Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə2/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25

LUKU 8
I. Judit osoittaa Otsian puheen sopimattomaksi ja neuvoo turvaamaan Jumalaan. II. Lupaa kokea jotakin veljeinsä pelastukseksi.
I. [8:1] Tämä tuli Juditin eteen, joka leski oli, Merarin tytär, Utsin pojan, Josephin pojan, Otsian pojan, Elain pojan, Jamnorin pojan, Gedeonin pojan, Raphaimin pojan, Akitobin pojan, Malkian pojan, Enanin pojan, Natanian pojan, Sealtielin pojan, Simeonin pojan.

[8:2] Ja hänen miehensä oli Manasse, joka elonaikana kuollut oli.

[8:3] Sillä, kuin hän oli kedolla työväen tykönä, tuli hän helteessä sairaaksi, ja kuoli Betuliassa omassa kaupungissansa, ja haudattiin isäinsä kanssa.

[8:4] Hän jätti Juditin jälkeensä, joka kolme ajastaikaa oli leskenä ollut ja neljä kuukautta.

[8:5] Ja oli tehnyt huoneensa päälle salaisen makaushuoneen, jossa hän piikoineen oleskeli.

[8:6] Ja oli puettu säkkiin, ja paastosi joka päivä, paitsi sabbatia, uutta kuuta ja muita Israelin huoneen juhlia.

[8:7] Ja hän oli aivan ihana ja rikas, ja hänellä oli paljon palkollisia, ja tarhat täynnä härkiä ja lampaita.

[8:8] Ja hänestä puhui jokainen hyvin, että hän pelkäsi Jumalaa; ja ei yksikään tietänyt hänestä mitään pahuutta sanoa.

[8:9] Kuin tämä Judit kuuli, että Otsia oli luvannut antaa kaupungin viiden päivän perästä Assyrialaisille, lähetti hän vanhinten, Kambrin ja Kamrin perään.

[8:10] Ja kuin he tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: mikä se pitää oleman, että Otsia on luvannut antaa kaupungin Assyrialaisille, jos ei meitä viidessä päivässä auteta?

[8:11] Mitkä te olette, että kiusaatte Jumalaa?

[8:12] Ei niin sovi armoa kerjätä, mutta pikemmin vihaa ja vainoa.

[8:13] Tahdotteko te asettaa Herralle ajan ja päivän tiedän mielenne jälkeen, kuin hänen pitäisi auttaa?

[8:14] Kuitenkin on Herra kärsivällinen; sentähden pitää meidän katuman, ja etsimän armoa kyyneleillä.

[8:15] Sillä ei Jumala vihastu niinkuin joku ihminen, ettei hän itsiänsä anna lepyttää.

[8:16] Sentähden pitää meidän nöyryyttämän itsiämme sydämestä ja nöyryydessä häntä palveleman.

[8:17] Ja meidän pitää itkien häntä rukoileman, että hän suosionsa perästä tahtois osoittaa meille laupiuden: ja niinkuin meidän nyt täytyy murehtia heidän ylpeytensä tähden, että me tämän surun jälkeen taas iloitsisimme,

[8:18] Ettemme meidän isäimme syntiä ole seuranneet, joka Jumalansa hylkäsivät, ja palvelivat vieraita jumalia.

[8:19] Jonka tähden he vihollisillensa annettiin, lyötiin, vangittiin ja häväistiin; mutta emme tunne muuta jumalaa, kuin hänen ainoan.

[8:20] Ja tahdomme nöyryydellä toivoa häneltä apua ja lohdutusta; niin Herra meidän Jumalamme vapahtaa meidän veremme meidän vihollisiltamme, ja sortaa ja häpiään saattaa kaikki pakanat, jotka meitä vainoovat.

[8:21] Ja te, rakkaat veljet, jotka vanhimmat Jumalan kansan seassa olette, lohduttakaat kansaa puheillanne ajattelemaan, kuinka meidän isämme myös kiusattiin, että heitä koeteltaisiin, jos he olisivan palvelleet Jumalaa sydämestänsä.

[8:22] Muistuttakaat heille, kuinka meidän isämme Abraham monella tavalla koeteltiin, ja tuli Jumalan ystäväksi, sittekuin hän moninaisella ahdistuksella koeteltu oli.

[8:23] Niin myös Isaak, Jakob, Moses ja kaikki, jotka Jumalalle ovat otolliset olleet, ovat monta murhetta voittaneet ja pysyneet vahvana.

[8:24] Mutta muut, jotka ei tahtoneet ottaa murhetta vastaan Jumalan pelvossa, vaan ovat kärsimättömyydestä nurisseet Jumalaa vastaan ja pilkanneet,

[8:25] Ne kadotettiin turmelialta ja kärmeiltä.

[8:26] Älkäämme sentähden olko kärsimättömät tässä vaivassa;

[8:27] Mutta tunnustakaamme, että tämä rangaistus on Jumalalta paljon vähempi kuin meidän syntimme ovat, ja uskokaamme, että meitä kuritetaan, niinkuin hänen palvelioitansa, parannukseen, ja ei kadotukseen.

[8:28] Siihen vastasi Otsia ja vanhimmat: se on kaikki toisi, minkä sinä sanonut olet, ja sinun sanoissas ei ole mitään vilppiä.

[8:29] Rukoile sentähden meidän edestämme Herraa; sillä sinä olet pyhä ja jumalinen vaimo.

II. [8:30] Ja Judit sanoi heille: että te luulette sen olevan Jumalalta, jonka minä sanonut olen;

[8:31] Niin koetelkaat nyt, onko se, jota minä olen aikonut tehdä, Jumalalta: ja rukoilkaat, että Jumala antais sen menestyä.

[8:32] Olkaat tämä yö portin tykönä, kuin minä menen siitä ulos piikoineni, ja rukoilkaat, että Herra näinä viitenä päivänä, joista te sanoneet olette, tahtois lohduttaa kansaansa Israelia.

[8:33] Mutta mitä minä aikonut olen, ei teidän pidä sitä tutkiman; vaan rukoilkaat ainoasti minun edestäni Herraa Jumalaamme, siihenasti kuin minä ilmoitan teille, mitä teidän pitää tekemän.

[8:34] Ja Otsia, Juudan päämies, sanoi hänelle: mene rauhaan, Herra olkoon sinun kanssas, ja kostakoon meidän tähtemme vihollisille! Ja niin he läksivät pois hänen tyköänsä.

LUKU 9
Judit rukoilee. I. Että Jumala lannistais Assyrialaisten röyhkeyden. II. Antais hänelle rohkeutta ja onnea toimittaa aikomustansa.
I. [9:1] Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:

[9:2] Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan, rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,

[9:3] Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä sinun palveliais kautta, jotka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua köyhää leskeä, Herra minun Jumalani.

[9:4] Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskus on tapahtunut, on sinulta tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.

[9:5] Sillä kaikki sinun ties ovat valmistetut, ja sinun tuomios olet sinä pannut sinun edeskatsomisees.

[9:6] Katso nyt Assyrialaisten sotajoukkoa, niinkuin sinä muinen Egyptiläisten sotajoukkoa katsoit, kuin he sinun palvelioitas ajoivat takaa suurella joukolla, ja luottivat vaunuihinsa, ratsasmiehiinsä ja paljoon väkeensä.

[9:7] Mutta kuin sinä katsoit heidän päällensä, niin pimeys peljätti heidät,

[9:8] Ja syvyys kiiruhti heidän ylitsensä, ja vedet upottivat heidät.

[9:9] Niin myös nyt näillekin tapahtukoon, Herra, jotka luottavat omaan väkeensä, vaunuihinsa, keihäisiinsä ja joutsiinsa,

[9:10] Ja ei tunne sinua, että sinä Herra meidän Jumalamme olet se, joka sodat asetat alusta, ja sinun nimes on Herra.

[9:11] Ojenna käsivartes niinkuin entisinä aikoina, ja lyö vihollisia sinun voimallas, että he sinun vihassas hukkuisivat, jotka kehuvat, että he tahtovat sinun pyhäs kukistaa, ja lupaavat miekalla lyödä maahan sinun alttaris.

[9:12] Rankaise heidän ylpeytensä heidän omalla miekallansa.

[9:13] Että hän omain silmäinsä kautta käsitettäisiin, kuin hän katsoo minun päälleni; ja niin minun suloisten sanaini kautta vietellyksi tulis.

II. [9:14] Anna minulle rohkeus, etten minä häntä eli hänen väkeänsä hämmästyisi, mutta että minä hänet kukistaisin.

[9:15] Sillä se on sinun nimelles kunniaksi, että vaimo on kaatanut hänet maahan.

[9:16] Sillä sinä, Herra, taidat ilman väen paljoutta antaa voiton, ja ei ole sinulla halua hevosten väkevyyteen; ei myös ylpiät ole koskaan sinulle otolliset olleet, mutta sinulle ovat aina otolliset siviäin ja nöyräin rukoukset.

[9:17] O Herra taivaan Jumala, vetten Luoja ja kaikkein luotuin Herra! kuule minun köyhän rukoukseni, joka ainoasti sinun laupeutees luotan.

[9:18] Muista sinun liittoas, Herra, ja anna minun suuhuni sanat; mitä minun pitää puhuman ja ajatteleman pitää, anna minulle siihen onni,

[9:19] Että sinun huonees pyhänä pysyis, ja kaikki pakanat ymmärtäisivät, että sinä olet Jumala, ja ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.



LUKU 10
I. Judit valmistaa itsensä matkaan. II. Menee Assyrialaisten tykö. III. Viedään Holoferneksen majaan.
I. [10:1] Kuin hän rukoilemasta lakannut oli, nousi hän ja kutsui piikansa,

[10:2] Ja meni huoneeseen alas, ja riisui säkin, ja pani pois leskenvaatteensa,

[10:3] Ja pesi itsensä, ja voiteli kalliilla vesillä, ja palmikoitsi hiuksensa, ja pani pääliinan päähänsä, ja otti kauniit vaatteet yllensä, ja kaunisti itsensä otsarihmoilla ja seppeleillä, ja puki yllensä kaikki kaunistuksensa,

[10:4] Ja Herra antoi hänelle armon, että hän oli sangen ihana nähdä; sillä hän ei kaunistanut itseänsä hekumasta, mutta Jumalan kunniaksi.

[10:5] Ja hän antoi piiallensa viinaleilin ja öljyastian, ja fikunia, jauhoja ja leipiä, ja hän meni matkaan.

[10:6] Ja hän löysi portin tyköä Otsian ja vanhimmat, jotka häntä odottivat, niinkuin määrätty oli.

[10:7] Ja kuin he hänen näkivät, ihmettelivät he suuresti hänen kauneuttansa.

[10:8] Mutta ei he kysyneet, mitä hän aikonut oli, vaan päästivät hänen ulos, ja sanoivat: meidän isäimme Jumala antakoon sinulle armon, ja sinun aikomises menestyä! että Israel iloitsis sinusta, ja sinun nimes tulis luetuksi pyhäin hurskaiden sekaan.

[10:9] Ja kaikki, jotka siinä olivat, sanoivat: Amen, amen!

II. [10:10] Mutta Judit rukoili Herraa, ja meni matkaansa piikansa kanssa.

[10:11] Ja kuin hän varhain aamulla meni alas vuorelta, kohtasivat häntä Assyrialaisten vartiat, ja karkasivat hänen tykönsä, ja kysyivät häneltä, kusta hän oli tullut, ja kuhunka hän tahtoi mennä.

[10:12] Hän vastasi: minä olen Hebrealainen vaimo, ja olen heidän tyköänsä paennut; sillä minä tiedän heidät tulevan teidän käsiinne, että he ovat katsoneet teitä ylön, ja ei tahdo armoa etsiä, ja itsiänsä mielellänsä antaa.

[10:13] Sentähden olen minä aikonut tulla päämiehen Holoferneksen eteen, että minä ilmoittaisin hänelle heidän salautensa, ja sanoisin hänelle, kuinka huokiasti hän heidät taitais voittaa, niin ettei hän yhtään miestä tarvitse siinä hukata.

[10:14] Kuin ne miehet kuulivat hänen sanansa, katsoivat he hänen päällensä, ja ihmettelivät sangen suuresti, että hän oli niin ihana.

[10:15] Ja sanoivat hänelle: se sinua kyllä auttava on, ettäs sen neuvon löytänyt olet, tullakses meidän herramme tykö.

[10:16] Sillä kuin sinä tulet hänen eteensä, niin on hän sinulle armollinen, ja sinä olet sangen sydämestä hänelle otollinen.

III. [10:17] Ja he veivät hänen Holoferneksen majaan, ja sanoivat hänestä hänelle. Ja kuinka hän tuli hänen eteensä, syttyi hän häneen.

[10:18] Ja hänen palveliansa sanoivat toinen toisillensa: Hebrean kansa ei ole suinkaan ylönkatsottava, jossa niin ihanat vaimot ovat; emmekö me senkaltaisten ihanaisten vaimoin tähden sotisi?

[10:19] Kuin Judit näki Holoferneksen istuvan telttansa alla, joka kauniisti kudottu oli, purpurasta ja kullasta, smaragdilla ja monella kalliilla kivillä kaunistettu,

[10:20] Lankesi hän hänen eteensä maahan, ja kumarsi häntä. Ja Holofernes käski hänen nousta.



LUKU 11
I. Judit otetaa vastaan lempiästi. II. Ylistää Holofernestä ja uskottaa häntä voitosta Juudalaisten ylitse. III. Löytää armon puheellansa.
I. [11:1] Ja Holofernes sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, ja älä pelkää: sillä en minä ikänä ole kellenkään vahinkoa tehnyt, joka itsensä kuningas Nebukadnetsarin alle mielellänsä antanut on.

[11:2] Ja jos ei sinun kansas olisi katsonut minua ylön, niin en minä koskaan yhtäkään asetta heitä vastaan ylentänyt olisi.

[11:3] Sano siis, minkätähden sinä olet heidän tyköänsä paennut, ja tullut meidän tykömme?

II. [11:4] Judit vastasi ja sanoi: kuule sinun piikaas armollisesti: jos sinä niin tehdä tahdot, kuin sinun piikas sinulle sanova on, niin Herra antaa sinulle onnen ja voiton.

[11:5] Jumala antakoon Nebukadnetsarille onnea ja terveyttä, koko maan kuninkaalle, joka on sinun lähettänyt kaikkia uppiniskaisia rankaiseman; sillä sinä taidat hänelle alamaiseksi tehdä, ei ainoasti kansaa, mutta myös kaikki pedot kedolla.

[11:6] Sinun toimes ja viisautes on kuuluisa koko maailmassa, ja joka mies tietää sinun olevan jaloimman ruhtinaan koko valtakunnassa, ja sinun hyvä hallitukses ylistetään kaikkien ylitse.

[11:7] Me tiedämme myös, mitä Akior sanonut on, ja kuinka sinä sitä vastaan hänelle tehnyt olet;

[11:8] Sillä meidän Jumalamme on niin vihainen meidän synteimme tähden, että hän on prophetainsa kautta antanut ilmoittaaa tahtovansa rangaista kansaa heidän synteinsä tähden.

[11:9] Että nyt Israelin lapset tietävät vihoittaneensa Jumalansa, niin he ovat sinua hämmästyneet.

[11:10] Kärsivät myös päälliseksi suurta nälkää, ja heidän täytyy janon tähden nääntyä.

[11:11] He ovat nyt aikoneet teurastaa karjansa, juodaksensa niiden verta.

[11:12] Ja syödäksensä sitä pyhää uhria jyvistä, viinasta ja öljystä, josta Jumala heitä kieltänyt on, ettei heidän siihen pitäisi ryhtymän. Sentähden on se tosi, että heidän pitää hukkuman, jotka senkaltaista tekevät.

[11:13] Ja että minä, sinun piikas, sen tiedän, olen minä heiltä paennut; ja Herra on minun lähettänyt sinun tykös näitä sinulle sanomaan.

[11:14] Sillä vaikka minä olen tullut sinun tykös, niin en minä ole kuitenkaan sentähden Jumalasta luopunut, mutta tahdon vielä nyt minun Jumalaani palvella sinun tykönäs; ja sinun piikas tahtoo mennä ulos Jumalaa rukoilemaan;

[11:15] Joka minulle ilmoittaa, koska hän tahtoo heitä rangaista heidän synteinsä tähden; niin minä tulen ja teen sinulle tiettäväksi ja vien sinun keskelle Jerusalemia, niin että sinä saat haltuus kaiken Israelin kansan, niinkuin lampaat, joilla ei paimenta ole, ja ei koirakaan tohdi haukkua sinua.

[11:16] Sillä Jumala on minulle nämät ilmoittanut.

[11:17] Että hän on heille vihainen, ja niin on minun tänne lähettänyt sinulle sanomaan.



III. [11:18] Tämä puhe kelpasi Holofernekselle ja hänen palvelioillensa; ja he ihmettelivät hänen viisauttansa, ja sanoivat keskenänsä:

[11:19] Ei ole tämän vaimon kaltaista maan päällä kauneudessa ja viisaudessa.

[11:20] Ja Holofernes sanoi hänelle: sen on Jumala niin laittanut, ja lähettänyt sinun tänne, ennenkuin kansa minun käsiini tulee.

[11:21] Jos sinun Jumalas tämän niin tekee kuin sinä sanot, niin hänen pitää myös oleman minun Jumalani; ja sinä olet suureksi tuleva Nebukadnetsarin tykönä, ja sinun nimes tulee kuuluisaksi koko valtakunnassa.



LUKU 12
I. Judit asetetaan tavaramajaan, ja saa luvan käyskennellä ulos rukoilemaan. II. Kutsutaan ja tulee Holoferneksen pitoon
I. [12:1] Silloin käski hän hänen mennä tavaramajaansa olemaan, ja käski ruokkia häntä omalta pöydältänsä.

[12:2] Mutta Judit vastasi ja sanoi: en minä vielä tohdi syödä sinun ruastas, etten minä syntiä tekisi; mutta minulla on itselläni vähä myötäni, josta minä tahdon syödä.

[12:3] Holofernes sanoi hänelle: koskas sen syöt, kuin sinun myötäs on, kusta me sitte enempää saamme sinulle?

[12:4] Judit vastasi: niin totta kuin sielus elää, minun herrani, ennen kuin sinun piikas sen kaiken on syönyt, niin Jumala on minun kauttani toimittava, mitä hänen mielessänsä on. Ja palveliat veivät hänen majaan, niinkuin käsketty oli.

[12:5] Ja hän rukoili, että he sallisivat hänen mennä ulos ehtoolla ja aamulla, rukoilemaan Herraa.

[12:6] Niin Holofernes käski kamaripalvelioittensa sallia hänen kolme päivää vapaasti käydä ulos ja sisälle, rukoilemaan Jumalaansa.

[12:7] Ja hän läksi ehtoona ulos laaksoon Betulian eteen, ja pesi itsensä vedessä.

[12:8] Sitte rukoili hän Herraa Israelin Jumalaa, että hän tahtois antaa hänen tiensä menestyä, vapahtamaan hänen kansaansa.

[12:9] Ja meni jälleen majaan, ja piti itsensä puhtaana, eikä syönyt mitään ennen ehtoota.

II. [12:10] Ja neljäntenä päivänä teki Holofernes ainoastaan palvelioillensa ehtoollisen, ja sanon Bagoalle, kamaripalveliallensa: mene ja puhu sille Hebrean vaimolle, ettei hän estele tullaksensa minun tyköni;

[12:11] Sillä se olis suuri häpiä Assyrialaisille, että senkaltainen vaimo pääsis makaamatta meidän tyköämme, ja niin viettelis miehen.

[12:12] Niin tuli Bagoa Juditin tykö, ja sanoi: oi ihanainen vaimo, älä estele tulla minun herrani tykö kunniaksi, syömään, ja juomaan ja iloitsemaan hänen kanssansa.

[12:13] Silloin sanoi Judit: kuinka minä tohdin sen kieltää minun herraltani?

[12:14] Kaikki, mitä hänelle otollinen on, tahdon minä mielelläni tehdä kaikkena minun elinaikanani.

[12:15] Ja hän nousi ja kaunisti itsensä, meni hänen eteensä, ja seisoi hänen edessänsä.

[12:16] Silloin liikkui Holoferneksen sydän; sillä hän syttyi himoon hänen tykönsä.

[12:17] Ja hän sanoi hänelle: istu, juo ja ole iloinen; sillä sinä olet löytänyt armon minun tykönäni.

[12:18] Judit vastasi: jopa herra, minä tahdon olla iloinen; sillä minä ole ollut minun elinaikanani niin korkiasti kunnioitettu.

[12:19] Ja hän söi ja joi hänen edessänsä, mitä hänen piikansa hänelle valmistanut oli.

[12:20] Ja Holofernes oli iloinen hänen tähtensä, ja joi ylen paljon viinaa, ettei hän ikänä niin paljon juonut ollut.

LUKU 13
I. Judit jätetään piikoinensa juovuksissa nukkuneen Holoferneksen kanssa majaan, ja rukoilee Jumalaa. II. Hakkaa Holoferneksen pään poikki ja vie sen Betuliaan. III. Judit kiitetään ja siunataan Betuliassa.
I. [13:1] Ehtoona hiljaan menivät hänen palveliansa majoihinsa ja olivat kaikki juopuneet.

[13:2] Ja Bagoa lukitsi Holoferneksen majan, ja meni matkaansa.

[13:3] Ja Judit jäi yksinänsä hänen tykönsä majaan.

[13:4] Kuin Holofernes makasi vuoteessa, ja oli kovin juovuksissa nukkunut.

[13:5] Sanoi Judit piiallensa, että hän seisois oven edessä ja vartioitsis.

[13:6] Ja Judit seisoi vuoteen edessä, ja rukoili salaisesti kyyneleillä,

[13:7] Ja sanoi: Herra Israelin Jumala, vahvista minua ja auta nyt minua armollisesti täyttämään sitä työtä, jota minä, sinuun luottain, olen aikonut tehdä; ettäs korottaisit kaupunkis Jerusalemin, niinkuin sinä luvannut olet.

II. [13:8] Sen rukouksen jälkeen meni hän pään puoleen vuodetta ja otti miekan, joka siinä riippui, ja veti sen ulos.

[13:9] Ja tarttui hänen hiuksiinsa ja sanoi taas: Oi Herra Jumala, vahvista minua tällä hetkellä.

[13:10] Ja hän hakkasi häntä kahdesti kurkkuun kaikella voimalla; sitte leikkasi hän pois hänen päänsä, ja vieritti ruumiin vuoteesta ulos, ja otti peitteen myötänsä.

[13:11] Sitte meni hän ulos ja antoi piiallensa Holoferneksen pään, ja pani sen evässäkkiinsä.

[13:12] Ja he menivät ynnä ulos niinkuin heidän tapansa oli mennä rukoilemaan; ja menivät läpi leirin, ja kävivät ympäri sen laakson, että he olisivat salaisesti tulleet kaupungin portin tykö.

[13:13] Ja Judit huusi vartioita: avatkaat portti; sillä Jumala on meidän kanssamme, joka Israelille on antanut voiton.

[13:14] Kuin vartiat kuulivat hänen äänensä, kutsuivat he kohta sinne kaupungin vanhimmat,

[13:15] Jotka kaikki tulivat hänen tykönsä; sillä he epäilivät jo, ettei hänen pitänyt palajaman.

[13:16] Ja he virittivät tulisoittoja, ja kävivät häntä ympäri niinkauvan kuin hän lakialle tuli.

[13:17] Ja hän käski heidän olla vaiti ja kuulla, ja sanoi näin: kiittäkäät Herraa meidän Jumalaamme, joka ei niitä hylkää, jotka hänen päällensä uskovat.

[13:18] Hän on osoittanut laupiuden minun, hänen piikansa kautta, niinkuin hän Israelin huoneelle on luvannut, ja on tänä yönä maahan lyönyt vihollisen minun kätteni kautta.

[13:19] Ja hän veti ulos säkistä Holoferneksen pään, osoitti heille sen, ja sanoi: katsokaat, tämä on Holoferneksen, Assyrialaisten sodanpäämiehen pää; ja katsokaat, ja katsokaat, tässä on vaate, jossa Herra meidän Jumalamme vaimon käden kautta on hänen surmannut.

[13:20] Niin totta kuin Herra elää, niin on hän minua enkelinsä kautta varjellut, etten minä ole saastutetuksi tullut, niinkauvan kuin minä olen ulkona ollut; ja on antanut minun tänne ilman syntiä jälleen palata suurella voitolla ja ilolla.

[13:21] Sentähden kiittäkäät häntä kaikki; sillä hän on hyvä, ja auttaa aina.



III. [13:22] Ja he kaikki kiittivät Herraa, ja sanoivat hänelle: kiitetty olkoon Herra, joka tänäpänä on sinun kauttas saattanut meidän vihollisemme häpiään!

[13:23] Ja Otsia, Israelin kansan päämies sanoi hänelle: siunattu ole sinä tytär Herralta, kaikkein ylimmäiseltä Jumalalta, ylitse kaikkia vaimoja maan päällä.

[13:24] Ja kiitetty olkoon Herra, joka taivaan ja maan luonut on, joka sinulle onnen on antanut tappaa meidän vihollistemme päämiestä;

[13:25] Ja on tehnyt sinun nimes kuuluisaksi, ylistettää kaikilta, jotka Herran töitä tutkivat, ettes ole säästänyt henkeäs sinun kansas murheessa ja hädässä, mutta olet sen vapahtanut Herran meidän Jumalamme edessä.

[13:26] Ja kaikki kansa sanoi: Amen, amen!

[13:27] Sitte toivat he Akiorin edes, jolle Judit sanoi: Israelin Jumala, jota sinä kunnioitit, että hän sinun vihollisilles kostaa taitaa, hän on tänä yönä jumalattoman pään särkenyt minun kätteni kautta.

[13:28] Ja että sinä sen näkisit, niin on tässä Holoferneksen pää, joka Israelin Jumalaa ylpeydessä häpäisi, ja sinua kuolemalla uhkasi, sanoen: kuin Israelin kansa käsitetään, niin tahdon minä myös sinun antaa pistää lävitse.

[13:29] Ja kuin Akior näki Holoferneksen pään, hämmästyi hän sangen suuresti.

[13:30] Mutta kuin hän jälleen toipui, lankesi hän hänen jalkainsa juureen, ja sanoi:

[13:31] Siunattu olet sinä sinun Jumalaltas kaikissa Jakobin majoissa; sillä Israelin Jumala tulee sinun kauttas ylistetyksi kaikkein kansain seassa, jotka sinusta kuulla saavat.



LUKU 14
I. Judit neuvoo karkaamaan Assyrialaisten päälle. II. Akior kääntyy Jumalan tuntoon. III. Holofernes löydetään kuolleena majassa.
I. [14:1] Sitte sanoi Judit kansalle: rakkaat veljet, kuulkaat minua, ripustakaat tämä pää ulos muurin päälle.

[14:2] Ja niin pian kuin päivä tulee, niin ottakaat teidän sota-aseenne, ja karatkaat kaikki ulos yhdessä joukossa suurella huudolla;

[14:3] Niin vartiat pakenevat herättämään herraansa sotimaan.

[14:4] Ja kuin päämiehet tulevat Holoferneksen majaan, ja saavat nähdä ruumiin makaavan veressänsä, niin he peljästyvät.

[14:5] Ja kuin te ymmärrätte, että he ovat epäilyksessä, ja pakenevat, niin seuratkaat vahvasti perässä; sillä Herra on antanut heitä teidän jalkainne alle.

II. [14:6] Kuin Akior näki sen voiman, jonka Israelin Jumala tehnyt oli, hylkäsi hän pakanallisen menon, ja uskoi Jumalan päälle, ja antoi itsensä ympärileikata, ja tuli Israelin joukkoon luetuksi, hän ja kaikki hänen jälkeentulevaisensa, hamaan tähän päivään asti.

III. [14:7] Ja kuin päivä koitti, ripustivat he Holoferneksen pään muurin päälle, ja ottivat kukin sota-aseensa ja karkasivat ulos yhdessä joukossa suurelle riekunalla.

[14:8] Kuin vartiat sen näkivät, juoksivät he Holoferneksen majan tykö.

[14:9] Ja ne, jotka siellä olivat, nostivat kapinan hänen majansa edessä, josta hänen piti heräämän.

[14:10] Sillä ei he tohtineet kolkuttaa, eikä mennä sisälle Assyrian päämiehen majaan.

[14:11] Mutta kuin ne muut Assyrian päämiehet tulivat, sanoivat he majan vartialle:

[14:12] Menkäät sisälle ja herättäkäät häntä; sillä hiiret ovat juosseet ulos lävistänsä, ja ovat niin rohkiaksi tulleet, että he uskaltavat meitä härsytellä.

[14:13] Niin Bagoa meni sisälle, ja astui vaatteen tykö, ja kolkutti kädellänsä; sillä hän luuli hänen makaavan Juditin tykönä.

[14:14] Ja hän kuunteli, jos hän liikkuis; koska ei hän sitä kuullut, niin hän nosti vaatetta; ja kuin hän näki Holoferneksen ruumiin päätöinnä veressä makaavan maan päällä, huusi hän suurellä äänellä, itki ja repäisi vaatteensa rikki.

[14:15] Ja katsoi Juditin majaan, ja kuin ei hän löytänyt häntä, juoksi hän ulos sotaväen tykö ja sanoi:

[14:16] Yksinäinen Hebrean vaimo on kuningas Nebukadnetsarin huoneen häväissyt, ja saattanut nauruksi koko maailman edessä; sillä Holofernes makaa siellä kuolleena maassa, ja hänen päänsä on häneltä hakattu pois.

[14:17] Kuin Assyrian sodanpäämiehet sen kuulivat, repäisivät he rikki vaatteensa, ja hämmästyivät sangen suuresti; ja heidän seassansa oli sangen suuri huuto.

1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə