Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə3/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25

LUKU 15
I. Assyrialaiset voitetaan. II. Heidän kalunsa tuodaan Betuliaan, ja jaetaan; joista Judit saa kalleimmat.
I. [15:1] Kun sotaväki sen kuuli, että Holoferneksen pää oli pois, hämmästyivät he, ja tyhmistyivät, ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän, ja niin katosi heidän rohkeutensa.

[15:2] Ja pakenivat, että he itsensä pelastaisivat Hebrealaisilta, jotka he näkivät tulevan vastaansa.

[15:3] Ja kuin Israelin lapset näkivät viholliset pakenevan, kiiruhtivat he heidän perässänsä suurella huudolla ja vaskitorvien soittamisella.

[15:4] Mutta että Assyrialaisten joukko hajoitettu oli, ja Israelin lapset heidän joukkoonsa tulivat, löivät he kaikki, jotka he käsittivät.

[15:5] Ja Otsia lähetti kaikkiin Israelin kaupunkeihin ja maakuntiin;

[15:6] Että heidän piti valmiit oleman jokaisessa kaupungissa, vihollisia ajamaan takaa maakunnasta ulos.



II. [15:7] Mutta se väki, joka jäi Betuliaan, tuli Assyrian leiriin, ryöstivät ja veivät pois, mitä Assyrialaiset siihen jättäneet olivat, ja saivat siitä paljon kalua.

[15:8] Mutta kuin ne toiset palasivat Betuliaan, toivat he myötänsä kaikki, mitä ne olivat kanssansa vieneet eläimistä ja muista kaluista. Ja koko maakunta tuli rikkaaksi heidän saaliistansa.

[15:9] Sitte tuli Jojakim, ylimmäinen pappi, Jerusalemista Betuliaan, kaikkein pappein kanssa, katsomaan Juditia.

[15:10] Ja hän meni heidän tykönsä. Niin kaikki ylistivät häntä ja sanoivat:

[15:11] Sinä olet Jerusalemin kruunu, Israelin ilo, sinä olet meidän kansan kunnia, joka niin jalon työn tehnyt olet, ja niin suuren hyvän työn Israelille osoittanut, että Jumala on taas heitä lunastanut. Siunattu olet sinä Jumalan edessä ijankaikkisesti.

[15:12] Ja kaikki kansa sanoi: Amen, amen!

[15:13] Ja kun he kolmekymmentä päivää saaliista jakaneet olivat,

[15:14] Antoivat he Juditille kalliit kappaleet, jotka Holoferneksella olivat, kullasta, hopiasta, vaatteista ja kalliista kivistä.

[15:15] Ja jokainen oli iloinen, veisasivat ja hyppäsivät, sekä nuoret että vanhat.

LUKU 16
I. Juditin kiitosvirsi. II. Kansan uhraus ja ilo. III. Juditin ikävä ja kuolema.
I. [16:1] Niin veisasi Judit Herralle tämän veisun, ja sanoi:

[16:2] Soittakaat Herralle kanteleilla, ja helistäkäät hänelle symbaleilla; veisatkaat hänelle uusi virsi; olkaat iloiset ja avuksenne huutakaat hänen nimeänsä.

[16:3] Herra on se, joka sodat asettaa taitaa, Herra on hänen nimensä.

[16:4] Hän soti kansansa edestä, että hän meitä vapahtais kaikilta meidän vihollisiltamme.

[16:5] Assur tuli siltä vuorelta pohjasta, suurella väellä; hänen paljoutensa peitti vedet, ja hänen hevosensa peittivät maan.

[16:6] Hän uhkasi polttaa minun maani ja tappaa minun nuoret mieheni, lapset ja neitseet viedä pois.

[16:7] Mutta Herra kaikkivaltias Jumala on hänen rangaissut, ja antanut hänen vaimon käsiin.

[16:8] Sillä ei yksikään mies eikä sankari ole häntä lyönyt maahan, ja ei yksikään uljas ole häneen ruvennut; mutta Judit Merarin tytär on kauneudellansa hänen lyönyt maahan.

[16:9] Sillä hän riisui pois lesken vaatteet, ja otti yllensä ilovaatteet, Israelin lasten iloksi.

[16:10] Hän pesi itsensä kalliilla voiteella, palmikoitsi hiuksensa, pettämään häntä.

[16:11] Hänen kauniit kenkänsä tekivät hänen sokiaksi, hänen ihana muotonsa käänsi hänen sydämensä; mutta hän hakkasi miekalla pois hänen päänsä.

[16:12] Niin että Persialaiset ja Mediläiset hämmästyivät senkaltaista miehuullista työtä.

[16:13] Ja Assyrialaisten sotajoukko murehti, kuin minun viheliäiseni tulivat edes, jotka janosta nääntyneet olivat.

[16:14] Nuoret poikaiset pistivät heitä lävitse, ja löivät heitä pakoon niinkuin lapsia. He ovat lyödyt maahan sodassa, Herran minun Jumalani sotajoukolta.

[16:15] Veisatkaamme uutta virttä Herralle, meidän Jumalallemme.

[16:16] Herra Jumala, sinä olet voimallinen Jumala, joka teet suuria töitä, ja ei yksikään taida olla sinua vastaan.

[16:17] Kaikki luontokappaleet pitää sinua palveleman, ja mitä sinä sanot, sen pitää tapahtuman. Kuin sinä annat jollekulle rohkeuden, sen täytyy käydä edes, ja ei yksikään taida olla sinun sanaas vastaan.

[16:18] Vuorten täytyy väristä, ja kivet sulavat sinun edessäs niinkuin meden vaha.

[16:19] Mutta jotka sinua pelkäävät, niille sinä tahdot osoittaa suuren armon; sillä kaikki uhri ja lihavuus on ylen huono sinun edessäs; mutta Herran pelko on sangen suuri.

[16:20] Voi pakanoita, jotka minun kansaani vainoovat! Sillä kaikkivaltias Herra kostaa heille, ja etsii heitä kostopäivänä.

[16:21] Hän on kostava heidän ruumiissansa tulella ja madoilla, ja heidän pitää palaman ja kituman ijankaikkisesti.

II. [16:22] Sen voiton jälkeen meni kaikki kansa Betuliasta Jerusalemiin rukoilemaan Herraa, ja puhdistivat itsensä, ja uhrasivat polttouhria, ja mitä he luvanneet olivat.

[16:23] Ja Judit ripusti kaikki Holoferneksen sota-aseet templiin, ja sen vaatteen, jonka hän hänen vuoteestaan ottanut oli, että sen piti oleman annettu Herralle alttiiksi ijankaikkisesti.

[16:24] Ja kansa oli iloinen Jerusalemissa, Juditin kanssa, pyhän tykönä, kolme kuukautta, ja pitivät juhlaa voitosta.

[16:25] Sitte meni kukin kotiansa jälleen.



III. [16:26] Ja Judit tuli myös kotiansa jälleen Betuliaan, ja tuli suuresti kunnioitetuksi koko Israelin maalla.

[16:27] Ja ei hän ottanut miestä ensimmäisen miehensä Manassen kuoleman jälkeen.

[16:28] Ja hän tuli sangen vanhaksi, ja oli miehensä huoneessa, siihenasti hän tuli sadan ja viiden ajastajan vanhaksi. Ja hän teki piikansa vapaaksi. Sitte kuoli hän Betuliassa, ja haudattiin miehensä Manassen viereen.

[16:29] Ja kansalla oli murhe ja valitus hänestä seitsemän päivää. Ja hän jakoi kaikki kalunsa miehensä Manassen lähimmäisille sukulaisille, niin myös omille lähimmäisille sukulaisillensa.

[16:30] Ja niin kauvan kuin hän eli, ja vielä kauvan sen jälkeen, ei kenkään rohjennut mennä Israelia vastaan. Ja he pitivät sen voittopäivän Hebrealaisten seassa suurena juhlana ja pyhänä ijankaikkisesti.

Juditin Kirjan loppu.





Salomon Viisaus.
Esipuhe.
Tästä kirjasta on kauvan epäilty, oliko se luettava pyhään Raamattuun, vai ei: erinomaisesti, että hänen tekiänsä antaa kuulla 9. luvussa, niinkuin kunigas Salomo puhuis koko kirjassansa, jonka viisaus myös kuninkaan kirjassa korkiasti ylistetään. Vaan vanhat isät ovat hänen peräti Pyhästä Raamatusta eroittaneet, ja luulleet, että se kuningas Salomon nimen alla tehty on, että se kuuluisan kuninkaan nimellä sitä jalompana pidettäisiin voimallisten tykönä maan päällä, joille se ensisti ja erinomaisesti kirjoitettu on.

Kuitenkin on tämä kirja yksi oikia ensimmäisen käskyn selitys; sillä tässä sinä näet, että hän aina opettaa Jumalaa pelkäämään ja hänen päällensä toivomaan; peljättää Jumalan vihalla niitä, jotka ei pelkää Jumalaa. Sitä vastaan lohduttaa ja vahvistaa Jumalan armolla niitä, jotka hänen päällensä uskovat ja hänen tykönsä turvaavat, joka on oikia ensimmäisen käskyn ymmärrys. Josta myös ymmärretään, että ensimmäisestä käskystä, niinkuin luontolähteestä kuohuu ja vuotaa kaikki viisaus, ja on totisesti se käsky oikia aurinko, josta kaikki viisaat näkevät, mitä he näkevät. Sillä joka Jumalaa pelkää ja hänen päällensä uskoo, hän on täynnä viisautta, kaiken maailman opettaja, voimallinen puheissa ja töissä, kaiken opin ja elämän tuomari, joka Jumalalle kelpaa, Sitä vastaan, jolla ei ensimmäistä käskyä ole, eikä pelkää Jumalaa eli turvaa häneen, on täynnä hulluutta, ei taida mitään, eikä ole mitään, ja se on erinomainen syy, minkätähden tätä kirjaa pitää luettaman, että me oppisimme Jumalaa pelkäämään, ja häneen luottamaan, johon hän myös meitä auttakoon armonsa kautta, amen!

LUKU 1
Neuvo hurskauteen ja viisauden harjoitukseen.
[1:1] Rakastakaat oikeutta, te jotka maata hallitsette: ajatelkaa Herraa hyvyydessä, ja etsikäät häntä sydämen yksinkertaisuudessa.

[1:2] Sillä hän antaa löytää itsensä niiltä, jotka ei häntä koettele ja ilmoittaa itsensä niille , jotka ei epäile hänestä.

[1:3] Vaan väärät ajatukset eroittavat Jumalasta, mutta koeteltu voima rankaisee tyhmät.

[1:4] Sillä ei viisaus tule häijyyn sieluun, ja ei asu siinä ruumiissa, joka synnin alle annettu on.

[1:5] Sillä Pyhä Henki, joka oikein opettaa, pakenee epäjumalan palvelioita, ja lähtee pois vääräin tyköä, jotka synnillä rangaistaan, johon he joutuvat.

[1:6] Sillä viisaus on niin hyvä, ettei se anna laittajan rankaisematta olla; sillä Jumala on hänen ajatustensa todistaja, ja tuntee totisesti kaikki hänen sydämensä ja kuulee kaikki sanat.

[1:7] Sillä maan piiri on täynnä Herran henkeä, joka puheet tuntee, on joka paikassa.

[1:8] Sentähden ei taidä se salattu olla, joka häntä rankaiseman pitää, ei pidä ohitse menemän.

[1:9] Sillä jumalattoman aivoitus pitää tuomiolle tuleman, ja hänen puheensa, Herran eteen, että hänen pahuutensa rangastaisiin

[1:10] Sillä kiivas korva kuulee kaikki ja laittajan häväistys ei ole salassa.

[1:11] Niin ottakaat nyt vaari, ettette häpäise, ja pitäkään kielenne pois parjauksesta; sillä mitä te salaisesti puhutte, ei pidä turhaan menemän; sillä se suu, joka valhettelee, tappaa sielun.

[1:12] Älkäät niin pyytäkö kuolemaa teidän erhetyksillänne, ja älkäät etsikö kadotusta kättenne töillä.

[1:13] Sillä ei Jumala ole tehnyt kuolemaa, ja ei hänelle kelpaa eläväin kadotus.

[1:14] Mutta hän on kaikki luonut, että ne olemisessansa oleman pitäis, ja mitä maailmassa luotu on, se on hyvä, ja ei siinä ole mitäkään vahingollista, ei myös helvetin valtakunta maan päällä.

[1:15] Mutta vanhurskas on kuolematoin.

[1:16] Vaan jumalattomat pyytävät kuolemaa sekä sanalla että työllä; sillä he pitävät hänen ystävänsä, menevät pois, ja yhdistävät itsensä hänen kanssansa; sillä he ovat myös sen ansainneet että he ovat hänen omansa.



LUKU 2
Jumalattoman elämän ja käytösten maalaus.
[2:1] Sillä he ovat jumalattomat, ja sanovat: meidän elämämme on lyhykäinen ja vaivaloinen; ja kuin ihminen on kuollut, niin on hän peräti loppunut, ja ei ole ketään tunnettu, joka on helvetistä palannut.

[2:2] Me olemme siis tapaturmaisesti syntyneet, ja menemme pois niinkin emme ikänä oleetkaan olis; sillä hengen vetämys on savu, ja meidän puheemme on kipinä, joka meidän sydämestämme käy.

[2:3] Kun se sammutettu on, niin on meidän ruumiime pois niinkuin nöhtä, ja meidän henkemme katoo niinkuin löyhkä.

[2:4] Ja meidän nimemme tulee ajan jälkeen unhotetuksi, ja ei yksikään ajattele, mitä me tehneet olemme; meidän elämämme menee niinkuin pilvi, ja katoo niinkuin sumu, joka auringon paisteelta ajetaan pois, ja hänen palavuudellansa hajoitetut on.

[2:5] Meidän aikamme on niinkuin varjo, ja kuin me tulemme pois, niin ei tulla jälleen; sillä on niin päätetty, ettei yksikään pidä tuleman jälleen.

[2:6] Niin tulkaat siis, ja eläkäämme hyvästi, niin kauvan kuin me taidamme ja nautitkaamme elämäämme niin kauvan kuin me nuoret olemme.

[2:7] Me tahdomme täyttää meitäme parhaalla viinalla ja voiteella, älkäämme unhoittako kevätkukkasia;

[2:8] Kantakaamme seppeleitä nuotista kukkasistä, ennenkuin ne lakastuvat.

[2:9] Älköön yksikään olko osatoin meidän röyhkeydestämme, että joka paikassa kuulla saatasiin, kuinka me olemme iloiset olleet; sillä ei tämä tästä muuta ole kuin tämä.

[2:10] Ahdistakaamme köyhää vanhurskasta ja älkäämme säästäkö leskiä eli ijällistä miestä, älkäämme lukua pitäkö vanhain harmaapäiden nuhtelemisesta.

[2:11] Kaikki, mitä me tehdä taidamme, pitää oikein oleman; silla joka ei taida tehdä, mitä hänen mielessänsä on, ei hän mitään maksa.

[2:12] Väijykäämme vanhurskasta, sillä hän tekee meille paljon vaivaa, ja asettaa itsensä meidän töitämme vastaan, ja nuhtelee meitä, että me syntiä teimme lakia vastaan, ja soimaa meidän menomme synniksi.

[2:13] Hän sanoo tuntevansa Jumalan, ja kehuu, että hän on Jumalan poika.

[2:14] Ja nuhtelee, mitä meidän sydämessämme on.

[2:15] Työläästi me voimme hänen nähdä; sillä ei hänen elämänsä sovi muiden kanssa, ja hänen menonsa on peräti vastahakoinen.

[2:16] Hän pitää meitä tyhminä, ja välttää teitämme niinkuin saastasuutta, ja sanoo vanhurskaille viimein hyvin käyvän, ja kehuu, että Jumala on hänen isänsä.

[2:17] Niin katsokaamme siis, jos hänen sanansa ovat todet, ja koetelkaamme, mikä loppu hänellä on.

[2:18] Jos hän on totinen Jumalan poika, niin hän häntä auttaa, ja vapahtaa hänen vainomiesten käsistä.

[2:19] Häpiällä ja pilkalla me kidutamme häntä, että me näkisimme, kuinka jumalinen hän on ja

ymmärtäisimme, kuinka kärsivällinen hän on.

[2:20] Me tahdomme häntä tuomita häpiälliseen kuolemaan; silloinhan tunnetaan sanoistansa.

[2:21] Senkaltaista he aikovat ja menevät väärin; heidän pahuutensa on heidät sokiaksi tehnyt.

[2:22] Ja ei he tunne Jumalan salaisia neuvoja, eikä ole toivoneet, että pyhä elämä pitää palkan saaman, ja katosovat ylön sen kunnian, jonka pyhäin sielut saaman pitää.

[2:23] Sillä Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään; ja on hänen luonut kaltaiseksensa.

[2:24] Mutta perkeleen kateudesta on kuolema maailmaan tullut, ja ne, jotka hänen puoltansa pitävät, auttavat myös itsensä siihen.

LUKU 3
Hurskasten ja jumalattomain tilan erinkaltaisuus tässä ja tulevaisessa elämässä.
[3:1] Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä, ja ei kuoleman vaiva lähesty heitä.

[3:2] Taitamattomain mielestä näkyvät he kuolevan, jä heidän lähdentönsä luetaan kivuksi,

[3:3] Ja heidän loppunsa kadotukseksi; mutta he ovat rauhassa.

[3:4] Jos he vielä ihmisten silmäin edessä paljon kärsivät, niin on heillä kuitenkin vahva toivo, ettei heidän ikänä kuoleman pidä.

[3:5] He tulevat vähä vaivatuksi, mutta hielle pitää paljo hyvää tapahtuman; sillä Jumala koettelee heitä, ja löytää heidät mahdolliseksi itsellensä.

[3:6] Hän koettelee heitä niinkuin kulta ahjossa, ja ottaa heitä vastaan niinkuin täydellisen uhrin.

[3:7] Ja siihen aikaan kuin Jumala katsoo sitä, niin he kirkkaasti paistavat, ja menevät niinkuin kipinät orsissa.

[3:8] Heidän pitää tuomitseman pakanoita, ja hallitseman kansoja; ja Herra hallitsee heitä ijankaikkisesti.

[3:9] Sillä jotka häneen turvaavat, ymmärtävät totuuden, ja jotka lujat ovat rakkaudessa, ei pidä hänestä luovutettaman. Sillä hänen pyhänsä ovat armossa ja laupiudessa, ja hän katsoo valituitansa.

[3:10] Mutta jumalattomat rangaistaan niinkuin he pelkäsivätkin; silla ei he vanhurskaasta lukua pitäneet, ja luopuivat Herrasta.

[3:11] Sillä joka viisauden ja kurituksen katsoo ylön, se on onneton, ja heidän toivonsa on tyhjä, heidän työnsä turha, ja heidän tekonsa hedelmätöin.

[3:12] Heidän vaimonsa ovat hullut, ja heidän lapsensa pahanilkiset.

[3:13] Kirottu on kaikki,mikä heistä on syntynyt; sillä autuas on hedelmätöin, joka on saastuttamatoin, ja ei ole ryhtynyt syntisen vuoteeseen, se hänelle silloin hyväksi tulee, kuin sielut etsitään.

[3:14] Niin myös hedelmätöin, joka ei vääryyttä tee kädellänsä, eikä mitään pahaa ajattele Herraa vastaan; hänelle annetaan uskonsa edestä erinomainen lahja, ja parempi osa Herran templissä.

[3:15] Sillä hyvä työ antaa hyvän palkan, ja ymmärryksen juuri ei häviä.

[3:16*] Mutta äpärät ei pidä menestymän, ja salavuoteisen siemenen pitää hukkuman.

[3:17*] Ja jos he vielä kauvan elävät, niin täytyy heidän kuitenkin viimein häpiään tulla, ja heidän ikänsä pitää kuitenkin lopulla ilman kunniaa oleman.

[3:18*] Jos he varhain kuolevat, niin ei heillä ole toivoa, eli lohdutusta tuomiopäivänä.

[3:19] Sillä jumalattomat saavat pahan lopun.

(16-18) V. 16, 17, 18 ymmärretään enimmästä osasta: sillä ne pysyvät pahan ylös kasvattamisen kautta katumattomuudessa: mutta katuvaisilla on lohdutus, Hes. 18:23. 1 Tim. 2:4. 2 Piet. 3:9.

LUKU 4
Mitä jumalisten lapsettomuudesta ja jumalattomain hedelmällisyydestä, niin myös hurskasten varhaisesta kuolemasta ajatella tulee.
[4:1] Parempi on lapsetonna olla puhtaudessa; sillä sille on loppumaton ylistys, ja siitä Jumala ja ihmiset paljon pitävät.

[4:2] Kussa se on, sitä seurataan, kussa ei se ole, niin sitä kaivataan; ja siitä koreillaan ijankaikkisella kaunistuksella ja saadaan voitto puhtauden kilvoittelemisella.

[4:3] Mutta jumalattomain suuri hedelmällinen joukko on kelvotoin, ja mitä huoruudessa istutetaan, ei se syvältä juurru, eikä vahvasti perusteta.

[4:4] Jos he hetken aikaa oksissa vihoittavat, niin he liikutetaan tuulelta; ja että he ovat valtoimet, niin he tulevat myrskyltä hävitetyksi.

[4:5] Hyötyvesat murtuvat, ja heidän hedelmänsä on kelvotoin, jäävät röhkäleeksi ja ei kelpaa syödä;

[4:6] Sillä ne lapset, jotka ei aviovuoteesta synnytetä, tunnustavat vanhempainsa pahuuden, kuin heiltä kysytään.

[4:7] Mutta jos vanhurskas varhain kuolee, hän hän on kuitenkin levossa.

[4:8] Sillä ei ikä siitä kunniallinen ole, että hän kauvan elää, ja hänellä on monta vuotta;

[4:9] Vaan toimi ihmisten seassa ovat oikiat harmaat karvat, ja virheetöin elämä on oikia vanha ikä.

[4:10] Sillä hän kelpasi Jumalalle ja on hänelle rakas.

[4:11] Hän on oteltu pois elämästä syntisten seasta, ja on temmattu pois, ettei pahuus hänen ymmärrystänsä kääntäisi, eli väärä oppi hänen sieluansa viettelisi.

[4:12] Sillä paha tapa turmelee hyvät, ja paha himo kääntää viattoman sydämen.

[4:13] Hän on nopiasti täydelliseksi tullut, ja on täyttänyt monta vuotta.

[4:14] Sillä hänen sielunsa kelpasi Jumalalle: sentähden kiiruhti hän hänen pois tästä pahasta elämästä.

[4:15] Mutta ihmiset, jotka sen näkevät, ei siitä lukua pidä, eikä sitä sydämeensä pane, että Jumalan pyhät armossa ja laupiudessa ovat, ja että hän katsoo valittujensa puoleen.

[4:16] Sillä kuollut vanhurskas tuomitsee eläviä jumalattomia, ja nuori, joka pian täydelliseksi tullut on, tuomitsee vääräin pitkän elämän.

[4:17] He näkevät kyllä viisaan lopun, mutta ei he tiedä, mitä Herra hänestä ajattelee, ja minkätähden hän häntä varjelee.

[4:18] He kyllä sen näkevät, ja ei pidä lukua: mutta Herra nauraa heitä.

[4:19] Ja heidän pitää sentähden häpiällä lankeeman, ja oleman häväistys kuolleiden seassa ijankaikkisesti; ja hän kukistaa heitä maahan tapaturmaisesti, ja repii heitä pois perustukseen asti, että he peräti hävitetään.

[4:20] Heidän pitää oleman ahdistuksessa, ja heidän muistonsa pitää hukkuman, mutta heidän pitää tuleman epäileväiseksi syntinsä tunnustuksessa, ja heidän syntinsä pitää heitä nuhteleman vastoin heidän silmiänsä.



LUKU 5
Vanhurskasten ja jumalattomain erinkaltainen loppu.
[5:1] Silloin vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä ahdistaneet ja hänen työnsä hyljänneet ovat;

[5:2] Koska he sen näkevät, niin he hämmästyvät sangen hirmuisesti, ja tyhmistyvät sitä autuutta, jota ei he toivoneet.

[5:3] Puhuvat toinen toisellensa, ja katuvat, ja huokaavat henkensä ahdistuksesta, ja sanovat: tämä on se, jonka me ennen pidimme nauruna ja pilkka-sananlaskuna.

[5:4] Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpiänä.

[5:5] Kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan, ja hänen perintönsä pyhäin sekaan?

[5:6] Sentähden olemme eksyneet oikialta tieltä, ja vanhurskauden kynttilä ei ole meitä valistanut, eikä vanhurskauden aurinko meille koittanut.

[5:7] Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, ja olemme vaeltaneet harhoja retkiä; mutta Herran teitä emme ole tietäneet.

[5:8] Mitä autti meitä koreutemme? mitä hyödytti meitä rikkaus ja ylpeys?

[5:9] Kaikki ovat menneet ohitse niinkuin varjo, ja niinkuin sanansaattaja, joka juosten menee;

[5:10] Niinkuin laiva, joka aalloissa juoksee, jonka jälkeä ja vanaa, sittekuin se on mennyt ohitse, ei löydetä aalloissa;

[5:11] Eli niinkuin lintu, joka tuulessa lentää, jonka rataa ei enään löydetä, sillä hän laukuilee ja pieksää tuulta, ajaa ja eroittaa sitä liehuvaisilla siivillänsä, ja sitte ei löydetä merkkiä senkaltaisesta lennosta;

[5:12] Eli niinkuin nuoli, joka jotakuta kohden lasketaan, hajoittaa tuulen, joka kohta kokoontuu jälleen, ettei tuta taideta, kusta se mennyt on:

[5:13] Niin myös me, kohta kuin me syntyneet olimme, saimme lopun, ja emme mitään hyvää työtä ole tehneet.

[5:14] Vaan me olemme kulutetut meidän pahuudessamme.

[5:15] Sillä jumalattoman toivo on kuin tomu tuulelta hajoitettu, ja niinkuin vetelä vaahto, joka myrskyltä on ajettu, ja niinkuin savu, joka tuulelta on puhallettu pois, ja niinkuin se kohta unhotetaan, joka ainoastaan päivän vieraana on ollut.

[5:16] Mutta vanhurskaat elävät ijankaikkisesti, ja Herrassa on heidän palkkansa, ja kaikkein Korkein pitää heistä murheen.

[5:17] Sentähden saavat he kunniallisen valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä; sillä hän varjelee heitä oikialla kädellänsä, ja suojelee heitä käsivarrellansa.

[5:18] Hän ottaa kiivautensa haarniskaksi, ja varustaa luontokappaleen vihollisten kostoksi.

[5:19] Hän pulkee päällensä vanhurskauden pantsariksi, ja panee ankaran tuomion kilveksi.

[5:20] Hän ottaa oikeuden voittamattomaksi turvaksi.

[5:21] Hän teroittaa julman vihansa miekaksi, maailman pitää menemän sotaan hänen kanssansa

taitamattomia vastaan.

[5:22] Pitkäisen tulen ampuma pitää osaaman oikein, ja pitää pilvistä tuleman, niinkuin kovan jännitetyn joutsen jotakuta kohden.

[5:23] Ja taajat rakeet, jylinän sateen vihasta lankeeman, niin pitää myös meren vedet julmistuman heidän päällensä, ja virrat pitää suuresti kuohuman.

[5:24] Ja suuren myrskyn pitää puhaltaman heitä vastaan, ja lennättämän heitä niinkuin tuulispään.

LUKU 6
Varoitus ja neuvo esivallalle ja hallitsijoille, viisaudesta ahkeroitsemaan.
[6:1] Vääryys kaikki maakunnat hävittää, ja paha elämä kukistaa voimallisten istuimet.

[6:2] Niin kuulkaat, te kuninkaat, ja ottakaat vaari: oppikaat, te tuomarit maan päällä.

[6:3] Ottakaat korviinne te, jotka monta hallitsette, te jotka korotatte teitänne kansain päälle.

[6:4] Sillä teille on annettu valta Herralta, ja voima kaikkein Korkeimmalta, joka tahtoo kysyä, kuinka te hallitsetta, ja koetella, kuinka te asetatte.

[6:5] Te olette hänen valtakuntansa virkamiehet, mutta ette tee oikein teidän virkanne töitä, ja ette pidä oikeutta, ette myöskään vaella Herran tahdon jälkeen.

[6:6] Hän tulee hirmuisesti ja äkisti teidän päällenne; ja esivallan pitää kovan tuomion saaman.

[6:7] Sillä huonoille tapahtuu armo, vaan voimalliset voimallisesti rangaistaan.

[6:8] Sillä, joka kaikkein päälle Herra on, ei hän pelkää ketään, eikä karta kenenkään voimaa; hän on tehnyt sekä pienet että suuret, ja hänellä on yhtäläinen suru kaikista.

[6:9] Mutta voimallisesta pitää kova tuomio pidettämän.

[6:10] Teille tyranneille minä puhun, että oppisitte viisautta, ja ette vilpistelisi.

[6:11] Sillä joka pyhän opin pyhänä pitää, hän pidetään pyhänä; ja joka hänen hyvin oppii, hän on kyllä pysyväinen.

[6:12] Niin antakaat minun puheeni teille kelvata, pyytäkäät sitä, ja antakaat opettaa teitänne.

[6:13] Sillä viisaus on ihana ja katoomatoin, ja osoittaa mieluisesti itsensä niille, jotka häntä rakastavat, ja antaa itsensä niiltä löyttää, jotka häntä etsivät.

[6:14] Hän kohtaa ja ilmoittaa itsensä niille, jotka häntä mielellänsä pyytävät.

[6:15] Joka varhain nousee häntä varten, ei se näe paljon vaivaa; hän löytää hänen oven edestä

vartioitsemasta.

[6:16] Sillä häntä pyytää, on täydellinen taito; ja joka hänen tähtensä valvoo, ei se kärsi pitkällistä murhetta.

[6:17] Sillä hän käy ympäri, ja etsii sitä, joka hänelle on mahdollinen, ja näyttää itsensä mielellänsä tiellä, vartioiden häntä, että hän hänen kohtais.

[6:18] Sillä joka itsensä antaa mielellänsä opetettaa, siinä on viisauden alku; ja joka häntä tottelee, se antaa itsensä mielellänsä opetettaa.

[6:19] Joka itsensä antaa mielellänsä opetettaa, se pitää hänen käskynsä; mutta kussa käskyt pidetään, siinä on totisesti pyhä elämä.

[6:20] Mutta joka pyhää elämää pitää, se lähestyy Jumalaa.

[6:21] Joka viisautta rakastaa, sen Hän tekee herraksi.

[6:22] Jos te tyrannit tahdotte kansan kuninkaat ja ruhtinaat olla,

[6:23] Niin pitäkäät viisaus silmäinne edessä, että te ijankaikkisesti hallitsisitte.

[6:24] Mutta mikä viisaus on, ja kusta se tulee, tahdon minä teille ilmoittaa, ja en tahdo salata teiltä salautta; mutta tahdon tutkistella luotuin alusta ja julkisesti hänen tuoda edes, ja en totuutta säästää.

[6:25] Ei minun ole mitään tekemistä myrkyllisen kateuden kanssa; sillä ei senkaltaisella ole osaa viisaudessa.

[6:26] Mutta kussa monta viisasta on, siellä hyvin on maailmassa, ja toimellinen kuningas on kansan turva.

[6:27] Sentähden antakaat itsenne opetettaa minun sanoillani, ja sen pitää tuleman teidän hyväksenne.


1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə