elettäissä: mikä on rikkaampi viisautta, joka kaikki tekee?

[8:5] Jos taito sen tekee: kuka on taitavampi opettaja kuin hän?

[8:6] Jos joku rakastaa vanhurskautta, hänen työnsä ovat hyvät tavat; sillä hän opettaa raittiuden, toimen, oikeuden ja väkevyyden, jotka kaikkein tarpeellisimmat ovat ihmisten elämässä.

[8:7] Jos joku pyytää paljon tietää, niin hän osaa sekä menneet että tulevaiset; hän ymmärtää pimiät puheet, ja arvaa työläät tapaukset; ihmeet ja kamalat hän edellä tietää, mitä tapahtuu kullakin ajalla ja hetkellä.

[8:8] Minä olen aikonut ottaakseni häntä seuraani; sillä minä tiedän hänen minulle antavan hyvää neuvoa, ja että hän lohduttaa minua surussa ja murheessa.

[8:9] Hänen kauttansa on nuorukaisella kunnia kansan seassa ja ylistys vanhain tykönä.

[8:10] Minä löydetään ymmärtäväiseksi tuomiossa ja ihmeelliseksi voimallisten seassa.

[8:11] Kuin minä vaikenen, odottavat he minua, kuin minä puhun, ottavat he vaarin, ja jos minä kauvan puhun, pitävät he kätensä suunsa edessä.

[8:12] Hänen kauttansa minä saan kuolemattoman nimen, ja jätän ijäisen muiston jälkeentulevaisilleni.

[8:13] Minä hallitsen kansoja, ja pakanat tulevat minulle alamaiseksi.

[8:14] Julmat tyrannit pelkäävät, kuin he minun kuulevat; kansan seassa minä olen hyvä ja sodassa sankari.

[8:15] Kotia tultuani kulutan minä aikani hänen kanssansa. Sillä ei häneen suututa, eikä hänestä ole mielen karvautta, vaan ilo ja riemu.

[8:16] Näitä minä ajattelin, ja panin sydämeeni; sillä kuolemattomuus on viisauden ajatuksessa,

[8:17] Ja jotka hänen ystävyydessänsä ovat, niillä on puhdas ilo, ja ääretöin rikkaus tulee hänen kättensä töistä, ja toimi hänen puheestansa, ja hyvä ylistys hänen seurastansa ja sanoistansa: minä menin ympäri etsimään ja saattamaan häntä minun tyköni.

[8:18] Minä olin hyvänkurinen lapsi, ja sain hyvän sielun.

[8:19] Mutta kuin minä hyvin kasvatettiin, kasvoin minä saastuttamattomaksi ruumiiksi,

[8:20] Ja minä ymmärsin, etten minä muutoin taitanut puhtaana pysyä, jollei Jumala sitä antaisi, ja se myös oli taito, tuta kenenkä armo se on; niin menin minä Herran tykö, ja rukoilin häntä, ja sanoin kaikesta sydämestäni:



LUKU 9
Rukous Jumalan tykö viisauden saavuttamisesta.
[9:1] O minun isäini Jumala ja kaiken laupeuden Herra, sinä, joka kaikki sanallas tehnyt olet,

[9:2] Ja ihmiset viisaudellas valmistanut olet, että hän hallitsis kaikki luontokappaleet, jotka sinulta luodut ovat,

[9:3] Että hän maailmaa hallitsis oikeudella ja vanhurskaudella, ja tuomitsis oikealla sydämellä!

[9:4] Anna minulle viisautta, joka on joka paikassa sinun istuimes ympärillä, ja älä hylkää minua sinun lastes seasta.

[9:5] Sillä minä olen sinun palvelias ja sinun piikas poika, heikko ihminen, joka ei kauvan elä, jolla on vähän ymmärrystä sinun laistas ja oikeudestas.

[9:6] Ja jos joku vielä ihmisten lapsista olis täydellinen, niin ei hän mitään maksa, jos ei hänellä ole sitä viisautta, joka sinulta tulee.

[9:7] Sinä olet minun valinnut sinun kansas kuninkaaksi ja sinun poikais ja tytärtes tuomariksi,

[9:8] Ja käskit minun rakentaa sinulles templin pyhälle vuorelles ja alttarin sinun asuinkaupunkiis, joka olis sinun pyhän tabernaklis kaltainen, jonka sinä muinen annoit valmistaa.

[9:9] Ja sinun viisautes on sinun kanssas, joka sinun tekos tietää, ja oli tykönäs, kuin sinä maailman teit, ja tietää, mikä sinulle kelpaa, ja mikä oikea on sinun käskyissäs.

[9:10] Lähetä häntä alas pyhästä taivaastas ja kunnias istuimelta: lähetä häntä, että hän olis minun tykönäni, ja työtä tekis minun kanssani, että minä ymmärtäisin, mikä sinulle otollinen on;

[9:11] Sillä hän tietää kaikki ja ymmärtää; ja anna hänen taluttaa minua töissäni toimellisesti ja varjella minua hänen voimassansa.

[9:12] Niin minun työni tulevat sinulle otollisiksi, ja niin minä tuomitsen sinun kansaas oikein, ja tulen mahdolliseksi istumaan minun isäni istuimella.

[9:13] Sillä kuka ihminen tietää Jumalan neuvon? eli kuka taitaa ajatella mitä Jumala tahtoo?

[9:14] Sillä kuolevaisen ihmisen ajatukset ovat epäileväiset, ja meidän aivoituksemme ovat huikentelevaiset.

[9:15] Sillä kuolevainen ruumis vaivaa sielua, ja maallinen asuinsia rasittaa mieltä, joka paljon ajattelee.

[9:16] Tuskin me osaamme maallisia, ja työläästi löydämme niitä, jotka käsillä ovat.

[9:17] Kuka siis tahtoo tutkia taivaallisia? kuka taitaa tietää sinun neuvos, jos et sinä anna viisautta ja lähetä Pyhää Henkeäs korkeudesta?

[9:18] Ja niin niiden tiet ojentuvat, jotka ovat maan päällä, ja ihmiset oppivat, mitä sinulle on otollinen,

[9:19] Ja viisaudella autuaiksi tulevat.

LUKU 10
Viisauden jalous nähty esi-isäin tykönä.
[10:1] Viisaus suojeli hänen, joka ensisti tehtiin ja luotiin maailman isäksi, ja pelasti hänen synnistänsä,

[10:2] Ja antoi hänelle voiman hallita kaikkia.

[10:3] Kuin jumalatoin hänestä luopui vihassansa, niin hän tuli kadotetuksi, veljensä julman murhan tähden.

[10:4] Ja kuin maa sen syyn tähden vedenpaisumisella turmeltiin, autti viisaus taas ja hallitsi vanhurskasta halvalla puulla.

[10:5] Kuin kaikki pakanat erhetyksessä irstaasti elivät, löysi se vanhurskaan, ja piti hänen nuhteetoinna Jumalan edessä, ja vahvisti häntä vastoin isällistä sydäntä poikaansa kohtaan.

[10:6] Se pelasti myös vanhurskaan, kuin jumalattomat hukkuivat, kuin hän tulta pakeni, joka viiden kaupungin päälle lankesi,

[10:7] Joka maa autiona on ja vielä suitsee pahuuden todistukseksi, ja puut, jotka raakaa hedelmää kantavat, ja suolapatsas, jotka seisoo epäuskoisen sielun muistoksi.

[10:8] Sillä joka ei tottele viisautta, heillä ei ole ainoasti se vahingoksi, ettei he tunne hyvää, vaan jättävät jälkeensä eläville tyhmyytensä muiston, ettei salata taideta, missä he erehtyneet ovat.

[10:9] Mutta viisaus vapahtaa heitä kaiketa tuskasta, jotka häneen turvaavat.

[10:10] Se johdatti myös vanhurskasta, jonka täytyi veljensä vihan tähden paeta, oikiaa tietä, ja osoitti hänelle Jumalan valtakunnan, ja antoi hänelle pyhäin tiedon; autti häntä hänen työssänsä, ja hän menestyi ja sai paljon tavaraa työllänsä;

[10:11] Ja oli hänen kanssansa, kuin hänelle vääryyttä tehtiin niiltä, jotka hänelle tekivät väkivaltaa, ja teki hänen rikkaaksi;

[10:12] Ja suojeli häntä vihamiehiltänsä, ja varjeli niiltä, jotka häntä ajoivat takaa; se antoi hänelle voiton väkevässä taistelemisessa, että hän ymmärtäis jumalisuuden olevan voimallisemman kaikkia.

[10:13] Ei se hyljännyt vanhurskasta, kuin hän myytiin pois, vaan varjeli häntä synnistä, ja seurasi häntä vankihuoneesen;

[10:14] Ja ei hyljännyt häntä siteissä, siihenasti että se antoi hänen saada valtakunnan valtikan ja vallan niiden ylitse, jotka hänelle tekivät väkivaltaa: ja saatti heitä valhetteliaksi, jotka häntä laittivat, ja antoi hänelle iankaikkisen kunnian.

[10:15] Se vapahti pyhän kansan ja nuhteettoman siemenen pakanoista, jotka heitä vaivasivat.

[10:16] Se tuli Herran palvelian sieluun, ja seisoi julmia kuninkaita vastaan ihmeillä ja tunnustähdillä.

[10:17] Se maksoi pyhille heidän työnsä palkan, ja johdatti heitä ihmeellistä tietä, ja oli heille päivällä varjelus ja yöllä liekki niinkuin tähdet.

[10:18] Hän vei heitä Punaisen meren lävitse, talutti heitä suurten vetten keskeltä.

[10:19] Mutta heidän vihollisensa hän upotti ja nämät hän veti syvyyden pohjasta.

[10:20] Sentähden ottivat vanhurskaat saaliin jumalattomilta, ja ylistivät sinun pyhää nimeäs, Herra, ja kiittivät yksimielisesti sinun voitollista kättäs.

[10:21] Sillä viisaus avasi mykkäin suun ja teki lasten kielet puhumaan.

LUKU 11
Viisauden toimitus Israelin kansan tykönä, Jumalan kaikkivaltiaisuuden, pitkämielisyyden ja hyvyyden osoitukseksi.
[11:1] Se antoi menestyä heidän tekonsa pyhän prophetan käden kautta,

[11:2] Ja johdatti heitä synkän korven lävitse, niin että he majansa rakensivat korpeen,

[11:3] Ja seisoivat vihollisiansa vastaan, ja kostivat vihamiehillensä.

[11:4] Kuin he janosivat, rukoilivat he sinua, ja heille annettiin vettä korkiasta vuoresta, ja he sammuttivat janonsa kovasta kivestä.

[11:5] Ja jolla heidän vihamiehensä vaivattiin,

[11:6] Se tuli heille hyväksi, kuin he hätää kärsivät.

[11:7] Sillä niinkuin he hämmästyivät verta, joka tuli vuotavan veden siaan, käskyn rangaistukseksi, että lapsia tapettaman piti,

[11:8] Niin sinä annoit näille vettä yltäkylläisesti tietämättä,

[11:9] Ja annoit silloin nähdä heidän janostansa, kuinka sinä vihollisia vaivasit.

[11:10] Sillä koska nämät kiusattiin ja armolla kuritettiin, ymmärsivät he, kuinka jumalattomat vihassa tuomittiin ja rangaistiin.

[11:11] Näitä sinä olet niinkuin isä neuvonut ja koetellut; mutta niitä muita niinkuin ankara kuningas rangaissut ja tuominnut,

[11:12] Ja tulivat rangaistuksi, sekä ne, jotka läsnä, että ne, jotka taampana olivat.

[11:13] Sillä heille tuli kaksinkertainen murhe ja huokaus, kuin he ajattelivat niitä, mitkä edes menneet olivat.

[11:14] Sillä koska he kuulivat heillensä hyväksi tapahtuvan sen, kuin heitä vaivattiin, tunsivat he Herran.

[11:15] Sillä joita he ennen ajoivat pois ylönkatseesta, hylkäsivät ja pilkkasivat, niitä täytyi heidän viimein ihmetellä, koska niin tapahtui, ettei heidän janonsa ollut niinkuin vanhurskasten.

[11:16] Niin myös heidän väärän menonsa tyhmäin ajatusten tähden, jonka kautta he niin petetyksi tulivat, että he rukoilivat järjettömiä matoja ja ylönkatsotuita petoja, lähetit sinä heidän sekaansa suuren joukon metsän petoja rangaistukseksi:

[11:17] Että he ymmärtäisivät, että millä joku syntiä tekee, sillä hän myös vaivataan.

[11:18] Sillä sinun kaikkivaltiaalle kädelles, jolla sinä maailman valmistamattomasta aineesta luonut olet, ei ollut mahdotoin, lähettää heidän päällensä karhujoukkoja ja rohkeita jalopeuroja,

[11:19] Eli vastuudesta luoda julmia ja tuntemattomia petoja, taikka niitä, jotka tulta sylkivät, taikka jotka julman savun puhalsivat, taikka jotka hirmuisia kipeniä silmistänsä laskivat,

[11:20] Jotka ei ainoastaan olisi haavoittamisella heitä hukuttaa taitaneet, mutta myös hirmuisella

katsannollansa heitä tappaa.

[11:21] Ja he olisivat taitaneet paitsi sitä langeta yhdellä puhalluksella koston vainosta, ja sinun voimas hengellä hukkua.

[11:22] Mutta sinä olet kaikki asettanut mitalla, luvulla ja painolla. Sillä suuri voima on aina sinussa; ja kuka voi olla sinun käsivartes väkevyyttä vastaan?

[11:23] Sillä koko maailma on sinun edessäs niinkun vaa’an kieli ja niinkuin aamukasteen pisara joka putoo maan päälle.

[11:24] Mutta sinä armahdat kaikkia; sillä sinulla on voima kaikkein ylitse, ja kärsit ihmisten syntiä, että he itsensä parantaisivat.

[11:25] Sillä sinä rakastat kaikkia, kuin on, ja et vihaa, mitäs tehnyt olet; sillä et sinä ole mitään valmistanut, jota sinä vihata taitaisit.

[11:26] Kuinka taitaa mitään olla, jota et sinä tahtoisi? eli kuinka se taitais pysyä, jota et sinä kutsunut ole?

[11:27] Mutta sinä säästät kaikkia; sillä ne ovat sinun, Herra, sinä joka elämää rakastat.



LUKU 12
Jumalan pitkämielisyyden ja myös ankaruuden julistus, kääntymisen kehoitukseksi.
[12:1] Ja sinun katoomatoin henkes on kaikissa.

[12:2] Sentähden sinä vitkaan rankaiset heitä, jotka lankeevat, ja neuvot heitä kurituksella, missä he syntiä tekevät, että he pahuudesta pelastettaisiin, ja uskoisivat sinun päälles, Herra.

[12:3] Sillä koska sinä olit vihainen sinun pyhän maas entisille asuville,

[12:4] Että he kauheita töitä tekivät noitumisella,

[12:5] Tahdoit sinä meidän isäimme käsillä hävittää jumalattomat uhrin kantajat, ja jotka lapsensa

haluttomasti tappoivat,

[12:6] Jotka söivät ihmisen lihaa ja joivat hirmuisesti verta, jolla he luulivat sinulle tekevänsä palveluksen; ja ne, jotka vanhemmat olivat, tappoivat ne sielut, joilla ei yhtään apua ollut,

[12:7] Että se maa, joka sinun edessäs kaikkein seassa jaloin oli, tulis Jumalan lasten mahdolliseksi asuinsiaksi.

[12:8] Kuitenkin säästit sinä heitä niinkuin ihmisiä, ja lähetit sinun sotajoukkos edelläjuoksiat hörhöläiset, että niiden piti heitä vähittäin hävittämän.

[12:9] Ei tosin ollut sinulle mahdotoin antaa jumalattomia vanhurskasten alle sodassa, eli hukuttaa heitä hirmuisten petoin kautta, taikka kovalla sanalla kaikkia tyynni hukuttaa;

[12:10] Mutta sinä tuomitsit heitä vitkaan, ja annoit heille siaa parannukseen, vaikka sinä tiesit heidät pahansisuisiksi, ja heidän pahuutensa luonnolliseksi, ettei heidän ikänä pitänyt toista mieltä saaman;

[12:11] Sillä he olivat kirottu siemen alusta. Niin et sinä myös peljännyt ketään, annoit anteeksi heidän rikoksensa.

[12:12] Sillä kuka sanoo sinulle: mitäs teet? eli kuka seisoo sinun tuomiotas vastaan? eli kuka nuhtelee sinua hukkuneiden pakanain tähden, jotka sinä luonut olet? eli kuka asettaa itsensä kostajaksi sinua vastaan jumalattomain ihmisten tähden?

[12:13] Sillä paitsi sinua ei ole yhtään jumalaa, joka murheen pidät kaikista; osoittaakses, ettet tuomitse väärin.

[12:14] Sillä ei kuninkaat eikä tylyt taida astua sinua vastaan, koska sinä rankaiset.

[12:15] Ettäs vanhurskas olet, niin sinä hallitset myös kaikki oikein, ja tiedät, ettei se sinun majesteetilles sovi, ettäs jonkun tuomitset, jota ei rangaistaman pidä.

[12:16] Sillä sinun väkevyytes on oikeuden alku, ja ettäs kaikkia hallitset, niin sinä säästät myös kaikkia.

[12:17] Sillä sinä olet osoittanut väkevyytes heissä, jotka ei uskoneet, ettäs niin kaiketi voimallinen olit, ja osoitit itses niissä, jotka ylpiät olivat.

[12:18] Mutta sinä väkevä hallitsia tuomitset hiljaisuudessa, ja hallitset meitä paljolla kärsivällisyydellä; sillä sinä voit tehdä, mitäs tahdot.

[12:19] Mutta sinä opetat kansaas senkaltaisilla töillä, että vanhurskaana ja hyvänä oltaman pitäis; ja sinä annat sinun lapses tietää, että he olisivat hyvässä toivossa, ettäs otat parannuksen syntien edestä.

[12:20] Sillä jos sinä lastes viholliset ja ne, jotka kuolemaan vikapäät olivat, senkaltaisella säästämisellä ja kärsivällisyydellä rankaisit, ja annoit heille aikaa ja tilaa itsensä parantaa:

[12:21] Kuinka paljoa enempi sinä olet pitkämielinen, koskas tuomitset lapsias, joiden isäin kanssa sinä valan ja liiton monesta hyvästä lupauksesta tehnyt olet.

[12:22] Sentähden, niin usiasti kuin sinä meidän vihollisiamme vaivaat, teet sinä sen meille kuritukseksi, että me ottaisimme visusti vaarin sinun hyvyydestäs: jos me tuomitut olisimme, että me kuitenkin turvaisimme sinun laupiutees.

[12:23] Sentähden sinä rankaisit jumalattomat omilla kauhistuksillansa, jotka järjetöintä elämää pitivät.

[12:24] Sillä he olivat niin peräti syvälle tulleet erhetykseen, että he myös pitivät ne pedot, joita heidän vihollisensa katsoivat ylön, jumalinansa, petetyt niinkuin taitamattomat lapset.

[12:25] Sentähden olet sinä myös lähettänyt heidän sekaansa häpiällisen rangaistuksen, niinkuin järjettömille lapsille.

[12:26] Ja koska ei he senkaltaista häpiällistä rangaistusta totelleet, tulivat he Jumalan ankaran rangaistuksen alle.

[12:27] Sillä he vaivattiin niiltä, jotka he jumalinansa pitivät, joka heille oli suureksi ylönkatseeksi, koska he näkivät hänen, jota ei he ennen tuta tahtoneet, ja oikiaksi Jumalaksi tunnustivat; sentähden tuli kadotus viimein heidän päällensä.



LUKU 13
Epäjumalain palveliain turhuus ja viheliäisyys.
[13:1] Kaikki ihmiset ovat luonnostansa turhat, jotka ei Jumalasta mitään tiedä ja ei tunne häntä näkyväisestä hyvyydestä, eikä katso töistä, kuka tekiä on;

[13:2] Vaan pitävät taikka tulen, eli tuulen, eli puuskauksen, eli tähdet, eli väkevät vedet, auringon ja kuun taivaassa, jotka maailmaa hallitsevat, jumalina.

[13:3] Mutta jos heillä olis hyvä suosio niiden kauniisen muotoon, niin että he sentähden pitäisivät niitä jumalain siassa, pitäis heidän oikeutta myöten ymmärtämän, kuinka paljoa parempi se on, joka niiden Herra on; sillä se, joka kaiken kauneuden tekiä on, hän on nämät luonut.

[13:4] Ja jos he ihmettelisivät niiden voimaa ja väkeä, pitäis heidän myös oikeudella ajatteleman, kuinka paljoa voimallisempi se on, joka kaikki nämät valmistanut on.

[13:5] Sillä senkaltaisesta suuresta kauneudesta ja luomisesta taitaa Luoja niinkuin yhdessä kuvassa tunnetuksi tulla.

[13:6] Vaikka ei näiden ylitse niin suuresti valittamista ole; − sillä he myös taitavat erehtyä, koska he etsivät Jumalaa, ja pyysivät mielellänsä häntä löytää;

[13:7] Sillä koska he katselivat hänen luontokappaleitansa ja tutkistelivat niitä, tulivat he petetyksi niiden katselemisessa, että luontokappaleet, jotka he näkivät, olivat niin ihanat; −

[13:8] Kuitenkin ei he sentähden ole ilman syytä.

[13:9] Sillä jos he ovat niin paljon ymmärtäneet, että he taisivat luontokappaleen niin korkiassa arvossa pitää: miksi ei he pikemmin häntä löytäneet, joka niiden Herra on?

[13:10] Mutta he ovat viheliäiset, ja heidän toivonsa on luettava kuolleiden sekaan, jotka sen jumalaksi kutsuvat, jonka ihmiset tehneet ovat, niinkuin kullan ja hopian, joka taitavasti valmistettu on, ja petoin kuvan, eli kelvottomat kivet, jotka vanhaan aikaan valmistetut olivat.

[13:11] Niinkuin puuseppä, kuin hän työtä etsii, hakkaa puun, veistää ja silittää sen hyvin, ja siitä visua ja taitavaa työtä tekee, joka maailman tarpeissa tarvitaan;

[13:12] Mutta sen työn lastut kokoo hän, ja keittää ruokaa syödäksensä;

[13:13] Vaan mitä liiaksi on, ja ei mihinkään kelpaa, kuin väärä ja oksainen on, ottaa hän ja visusti leikkaa, kuin hän joutaa, leikkaa taitavasti, ja tekee ihmisen eli jonkun järjettömän eläimen muotoiseksi,

[13:14] Ja panee sen punaiseksi ja valkiaksi, ja maalaa kauniiksi, ja jos siinä joku virhe on, sen hän vastuudesta maalilla sivuu;

[13:15] Sitte tekee hän sille kauniin huoneen, ja kiinnittää sen seinään raudalla,

[13:16] Niin ettei se putoo, ja niin hyvin katsoo sen; sillä hän tietää hyvin, ettei se itsiänsä auttaa taida; sillä ei se muu ole kuin kuva, ja tarvitsee apua.

[13:17] Ja kuin hän rukoilee tavaransa, emäntänsä ja lastensa edestä, ei hän häpee puhutella sitä, jolla ei henkeä ole,

[13:18] Ja anoo heikolta terveyttä, rukoilee kuolleelta elämää, ja pyytää häneltä apua, joka ei mitään voi,

[13:19] Ja siltä, joka ei käydä taida, hyvää matkaa, ja että hänen askareensa, asiansa ja tekonsa menestyis, pyytää hän voimattomalta.

LUKU 14
Epäjumaluuden kauheus ja alku.
[14:1] Niin myös se tekee, joka tahtoo purjehtia, ja on aikonut vaeltaa julmissa aalloissa: hän rukoilee puuta, joka heikompi sitä laivaa on, jonka päällä hän vaeltaa;

[14:2] Sillä se on sentähden tehty, että sillä pitää ravintoa etsittämän, ja tekiä on sen taidolla valmistanut.

[14:3] Mutta sinun edeskatsomises, oi Isä, hallitsee sitä; sillä sinä annat tien meressä ja aaltoin keskellä pelkäämättömän juoksun,

[14:4] Jolla osoitat, kuinka sinä kaikissa paikoissa voimallinen olet auttamaan, vaikka joku itsensä antais merelle ilman laivaa.

[14:5] Kuitenkin, ettes tahdo sitä turhana pitää, jota sinä viisaudessas luonut olet, tapahtuu se, että ihmiset uskaltavat henkensä sen kaltaisen huonon puun päälle, ja tulevat laivassa talteen, jossa he vaeltavat aaltoin lävitse.

[14:6] Sillä muinen, kun uljaat sankarit hukutettiin, pakenivat ne laivaan, joilla toivo oli, että heidän piti lisäämän maailmaa jälleen, jonka sinun kätes hallitsi, he jättivät niin maailmalle siemenen jälkeensä.

[14:7] Sillä se puu on siunattu, jonka kautta vanhurskas tulee.

[14:8] Mutta sitä pitää kirottaman, joka käsillä valmistetaan, se myös, joka sen tekee: tämä sentähden että hän sen teki, se sentähden, että se jumalaksi kutsutaan, ja kuitenkin on katoovainen kappale.

[14:9] Sillä Jumala vihaa yhtäläisesti molempia, jumalatointa ja hänen jumalatointa työtänsä,

[14:10] Ja työ tulee tekiänsä kanssa vaivatuksi.

[14:11] Sentähden myös pakanain epäjumalat kuritetaan; sillä he ovat Jumalan luontokappaleista tulleet kauhistukseksi ja ihmisten sieluille pahennukseksi ja ymmärtämättömille paulaksi.

[14:12] Sillä epäjumalten asetus on suurin huoruus, ja heidän alkunsa on vahingollinen pahennus maailmassa.

[14:13] Sillä ei ne alusta olleet, eikä ijankaikkisesti pysy;

[14:14] Vaan ihmisten turhalla kunnioittamisella he ovat tulleet maailmaan, ja sentähden ajatellut, ettei ihmiset saa kauan elää.

[14:15] Sillä isä, koska hän murehti ja itki poikaansa, joka häneltä varhain tuli pois, antoi hän tehdä kuvan ja rupesi pitämään hänen, joka kuollut ihminen oli, jumalana, ja asetti palvelioillensa jumalanpalveluksen ja uhrin.

[14:16] Sitte ajankululla pidettiin senkaltainen jumalatoin tapa lakina, että myös kuvaa täytyi kunnioittaa tyrannein käskystä.

[14:17] Niin myös kansa, joka ei läsnä ollen saanut kunnioittaa, että he niin kaukana asuivat, antoivat tehdä sen muodon kaukaisella maalla, ja teettivät kauniitt voimallisten kuningasten kuvat, että he ahkerasti olisivat heille mielennouteeksi, sekä poissa että läsnäollessa.

[14:18] Niin autti myös tekiän suuri ahkeruus vahvistamaan ymmärtämättömiä senkaltaiseen

jumalanpalvelukseen.

[14:19] Sillä koska joku tahtoi palvella ruhtinaan mieliksi, teki hän kuvan kaikella taidolla kaikkein

kauneimmaksi.

[14:20] Mutta kansa, joka senkaltaisella kauniilla työllä oli kehoitettu, rupesi sitä jumalana pitämään, joka vähää ennen ihmisenä kunnioitettiin.

[14:21] Senkaltaisesta asiasta tuli petollisuus maailmaan, koska ihmisiä jotenkin ahdistettiin, eli he tahtoivat tehdä tyrannille jotain mielennouteeksi, antoivat he kiville ja puille senkaltaisen nimen, kuin ei pitänyt.

[14:22] Sitte ei he siihen tyytyneet, että he Jumalan tunnosta erehtyivät, vaan vaikka he elivät senkaltaisessa tyhmässä ja hullussa menossa, kutsuivat he kuitenkin senkaltaisen sodan ja vahingon rauhaksi.

[14:23] Sillä taikka he lapsensa tappavat uhriksi, eli pitävät jonkun jumalanpalveluksen, jota ei tarvita mainittaa, taikka harjoittavat itsiänsä ylönsyömisessä pahalla tavalla,

[14:24] Ja ei ole heillä enempi puhdasta elämää aviokäskyssä, vaan toinen tappaa toisen petoksella, eli murheelliseksi tekee huoruudella,

[14:25] Ja heidän seassansa käy kaikki sekaisin: veri, murha, varkaus, petos, vilppi, vaatimus, väärä vala, hurskasten levottomuus,

[14:26] Kiittämättömyys, nuorten sydänten pahennus, mykät synnit, sukurutsaus, huoruus ja salavuoteus.

[14:27] Sillä häpiällisten epäjumalain palvelus on alku, syy ja loppu kaikkeen pahuuteen.

[14:28] Jos he pyhäpäivää pitävät, niin he tekevät kuin hullut; jos he ennustavat, niin se on kaikki valhe; ei he oikein elä, ja ovat nopsat valalla pettämään.

[14:29] Sillä he uskovat hengettömäin jumalten päälle, niin ei he pelkää vahinkoa, kuin he vannovat väärin.

[14:30] Kuitenkin oikein heille se tapahtuu, sekä ettei heillä ole oikiaa tietoa Jumalasta, että he epäjumalista ottavat vaarin, ja että he vannovat väärin, ja ei he pyhästä lukua pidä.

[14:31] Sillä jumalattomain pahuus saa lopun, ei siitä vallasta, joka heillä on vannoissansa, vaan siitä rangaistuksesta, jonka he synnillänsä ansaitsevat.

1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə