Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə19/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   15   16   17   18   19   20   21   22   ...   25

LUKU 12
Jonatanin uudistetusta liitosta Roomalaisten ja Spartalaisten kanssa, ja hänen vankiudestansa.
[12:1] Mutta koska Jonatan näki hänellänsä tilan olevan, valitsi hän muutamia, jotka hän Roomiin lähetti uudistamaan ja vahvistamaan liittoa jälleen Roomalaisten kanssa.

[12:2] Hän kirjoitti myös Spartan, asuvaisten tykö ja muihin maan paikkoihin.

[12:3] Kuin lähetetyt miehet tulivat Roomiin, menivät he kaupungin hallituksen eteen, ja sanoivat: Jonatan, ylimmäinen pappi, ja Juudan kansa ovat meitä tänne lähettäneet, uudistamaan jälleen sitä liittoa, joka meidän välillämme muinen tehtiin.

[12:4] Ja Roomalaiset antoivat heille tiekirjan, että heidän piti saaman rauhassa kotiansa palata.

[12:5] Ja Jonatan kirjoitti Spartan asuvaisten tykö näin:

[12:6] Jonatan, ylimmäinen pappi, kansan vanhimmat ja muut papit, ja Juudan kansa, toivottavat veljillensä, jotka Spartassa ovat, terveyttä!

[12:7] Ennen muutamia ajastaikoja kirjoitti teidän kuninkaanne Areus meidän ylimmäisen papin Onian tykö, että te olette meidän veljemme, niinkuin se kirja sen todeksi osoittaa.

[12:8] Ja Onia otti teidän lähetetyt miehet kunniallisesti vastaan, ja otti teidän ystävyytenne ja liittonne vastaan, niinkuin kirjassa oli kirjoitettu.

[12:9] Ja vaikka emme tällä erällä muukalaisten apua tarvitse, sillä me turvaamme meidän Jumalamme sanaan, jota me joka päivä luemme;

[12:10] Niin kuitenkin me lähetämme teille sanan, että te uudistaisitte ja vahvistaisitte veljellisen ja ystävällisen liiton meidän välillemme, ettemme sitä unhottaisi; sillä sitte on suuri aika kuin te meidän tykömme lähetitte.

[12:11] Se te myös tietäkäät, että me aina juhlapäivinä ja muina päivinä, kuin uhrataan, rukouksissamme ja uhreissamme teitä ajattelemme, niinkuin myös veljiä tuleekin ajatella.

[12:12] Ja teidän kunnianne ja terveytenne on meidän ilomme.

[12:13] Mutta sillä välillä on meillä suuri vaiva ollut, ja suuri sota kuningasten kanssa tässä ympäristöllä;

[12:14] Mutta emme ole tahtoneet teitä, ja muita meidän ystäviämme ja liittoveljiämme vaivata niissä sodissa.

[12:15] Sillä meillä on apu ollut taivaasta, ja Jumala on meitä varjellut ja maahan lyönyt meidän vihollisemme.

[12:16] Mutta että me nyt lähetämme nämät meidän asianajajat, Numeniuksen, Antiokuksen pojan ja Antipatrin Jasonin pojan, Roomalaisten tykö, uudistamaan ystävyyttä ja liittoa heidän kanssansa;

[12:17] Niin me olemme myös siinä heille käskyn antaneet, että heidän pitäis myös tuleman teidän tykönne, ja tervehtimän teitä meidän puolestamme, ja antaman teille tämän lähetyskirjan, uudistettaa meidän veljellistä liittoamme;

[12:18] Ja rukoilemme tähän vastausta.

[12:19] Mutta tämä on kopio siitä lähetyskirjasta, jonka Areus, Spartan kuningas, muinen meidän tykömme lähetti:

[12:20] Areus, Spartan kuningas, toivottaa Onialle, ylimmäiselle papille, terveyttä!

[12:21] Me löydämme vanhoista kirjoista, että Spartan asuvaiset ja Juudalaiset ovat keskenänsä olleet veljekset, (sillä molemmat kansat ovat Abrahamista tulleet).

[12:22] Että me nyt sen tiedämme, rukoilemme me teitä, että te kirjoittaisitte meidän tykömme, kuinka teidän käy.

[12:23] Ja jos teille niin kelpaa, niin pitää meidän karjamme, hyvyytemme ja tavaramme ja mitä meillä on, oleman niinkuin se olis teidän omanne; ja mitä teillä on, pitää oleman niinkuin se meidän omamme olis. Tämän me olemme käskeneet teille tiettäväksi tehdä.

[12:24] Sitten kuuli Jonatan, että Demetriuksen sodanpäämiehet jälleen tulivat paljon suuremmalla voimalla kuin ennen, ja tahtoivat tulla häntä vastaan.

[12:25] Sentähden meni hän ulos Jerusalemista heitä vastaan Hematin maalle; sillä ei hän tahtonut odottaa niinkauvan että he olisivat kerinneet hänen maakuntaansa.

[12:26] Kuin hän vakoojat lähetti vihollisten leiriin, tulivat ne jälleen ja sanoivat, että viholliset olivat aikoneet sinä yönä karata heidän päällensä.

[12:27] Sen tähden antoi Jonatan käskyn sotaväelle ehtoona, että heidän piti valvoman, ja kaiken sen yön oleman haarniskoissa ja valmistettuna; ja asetti väkeä ympäri leiriä vartiaksi.

[12:28] Mutta koska viholliset näkivät, että Jonatan oli hänensä valmistanut sotimaan, tuli heille pelko, niin että he nousivat ja menivät matkaansa; ja ettei kenkään sitä olisi ymmärtänyt, antoivat he valkian tehdä usiaan paikkaan leiriinsä.

[12:29] Sentähden Jonatan ei luullut heidän menevän pois huomeniseen asti; sillä hän näki tulen olevan usiassa paikassa heidän leirissänsä.

[12:30] Mutta huomeneltain ajoi hän heitä takaa, vaan ei hän käsittänyt heitä; sillä he ennättivät päästä ylitse Eleuterin virran.

[12:31] Silloin palasi Jonatan Arabialaisten tykö, jotka kutsutaan Zabilaisiksi, löi heidät ja otti heidän saaliinsa.

[12:32] Niin hän myös palasi sieltä, ja meni Damaskuun, ja hävitti maakunnat kaikissa paikoissa sen ympäriltä.

[12:33] Mutta Simon meni Askaloniin ja muihin vahvoihin kaupunkeihin, jotka läsnä olivat. Sitte käänsi hän itsensä Joppeen;

[12:34] Sillä hän ymmärsi, että ne tahtoivat itsensä antaa Demetriuksen päämiesten haltuun. Sentähden tuli hän ennakolta ja omisti Jopen kaupungin, ja asetti sotaväkeä siihen varjelemaan kaupunkia.

[12:35] Senjälkeen tuli Jonatan kotia jälleen, ja piti neuvoa kansan vanhimpain kanssa, että muutamia kaupungeita Juudeassa piti vahvistettaman,

[12:36] Ja Jerusalemin muurit korotettaman, ja yksi korkia muuri linnan ja kaupungin välillä rakettaman, että kaupunki linnasta olis tullut eroitetuksi, niin ettei ne, jotka linnassa asuivat, olisi saaneet tulla niiden päälle, jotka kaupungeissa asuivat, ja ettei kenkään olisi saannt heidän tykönsä viedä, eikä heille mitään myydä.

[12:37] Kuin väki tuli yhteen, niin he rupesivat rakentamaan; ja että se muuri, joka oli idän puolella ojan ylitse, oli maahan langennut, rakensivat he sen kappaleen ylös jälleen, joka kutsutaan Kaphnata.

[12:38] Ja Simon rakensi sen linnan, joka kutsutaan Adida Sephelas, ja teki sen vahvaksi, ja varusti sen vahvalla portilla.

[12:39] Niin aikoi Tryphon Asian valtakuntaa ottaa allensa, ja panna kruunun päähänsä ja tappaa kuninkaan, nuoren Antiokuksen.

[12:40] Mutta että hän pelkäsi, että Jonatanin piti sen estämän ja häntä vastaan nouseman, etsi hän myös tilaa, kuinka hän olis saanut ottaa Jonatanin kiinni ja surmata.

[12:41] Sentähden meni hän Betsaan; sinne tuli myös Jonatan neljälläkymmennellä tuhannella hyvin varustetulla miehellä.

[12:42] Mutta kuin Tryphon näki, että Jonatanilla niin suuri väki oli, pelkäsi hän ja ei tohtinut julkisesti olla häntä vastaan;

[12:43] Mutta otti hänen vastaan kunnialla, ja käski myös ystävänsä hänen kunniassa pitää, ja antoi hänelle lahjoja, ja käski sotaväkensä niin Jonatanille kuuliaiset olla kuin itse hänellensä.

[12:44] Ja sanoi Jonatanille: miksi sinä teet kansalle niin suurta vaivaa, koska ei meidän välillämme ole yhtään sotaa?

[12:45] Anna heidän palata kotiansa, ja ota sinulles vähä väkeä, jotka sinun tykönäs ovat, ja käy minun kanssani Ptolomaidiin. Sen kaupungin minä tahdon antaa sinulle, ja ne muut vahvat kaupungit, ja tahdon sinun haltuus antaa kaiken sotaväen ja päämiehet. Sillä minun pitää menemän takaperin jälleen, ja ainoasti sen syyn tähden minä olen tänne tullut; sentähden kuitenkin seuraa minua.

[12:46] Jonatan uskoi häneen, ja antoi väkensä mennä pois tyköänsä Juudeaan kotiansa;

[12:47] Ja piti kolmetuhatta vaivoin tykönänsä, joista hän kaksituhatta lähetti Galileaan, mutta se yksi tuhat ainoasti seurasi häntä.

[12:48] Kuin Jonatan tuli Ptolomaidin kaupunkiin, antoi Tryphon sulkea portit, ja Jonatanin ottaa kiinni ja hänen väkensä tappaa.

[12:49] Ja lähetti sekä jalkamiehiä että ratsasmiehiä Galileaan, leviälle kedolle, hukuttamaan Jonatanin toista sotajoukkoa.

[12:50] Mutta koska he ymmärsivät, että Jonatan oli vangiksi otettu väkinensä, neuvoivat he toinen toistansa valmistamaan itsensä sotaan ja menemään rohkiasti vihollista vastaan.

[12:51] Mutta kuin viholliset näkivät itsensä siinä olevan hengen vaarassa, ja että nämät tahtoivat heitänsä varjella, kääntyivät he takaperin ja menivät matkaansa.

[12:52] Niin se väki myös meni kotiansa jälleen rauhassa, ja itkivät Jonatania ja muita, jotka hänen seurassansa tapetut olivat, ja kaikki Israelissa olivat surulliset Jonatanin tähden.

[12:53] Ja kaikki pakanat ympäristöltä rupesivat karkaamaan heidän päällensä ja vaivaamaan kansaa, ja sanoivat:

[12:54] Ei heillä ole yhtään päämiestä eikä holhojaa enää: käykäämme nyt heitä vastaan, ja hävittäkäämme heitä, ja pyyhkikäämme pois heidän nimensä maan päältä.



LUKU 13
Jonatanin kuolemasta ja hautaamisesta, ja Simonin hänen veljensä urhoollisuudesta.
[13:1] Kuin Simon kuuli, että Tryphon suuren sotaväen koonnut oli, menemään Juudalaisia vastaan ja hävittämään heitä,

[13:2] Ja näki kansan peljästyneen ja hämmästyneen, tuli hän Jerusalemiin, vahvisti heitä ja sanoi:

[13:3] Te tiedätte, kuinka suurta sotaa minä ja minun veljeni ja isäni lain ja pyhän edestä olemme pitäneet, ja olette nähneet sen vaivan, jossa kaikki Israel on ollut,

[13:4] Jossa myös kaikki minun veljeni Israelin tähden ovat hukkuneet, ja ei heistä silleen yhtään muuta elä kuin minä yksinäni.

[13:5] Nyt en minä tahdo säästää henkeäni tässä surussa ja vaivassa, sillä en minä ole parempi kuin minun veljenikään, enkä myös pyydä parempaa menoa kuin heillä oli;

[13:6] Mutta minä tahdon kostaa minun kansani edestä, meidän pyhämme, meidän vaimoimme ja lastemme edestä; sillä kaikki pakanat tässä ympäristöllä ovat julmistuneet meidän päällemme, ja kokoontuvat meitä hukuttamaan.

[13:7] Tästä puheesta sai kansa lohdutuksen jälleen, vahvistuivat, ja vastasivat ja huusivat:

[13:8] Sinun pitää oleman meidän päämiehemme Juudaan ja Jonatanin sinun veljes siassa, sotimaan vihollisia vastaan.

[13:9] Ja me tahdomme olla sinulle kuuliaiset niissä kaikissa, joita sinä meille käsket.

[13:10] Niin kutsui Simon sotaväen yhteen, ja antoi käskyn, että Jerusalemin muurit olisivat äkisti paratut, ja kaupunki tulis ympärinsä hyvin turvatuksi ja vahvistetuksi,

[13:11] Ja lähetti Jonatanin Absalomin pojan sotajoukon kanssa Joppeen; ja Jonatan ajoi viholliset ulos Jopesta ja omisti kaupungin.

[13:12] Silloin meni Tryphon ulos Ptolomaidista suurella sotaväellä, ja aikoi mennä Juudeaan, ja vei Jonatanin vankina myötänsä.

[13:13] Mutta Simon kävi häntä vastaan, ja asetti leirinsä lakialle kedolle lähes Addusta.

[13:14] Mutta kuin Tryphon ymmärsi, että Simon veljensä Jonatanin siaan oli tullut päämieheksi, ja ajatteli tapella hänen kanssansa, lähetti hän sanan Simonille ja antoi hänelle sanoa:

[13:15] Minä olen Jonatanin pitänyt kiinni rahan tähden, jonka hän virkansa puolesta on kuninkaalle velkaa.

[13:16] Jos sinä tahdot lähettää minulle sata leiviskää hopiaa, ja antaa kaksi hänen poikaansa pantiksi, ettei hän meidän tyköämme pakenisi pois, eikä asettelisi itsiänsä meitä vastaan, kuin hän vallallensa pääsee, niin minä tahdon hänen irralle päästää, ja sinulle antaa.

[13:17] Vaikka Simon ymmärsi sen kaiken olevan petoksen, kuitenkin hän niin toimitti, että raha ja lapset tulivat Tryphonille lähetetyksi, ettei kansa olisi hänen ylitsensä valittanut ja sanonut:

[13:18] Jonatanin täytyi sentähden hukkua, ettei hän tahtonut häntä lunastaa.

[13:19] Sentähden lähetti hän hänelle ne lapset ja sata leiviskää hopiaa. Mutta Tryphon ei pitänyt lupaustansa, eikä Jonatania irralle päästänyt.

[13:20] Ja vielä sitte meni Tryphon edemmä, että hän olis taitanut tulla maalle vahinkoa tekemään, ja vaelsi Hadorin tietä. Mutta Simon sotaväkinensä oli joka paikassa hänen sivullansa, ja kuhunka hän tahtoi mennä, sen ennätti häneltä Simon.

[13:21] Niin myös ne, jotka linnassa olivat, lähettivät sanan Tryphonille, että hän olis vaeltanut heidän tykönsä korven lävitse, ennen kuin Simon olis ennättänyt, ja että hän olis antanut heille viljaa tuoda.

[13:22] Sentähden kiiruhti Tryphon kaikkein ratsasmiestensä kanssa menemään heidän tykönsä, mutta sinä yönä tuli sangen suuri lumi ja esti hänen sieltä.

[13:23] Sitte hän meni Galaadiin, ja Baskaman tykönä antoi tappaa Jonatanin poikinensa, jotka siinä haudattiin.

[13:24] Ja Tryphon meni jälleen omalle maallensa.

[13:25] Niin Simon lähetti noutamaan veljensä ruumiin, ja pani sen oman isänsä hautaan Modin kaupungissa.

[13:26] Ja koko Israel valitti kauvan ja itki Jonatania.

[13:27] Ja Simon antoi tehdä isällensä ja veljillensä korkian haudan vuolluista kivistä,

[13:28] Jonka päälle hän pani seitsemän patsasta, liki toinen toistansa, isällensä, äidillensä ja neljälle veljellensä,

[13:29] Ja antoi suuret patsaat sen ympärille tehdä, ja asetti niiden päälle heidän aseensa ijankaikkiseksi muistoksi, ja aseitten sivuun antoi panna hakatut haahdet, jotka purjehtivaiset meressä näkemän piti.

[13:30] Tämä hauta on Modissa vielä tänäpänä.

[13:31] Mutta Tryphon johdatteli nuorta Antiokusta petollisesti sinne ja tänne maakunnissa, siihen asti kuin hän salaisesti hänen tappoi,

[13:32] Ja sitte pani itse kruunun päähänsä, tuli Asian kuninkaaksi ja vaivasi Juudan maakuntaa sangen kovin.

[13:33] Mutta Simon rakensi monta kaupunkia Juudeassa paksuilla muureilla, korkeilla torneilla ja vahvoilla porteilla, ja toimitti viljaa vahvimpiin kaupunkeihin,

[13:34] Ja lähetti valituita miehiä kuningas Demetriuksen tykö, rukoilemaan häneltä lievitystä siitä kuormasta, jonka Tryphon oli laskenut hänen päällensä; sillä ei Tryphon muuta tehnyt maakunnassa, vaan väkivaltaa ja murhaa.

[13:35] Siihen vastasi Demetrius ja kirjoitti näin:

[13:36] Kuningas Demetrius toivottaa ylimmäiselle papille Simonille, ja vanhimmille, ja Juudan kansalle terveyttä!

[13:37] Kultaisen kruunun ynnä palmun kanssa, jonka te minulle lähetitte, olemme me saaneet, ja olemme valmiit tekemään hyvän rauhan teidän kanssanne, ja kirjoittamaan meidän käskyläistemme tykö, että heidän pitää antaman teitä kaikesta siltä kuormasta vapaana olla, josta me ennen olemme luvanneet teille vapauden antaa.

[13:38] Ja mitä me teille luvanneet olemme, se pitää uskollisesti lujana ja vahvana pidettämän. Kaikki ne linnat, jotka te olette rakentaneet, pitää teidän pitämän ja nautitseman.

[13:39] Ja me annamme anteeksi kaikki, mitä te toisinansa olette tehneet meitä vastaan, kruunun teot ja muut verot, jotka Jerusalem piti tekemän, ne me annamme teille anteeksi.

[13:40] Ja jotka meitä tahtovat palvella, ne me tahdomme ottaa vastaan, ja meidän välillämme pitää hyvä rauha oleman.

[13:41] Seitsemäntenäkymmenentenä vuotena toista sataa, tuli Israel vapahdetuksi pakanain ikeen alta:

[13:42] Ja ruvettiin kirjoittamaan heidän asiakirjoihinsa näin: ensimäisenä Simonin, ylimmäisen papin ja Juudalalsten päämiehen vuotena.

[13:43] Niinä päivinä piiritti Simon Gatsan kaupungin, ja asetti sen eteen vahvat sodan rakeunukset, ja väkisellä voitti kaupungin, ja sai yhden tornin.

[13:44] Ja ne, jotka tulivat tornin päälle, hyppäsivät kaupunkiin. Ja kansa, joka oli kaupungissa, hämmästyi ja peräti peljästyi,

[13:45] Ja juoksivat vaimoinensa ja lapsinensa muurien päälle, repäisivät vaatteensa ja huusivat korkiasti, anoivat armoa ja sanoivat:

[13:46] Älä meitä rankaise meidän pahuutemme jälkeen, mutta ole meille armollinen, niin me tahdomme hyvällä mielellä kuuliaiset olla.

[13:41] Tämä lepytti Simonin niin, ettei hän antanut heitä tappaa; mutta käski heitä mennä kaupungista pois, ja antoi puhdistaa ne huoneet, Joihin epäjumalat pannut olivat.

[13:48] Sitten meni hän kaupunkiin, kiitti ja kunnioitti Jumalaa, ja antoi kaikki kauhistukset ottaa pois ja hävittää, ja pani siihen kansaa, Joka Jumalan lain piti, ja teki kaupungin vahvaksi, ja rakensi jällensä siihen itsellensä huoneen.

[13:49] Ja ne, jotka Jerusalemin linnassa olivat, suljettiin, niin ettei yksikään saanut käydä ulos taikka sisälle, eikä mitään ostaa taikka myydä, mutta kärsivät suurta nälkää, niin että monen täytyi nälästä kuolla.

[13:50] Ja sentähden he huusivat Simonin tykö, Ja rukoilivat rauhaa ja antoivat itsensä. Niin teki Simon armon heidän kanssansa ja antoi heidän elää. Mutta heidän piti linnasta menemän pois, ja Simon antoi linnan jälleen puhdistaa kaikista kauhistuksista,

[13:51] Ja sai sen kolmantena päivänä kolmattakymmentä toisena kuuna, ensimäisenä vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa, ja meni sinne kiitosvirsillä, palmuoksilla ja kaikkinaisilla kanteleilla, kiitti Jumalaa, että he siitä suuresta julmuudesta, joka Israelin päällä oli, tulivat vapahdetuksi.

[13:52] Ja käski sen päivän joka vuosi ilolla pyhitettää,

[13:53] Ja rakensi vuorella muurit ympäri templiä, läsnä linnaa, ja teki ne vielä vahvemmiiksi, ja asui itse siellä, hän ja ne, jotka hän tykönänsä piti.

[13:54] Ja että hän näki poikansa Johanneksen toimellisen ja kelvollisen miehen olevan, asetti hän hänen kaiken sotaväen päämieheksi, ja pani asumaan Gatsaan.



LUKU 14
Simonin rauhallisesta hallituksesta.
[14:1] Toisena vuonna kahdeksattakymmentä toista sataa kokosi kuningas Demetrius sotaväkensä, ja meni Mediaan apua saamaan Tryphonia vastaan.

[14:2] Mutta kuin Arsases, Persian ja Median kuningas, ymmärsi, että Demetrius oli mennyt valtakuntaansa, lähetti hän yhden päämiehistänsä häntä vastaan, ja käski vangiksi ottaa hänen ja elävänä tykönsä tuoda.

[14:3] Se päämies löi Demetriuksen sotaväen, otti hänen kiinni ja vei kuningas Arsaseksen tykö; niin piti Arsases hänen vankina, ja antoi hänestä ottaa vaarin.

[14:4] Silloin oli Juudeassa lepo ja hyvä rauha, niinkauvan kuin Simon eli; ja Simon hallitsi sangen hyvin, ja teki maakunnalle paljon hyvää, niin että hän hyvällä mielellä pidettiin herrana kaikkina ikäpäivinänsä.

[14:5] Ja hän voitti suurella kunnialla Jopen kaupungin ja sen sataman, josta hän sai purjehtia merelle luotolaisten tykö,

[14:6] Ja voitti allensa maakuntia, ja rajat omassa maassansa siirsi edemmäksi, ja päästi monta, jotka ennen olivat poljetut alas ja vankina olleet.

[14:7] Hänellä myös oli Gatsa ja Betsura ja Jerusalemin linna, jonka hän vastuudesta puhdisti, ja ei yksikään tohtinut olla häntä vastaan.

[14:8] Jokainen kynti peltojansa hyvässä rauhassa, maa kasvoi viljan, ja puut kantoivat hedelmän.

[14:9] Vanhimmat hallitsivat ilman estettä, ja toimittivat kaikki hyvin; kauppamiehet menestyivät ja hyötyivät kaupoissansa, ja valmistivat itsellensä aseita ja varaa vihollisia vastaan.

[14:10] Simon myös toimitti jyviä ja viljaa kaupunkeihin, niin että tarpeen aikanakin piti heillä kyllä oleman, ja hän oli kuuluisa mies kaikessa maailmassa.

[14:11] Hän piti rauhan maakunnassa, niin että kaikki Israel iloitsi.

[14:12] Ja jokainen nautitsi viinamäkensä ja yrttitarhansa rauhassa, ja ei he ketään peljänneet, sillä ei yksikään tohtinut heitä vaivata.

[14:13] Ja ei Syrian kuninkaat tohtineet siihen aikaan heille mitään pahaa tehdä.

[14:14] Ja hän teki oikeuden maakunnassa, ja varjeli köyhiä kansansa seassa väkivaltaa vastaan, ja rankaisi kaikki väärät, ja hukutti jumalattomat.

[14:15] Pyhän saatti hän jälleen kunniaan, ja antoi pyhää kalua siihen lisätä.

[14:16] Ja kuin se sanoma kuului Roomissa ja Spartassa, että Jonatan tapettu oli, tulivat he kaikki surullisiksi.

[14:17] Mutta kuin Roomalaiset kuulivat, että Simon hänen veljensä oli ylimmäinen pappi, ja oli maakunnan omistanut, ja viholliset ajanut pois,

[14:18] Niin he uudistivat sen liiton, jonka he ennen Juudaan ja hänen veljensä Jonatanin kanssa tehneet olivat, ja kirjoittivat vaskitauluihin ja lähettivät hänelle.

[14:19] Se kirjoitus luettiin julkisesti kansan edessä Jerusalemissa.

[14:20] Ja Spartasta kirjoitettiin Simonin tykö näin: neuvonantajat ja Spartan asuvaiset toivottavat ylimmäiselle papille Simonille, ja vanhimmille, ja papeille, ja Juudan kansalle, omille veljillensä, terveyttä!

[14:21] Teidän asianajajat tulivat meidän tykömme ja sanoivat, että te teidän vihollisenne olette lyöneet suurella kunnialla, ja olette nyt hyvässä rauhassa, josta meillä on suuri ilo. Me olemme myös meidän kaupungin kirjoihin antaneet kirjoittaa, mitä he toimittaneet ovat, näin:

[14:22] Juudalaisten asianajajat, Numeuius Antiokuksen poika ja Antipater Jasonin poika, tulivat meidän tykömme uudistamaan ystävyyttä Juudalaisten ja meidän välillämme.

[14:23] Ja me toimitimme yksimielisesti, että ne sanansaattajat kunniallisesti piti otettaman vastaan, ja heidän puheensa kaupungin kirjaan kirjoitettaman ijankaikkiseksi muistoksi. Tämän vastauksen he kirjoittivat Simonille, ylimmäiselle papille.

[14:24] Senjälkeen lähetti Simon Numeniuksen jällensä Roomiin, viemään suurta kultaista kilpeä, joka painoi tuhannen leiviskää, ja uudistamaan liittoa heidän kanssansa.

[14:25] Kuin Roomalaiset kuulivat hänen asiansa, sanoivat he: meidän pitää ilman estettä tekemän Simonille ja hänen lapsillensa kunniaa.

[14:26] Sillä hän ja hänen veljensä ovat miehuulliset olleet, ja Israelin varjelleet, ja viholliset ajaneet pois, sentähden vahvistivat Roomalaiset sen yksimielisesti, että Juudalaiset piti vapaat oleman; ja he antoivat sen kirjoittaa vaskitauluihin, jotka piti patsaisiin lyötämän Zionin vuorelle.

[14:21] Tämä seuraavainen kirjoitus on tehty kahdeksantena päivänä toistakymmentä Elulin kuulla, toisena vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa, ylimmäisen papin Simonin Saramelista kolmantena hallituksen vuotena,

[14:28] Suuressa vanhimpain, pappein ja kaiken Juudan kansan kokouksessa:

[14:29] Jokaiselle olkoon tiettävä ja julkinen, että niissä suurissa sodissa, jotka meidän maakunnissa ovat olleet, Simon Matatiaan poika, Jaribin suvusta, ja hänen veljensä ovat henkensä antaneet vaaraan, ja olleet oman kansansa vihollisia vastaan, ettei pyhä ja Jumalan laki olisi tullut maahan lyödyksi ja hävitetyksi, ja ovat saaneet kansansa suureen kunniaan.

[14:30] Sillä Jonatan kokosi kansan jälleen, ja otti hallitusviran ja tuli ylimmäiseksi papiksi.

[14:31] Mutta kuin hän kuoli, tulivat viholliset jälleen, ja tahtoivat hävittää maakunnan ja pyhän.

[14:32] Niin Simon nousi ja soti meidän vihollisiamme vastaan, ja toimitti meidän sotaväelle aseita, ja maksoi heidän palkkansa omasta rahastansa ja hyvyydestänsä,

[14:33] Ja vahvisti kaupungit Juudeassa ja Betsuran rajakaupungin, jossa viholliset ennen sota-aseensa ja sodan valmistukset pitivät, ja pani Juudalaisia sitä varjelemaan.

[14:34] Hän vahvisti myös Jopen, joka on merikaupunki, ja Gatsan, joka on Asdodin rajoilla; sillä Gatsa oli ennen ollut vihollisten linna, mutta Simon omisti sen, ja pani siihen Juudalaisia, ja asetti siihen hyvän hallituksen.

[14:35] Kuin kansa Simonin uskollisuuden ymmärsi, ja tiesi ne hyvät työt, jotka hän heille tehnyt oli, valitsivat he hänen päämieheksensä ja ylimmäiseksi papiksensa hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa tähden, jonka hän kaikelle kansalle osoitti, ja ahkeroitsi alamaisillensa kaikkea hyvää tehdä.

[14:36] Sillä hänen aikanansa antoi Jumala menestyksen hänen kättensä kautta, niin että pakanat meidän maakunnasta ja Jerusalemista ja linnasta tulivat ajetuksi pois, jossa he olivat, josta he myös läksivät ja hävittivät pyhän, ja puhtaan jumalanpalveluksen sokaisivat.

[14:37] Mutta Simon omisti linnan, ja pani siihen Juudalaisia varjelemaan Jerusalemin kaupunkia ja maakuntaa, ja korotti Jerusalemin muurit.

[14:38] Ja kuningas Demetrius vahvisti hänen ylimmäisen papin virkaan

[14:39]Ja piti ystävänänsä, ja teki hänelle suuren kunnian.

[14:40] Sillä hän ymmärsi, että Roomalaiset Juudalaisten asiamiehiä kunniallisesti ottivat vastaan, ja olivat tehneet liiton heidän kanssansa, ja ottaneet heitä varjelukseensa;

[14:41] Ja että Juudan kansalla ja heidän papeillansa yksimielisesti se neuvo oli, että Simon piti heidän päämiehensä ja ylimmäinen pappinsa alinomaisesti oleman, siihenasti että Jumala heille sen oikian Prophetan olis herättänyt;

[14:42] Ja että hänen piti päämiehen oleman, ja pyhän varjeleman, ja asettaman käskyläiset maakuntaan, ja kaikki sodan neuvot ja linnat pitämän hallussansa ja voimassansa;

[14:43] Ja että jokaisen piti häntä kuuleman, ja kaikki käskyt hänen nimellänsä käymän ulos; ja että hänen piti purpurassa ja kullassa käymän.

[14:44] Kaikki nämät piti uskollisesti ja vahvasti kaikelta kansalta ja kaikilta papeilta pidettämän, ja ei yhdenkään pitänyt asettaman itsiänsä tätä vastaan, eikä yhdelläkään oleman voimaa maakunnassa kansaa yhteen kutsua, eikä purpuraa taikka kultaista vyötä kantaa, vaan hänellä ainoasti.

[14:45] Mutta joka tekee tätä vastaan ja tämän säädyn rikkoo, sen pitää vikapään oleman.

[14:46] Näin lupasi kaikki kansa Simonille olla kuuliainen.

[14:47] Siihen myös Simon tyytyi ja tuli ylimmäiseksi papiksi, ja Juudan kansan päämieheksi.

[14:48] Ja yhteinen kansa käski tämän päätöksen vaskisiin tauluihin kirjoittaa, ja pantaa templin läpikäytävään julkiseen paikkaan,

[14:49] Ja yhden senkaltaisen kirjoituksen siitä panna veroarkkuun, josta Simon ja hänen jälkeentulevaisensa piti sen aina löytämän.

1   ...   15   16   17   18   19   20   21   22   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə