Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə17/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   13   14   15   16   17   18   19   20   ...   25

LUKU 6
Antiokus Epiphaneksen kuoltua, tulee hänen poikansa Antiokus Eupator hänen siaansa.
[6:1] Mutta kuin kuningas Antiokus vaelsi sinne ja tänne ylimmäisessä valtakunnassa, sanottiin hänelle siitä kuuluisasta kaupungista Elimadista, joka oli Persian maakunnassa, että siinä oli paljo kultaa ja hopiaa ja suuret rikkaudet,

[6:2] Ja että templissä olivat suuret tavarat ja kultaiset vaatteet, haarniskat ja kilvet, jotka Philippuksen poika, kuningas Aleksander Makedoniasta, siihen antanut oli.

[6:3] Tuli sentähden Antiokus sen kaupungin alle, saamaan ja ryöstämään sitä; mutta ne, jotka kaupungissa olivat varustetut:

[6:4] Sen tähden olivat he valmiit varjelemaan itseänsä. Ja ei Antiokus taitanut mitään toimittaa, vaan täytyi palata jälleen tietänsä myöten Babeliin päin suurella murheella.

[6:5] Silloin sai hän sanoman, että hänen sotaväkensä, jonka hän Juudan maalle lähettänyt oli, lyöty oli, ja Lysiaan oli täytynyt paeta,

[6:6] Ja että Juudalaiset olivat voittaneet hänen leiristänsä suuret tavarat ja paljon sota-aseita, joilla he sitte olivat itsensä paremmin varustaneet, ja tulleet voimallisemmaksi

[6:7] Ja olivat heittäneet ulos kauhistuksen Jerusalemin templistä, ja vahvistaneet pyhän jälleen vahvalla muurilla niinkuin ennenkin, ja myös vahvistaneet Betsuran.

[6:8] Kuin Antiokus tämän puheen kuuli, hämmästyi hän sangen suuresti, ja tuli ylönpalttisesti murheelliseksi, ja laski itsensä vuoteelle, ja tuli murheesta sairaaksi, ettei hänen aikomuksensa menestynyt,

[6:9] Ja viipyi kauvan siinä kaupungissa; sillä murhe, jota pitemmältä, sitä raskaampi se oli hänelle, ja teki hänen niin heikoksi, että hän ymmärsi sen kautta kuolevansa.

[6:10] Sentähden kutsui hän ystävänsä tykönsä, ja sanoi heille: en minä taida enään unta saada suuren murheen ja sydämen surun tähden, joka minulla on.

[6:11] Voi kuinka kaikki minun menoni toisin päin kääntynyt on! Niinkauvan kuin minä olen hallinnut, on minulla ilo ja voitto ollut, ja olen minun omiltani rakastettu ja suurena pidetty.

[6:12] Mutta nyt olen minä niin sydämestä murheellinen, ja minun mieleeni johtuu se paha, jonka minä Jerusalemissa tehnyt olen, kuin minä kaikki kulta- ja hopia-astiat templistä vein pois, ja annoin tappaa viattomat ihmiset Juudeassa.

[6:13] Siitä tulee nyt minulle kaikki tämä onnettomuus, ja täytyy vieraalla maalla tässä surussa kuolla.

[6:14] Ja hän kutsui ystävänsä Philippuksen, sen hän asetti koko valtakunnan päämieheksi,

[6:15] Ja antoi hänelle kruunun, kaapun ja sormuksen, ja käski hänen kasvattaa hänen poikansa nuoren Antiokuksen ja asettaa valtakuntaan.

[6:16] Ja niin Antiokus kuoli siinä kaupungissa, yhdeksäntenä ajastaikana viidettäkymmentä toistasataa.

[6:17] Kuin Lysias kuuli, että kuningas kuollut oli, teki hän Antiokus Epiphaneksen pojan kuninkaaksi, nuoren Antiokuksen, jonka opetusisä hän oli ollut, ja nimitti hänen Eupatoriksi.

[6:18] Ja pakanat, joiden hallussa Zionin linna vielä oli, tekivät Israelin kansalle paljon vahinkoa pyhässä; sillä heillä oli hyvä luja linna.

[6:19] Sentähden ajatteli Juudas ahdistaa heitä, että hän olis heidät surettanut.

[6:20] Ja kansa tuli kokoon viidentenäkymmenentenä vuotena toista sataa, ja toi sen eteen kaikkinaisia sotaaseita.

[6:21] Ja muutamat pakanoista läksivät ulos linnasta menemään kuninkaan tykö apua anomaan. Heidän seuraansa antoivat itsensä monta, jotka Israelista luopuneet olivat, ja menivät heidän kanssansa kuninkaan tykö, ja sanoivat:

[6:22] Miksi et tahdo rangaista, ja meidän veljeimme tähden kostaa?

[6:23] Sillä me tahdoimme olla sinun isälles alamaiset ja hänen käskyllensä kuuliaiset;

[6:24] Sentähden meidän kansa luopui meistä, ja kussa he saivat meistä jonkun kiinni, niin he tappoivat sen, ja jakoivat meidän perimisemme keskenänsä.

[6:25] Ja ei ainoastaan ole vaivanneet meitä, mutta senkaltaisia ovat he tehneet koko maakunnassa.

[6:26] Ja nyt ahdistavat linnan Jerusalemissa, ottaaksensa sitä, ja ovat vahvaksi rakentaneet pyhän ja Betsuran.

[6:27] Ellet sinä nyt riennä sinuas estämään heitä, niin he tulevat vahvemmiksi, ja tekevät enempi vahinkoa, ja et sinä taida sitte enään heitä hillitä.

[6:28] Kuin kuningas senkaltaisia kuuli, julmistui hän sangen suuresti, ja antoi kutsua kokoon ruhtinaansa, ja jalkaväen ja hevosväen päämiehet,

[6:29] Ja otti muukalaista palkkaväkeä luotokunnista,

[6:30] Ja kokosi satatuhatta miestä jalkaväkeä, ja kaksikymmentä tuhatta ratsasmiestä, ja kaksineljättäkymmentä elephanttia, jotka sotaan olivat harjoitetut.

[6:31] Tämä sotaväki vaelsi Idumean lävitse; ja kuin he tulivat maalle, piirittivät he Betsuran, ja asettivat sen alle monenkaltaiset sodanneuvot, mennäksensä väkirynnäköllä sisälle. Mutta Juudalaiset tulivat ulos, ja polttivat ne rakennukset, ja sotivat miehuullisesti.

[6:32] Ja Juudas luopui Zionin linnasta, ja tuli sotaväen kanssa Betsakaraan kuninkaan leiriä vastaan.

[6:33] Silloin oli kuningas huomeneltain varhain ylhäällä ennen päivää, ja johdatti sotaväen Betsakaran tielle, ja antoi asettaa rintasodan, ja vaskitorvea soittaa,

[6:34] Ja priiskottaa elephantit punaisella viinalla ja morin marjan nesteellä, kehoittaaksensa heitä käymään edes ja vihastumaan;

[6:35] Ja jakoi elephantit joukkoin keskelle, että kunkin elephantin tykö oli asetettu tuhannen jalkamiestä rautalakeilla ja haarniskoilla, ja viisisataa hevosmiestä.

[6:36] Nämät ottivat vaarin elephantista niin ettei he välttäneet pois sen tyköä, ja kuhunka elephantti käännettiin, sinne myös heidän piti kääntymän.

[6:37] Ja kukin elephantti kantoi selässänsä puutornia, jossa kaksi neljättäkymmentä sotamiestä oli, ja se mies, joka eläintä ajoi ja hallitsi.

[6:38] Ne muut hevosmiehet asetti hän molemmille puolille estämään jalkaväkeä toinen toisestansa hajoamasta.

[6:39] Ja kuin aurinko koitti ja paisti kultaisten kilpien päälle, leimahti koko vuori siitä, niinkuin se kaikki olis ollut tuli.

[6:40] Ja kuninkaan sotaväestä meni osa vuorelle ja osa alas lakialle kedolle visusti, hyvässä järjestyksessä.

[6:41] Ja joka heidät kuuli, se peljästyi siitä hirmuisesta pauhinasta ja suuresta väen paljoudesta, ja siitä helinästä, jonka heidän haarniskansa ja rautansa antoivat; sillä se oli sangen suuri ja hyvin varustettu sotajoukko.

[6:42] Ja Juudas myös kävi edes joukkoinensa varjelemaan itsiänsä, ja löi kuusisataa kuoliaaksi kuninkaan väestä.

[6:43] Ja Eleasar, Sauran poika, otti vaaria yhdestä elephantista, että se oli suurin ja paremmin valmistettu kuin muut, ja luuli kuninkaan sen päällä olevan,

[6:44] Ja rohkeni sen kimppuun, että hän olis avun saattanut kansallensa Israelille, ja saanut ijankaikkisen nimen.

[6:45] Ja juoksi sen tykö suurella rohkeudella, ja tunki itsensä vihollisten lävitse, ja tappoi monta heistä molemmilta puoliltansa,

[6:46] Ja antoi itsensä elephantin alle ja pisti sen, niin että elephantti lankesi hänen päällensä ja kuoli, kuoli hän myös itse sen alla.

[6:47] Mutta että juudalaiset näkivät, että kuninkaan sotaväki niin väkevä oli, välttivät he sivulle, ja hylkäsivät viholliset sillä erällä.

[6:48] Sentähden meni kuninkaan sotaväki Jerusalemiin, ja tulivat Juudeaan.

[6:49] Mutta ne, jotka Betsurassa olivat, ei voineet enään siinä olla nälän tähden; sillä se oli seitsemäs vuosi, jolla piti maalle lepo oleman; ja he saivat luvan kuninkaalta, että heidän piti menemän ulos pelkäämättä.

[6:50] Niin kuningas otti Betsuran, ja pani siihen sotaväen, varjelemaan linnaa,

[6:51] Ja vaelsi Zioniin, ja piiritti pyhän kauvaksi aikaa, ja valmisti siinä kaikkinaiset sota-aseet.

[6:52] Mutta Israelin kansa varjeli itsensä pyhässä monta päivää, ja tekivät he myös moninaisia sota-aseita vihollisia vastaan.

[6:53] Mutta ei heilläkään ollut mitään syötävää, että se oli se seitsemäs vuosi, ja ne vieraat Juudalaiset, jotka pakanain maalta Juudeaan tuodut olivat, että he olisivat siellä olleet varjellut, olivat kaiken ravinnon kuluttaneet.

[6:54] Ja pyhät olivat sangen harvat; sillä he kuolivat nälästä, sen. tähden täytyi heidän erota toinen toisestansa, ja itsensä jakaa kukin paikkaansa.

[6:55] Sillä välillä sai Lysias kuulla, että Philippus, jonka haltuun kuninkaan isä nuoren kuninkaan, ja valtakunnan eläissänsä oli antanut,

56, Oli jälleen tullut Persiasta ja Mediasta sillä sotaväellä, jonka kuningas sinne vienyt oli; ja että Philippus rupesi hallitsemaan.

[6:57] Sentähden riensi hän pois Juudeasta kotiansa jälleen valtakuntaan, ja sanoi kuninkaalle ja päämiehille: me kärsimme tässä vaivaa ja ei ole meillä mitään syötävää, ja meiltä on paljo väkeä tullut pois, ja tämä sia, jonka me piirittäneet olemme, on sangen vahva, ja meillä on kyllä kotona valtakunnassa toimittamista, jotka asiat korkeammat ovat.

[6:58] Tehkäämme rauha tämän kansan kanssa, ja sallikaamme heidän pitää lakinsa, niinkuin he ennenkin pitäneet ovat.

[6:59] Sillä ainoasti sentähden he vihaiset ovat ja sotivat, että me tahdomme panna pois heidän lakinsa.

[6:60] Tämä puhe kelpasi kuninkaalle ja päämiehille hyvin.

[6:61] Ja kuningas lähetti heidän tykönsä, tekemään rauhaa heidän kanssansa; johon he suostuivat, sillä kuningas päämiehinensä vannoi sen heille.

[6:62] Mutta kuin he tulivat ulos linnasta, meni kuningas sinne sisälle; ja kuin kuningas näki, että se niin vahva oli, niin ei hän pitänyt valaansa, vaan käski kaikki muurit ympäriltä lyödä jälleen maahan.

[6:63] Sitte vaelsi hän kiimusti Antiokiaan. Silloin sai hän ymmärtää, että Philippus oli siellä itsensä tehnyt kuninkaaksi, sen tähden soti hän hänen kanssansa, ja otti kaupungin jälleen väkiväellä.

LUKU 7
Alkimuksen ja Bakkideksen kataluudesta, ja Juudaan voitosta Tikanoria vastaan.
[7:1] Eusimäiseuä vuotena kuudettakymmeutä toista sataa tuli Demetrius Seleukuksen poika Roomista jälleen valtakuntaansa, ja sai yhden merikaupungin vähällä väellä, ja hallitsi siinä kuninkaana.

[7:2] Ja kuin hän pääkaupunkiin Antiokiaan tuli, otti sotaväki Antiokuksen ja Lysiaan kiinni, antaaksensa heitä Demetriuksen haltuun.

[7:3] Vaan kuin se Demetriukselle sanottiin, kielsi hän heitä antamasta hänen tulla silmäinsä eteen.

[7:4] Sentähden tappoi sotaväki heidät.

[7:5] Kuin Demetrius oli valtakunnan saanut, tuli hänen tykönsä monta jumalatointa ja luopunutta Israelista, ja ylimmäinen heistä oli Alkimus, joka olis mielellänsä ollut ylimmäinen pappi.

[7:6] Nämät kantelivat Juudaan ja oman kansansa päälle, ja sanoivat: Juudas ja hänen veljensä ovat tappaneet eli ajaneet ulos meidän maaltamme kaikki, jotka sinulle tahtoivat kuuliaiset olla.

[7:7] Sentähden lähetä sinne joku, jonka sinä uskot, ja anna katsoa kuinka he meidän ja kuninkaan maan ovat hävittäneet, ja anna heitä rangaista ja kaikkia, jotka pitävät heidän kanssansa.

[7:8] Sen tähden teki kuningas ystävänsä Bakkideksen (joka jalo oli valtakunnassa, ja johon kuningas paljon uskoi,) koko sen maakunnan päämieheksi, tuolla puolella Euphratin virran,

[7:9] Ja lähetti hänen kanssansa luopuneen Alkimuksen, jonka hän myös ylimmäiseksi papiksi teki, ja käski hänen Israelin kansaa rangaista.

[7:10] Ja he menivät Juudan maalle suurella sotajoukolla, ja hän lähetti sanansaattajat Juudaan ja hänen veljeinsä tykö sovintoa toimittamaan, ja teettelivät itsensä niinkuin he olisivat tahtoneet pitää rauhan heidän kanssansa.

[7:11] Vaan se oli kaikki petos; sentähden ei Juudas heitä uskonut, sillä hän näki, että he niin jalosti varustetut olivat, ja näin suurella sotajoukolla vaelsivat.

[7:12] Mutta monta pappia tuli Alkimuksen ja Bakkideksen tykö, ja monta muuta hurskasta, jotka Israelissa olivat, ja toivoivat hyvää Alkimuksesta,

[7:13] Ja anoivat rauhaa, ja sanoivat:

[7:14] Alkimus on pappi Aaronin suvusta, ei hän meitä petä.

[7:15] Alkimus lupasi heille rauhan, ja teki valan ja sanoi: emme tahdo teille eikä teidän ystävillenne mitään pahaa tehdä.

[7:16] Kuin he niin uskoivat hänen, antoi hän ottaa kiinni kuusikymmentä heistä, ja tappoi kaikki yhtenä päivänä, niinkuin kirjoitettu on:

[7:17] Sinun pyhäis lihat ovat he pedoille antaneet; he ovat vuodattaneet verta ympäri Jerusalemin niinkuin vettä, ja ei ollut siellä ketään, joka heitä hautasi.

[7:18] Sen tähden tuli sangen suuri pelko ja vavistus kansalle, jotka valittivat, ettei Alkimuksessa ollut totuutta eikä uskollisuutta; sillä ei hän pitänyt valaansa.

[7:19] Ja Bakkides vaelsi matkaansa Jerusalemista, ja piiritti Betsetan, ja lähetti ja antoi ottaa monta kiinni, jotka ensin olivat itsensä antaneet hänen tykönsä, vaan petoksen tähden jälleen luopuneet hänestä, ja antoi monta heistä tappaa ja heittää suureen luolaan.

[7:20] Sitte antoi Bakkides maan Alkimuksen haltuun, ja jätti sotaväkeä hänelle, ja meni jälleen kuninkaan tykö.

[7:21] Ja Alkimus aikoi väkivallalla olla ylimmäinen pappi,

[7:22] Ja veti tykönsä kaikki luopuneet Israelista, ja otti väkisin Juudan maan allensa, ja vaivasi Israelin kansaa sangen raskaasti.

[7:23] Kuin Juudas näki, että Alkimus ja ne luopuneet Israelista tekivät paljon vahinkoa Israelissa,

[7:24] Meni hän taas ympäri koko Juudan ja rankaisi ne luopuneet, ja esti, ettei he enään sinne eikä tänne rohjenneet maakunnassa vaeltaa.

[7:25] Mutta kuin Alkimus näki, että Juudas ja hänen väkensä jälleen voimaansa tulivat ja ettei hän taitanut olla heitä vastaan, meni hän jälleen kuninkaan tykö, ja kantoi kovin heidän päällensä.

[7:26] Sentähden lähetti kuningas sinne yhden suuren ruhtinaan Nikanorin, joka Israelin kansalle juuri armotoin oli, ja käski hänen peräti hävittää Israelin kansan.

[7:27] Ja Nikanor meni suurella sotajoukolla Jerusalemiin, ja lähetti sanan Juudaan ja hänen veljeinsä tykö petoksella, niinkuin hän tahtonut olis rauhaa heidän kanssansa tehdä, ja sanoi:

[7:28] Minä tahdon pitää rauhan teidän kanssanne, ja vähällä väellä tulla sovinnossa puhuttelemaan sinua.

[7:29] Näin tuli Nikanor Juudaan tykö, ja ottivat toinen toisensa vastaan, ja puhuttelivat keskenänsä sovinnolla; vaan se oli toimitettu, että Juudas piti siellä otettaman kiinni.

[7:30] Se tuli Juudaalle tiettäväksi, että Nikanor oli tullut ottamaan häntä kiinni petoksella, sentähden kartti hän häntä, eikä tahtonut enää tulla hänen tykönsä.

[7:31] Ja kuin Nikanor sen havaitsi, että hänen aivoituksensa oli julki tullut, meni hän Juudaa vastaan, ja tappeli hänen kanssansa Kaphar Salaman tykönä.

[7:32] Siinä tuli pois Nikanorilta viisituhatta miestä, ja hänen väkensä täytyi paeta Davidin linnaan.

[7:33] Tuli myös Nikanor senjälkeen ylös pyhään Zionin vuorelle, ja papit ja vanhimmat menivät ulos ottamaan häntä rauhallisesti vastaan, ja antamaan hänen nähdä, että he kuninkaan tähden suuren uhrin tehneet olivat.

[7:34] Mutta Nikanor sylki heitä ja heidän jumalanpalvelustansa, häpäisi ja saastutti uhrin,

[7:35] Ja vannoi valan ja sanoi: ellette saata Juudaa ja hänen väkeänsä minun käsiini, niin minä tahdon polttaa tämän huoneen niin pian kuin minä rauhassa tähän jälleen tulen; ja vaelsi matkaansa suuressa julmuudessa.

[7:36] Mutta papit menivät sisälle, ja astuivat alttarin eteen templissä, itkivät ja sanoivat:

[7:37] Herra, että sinä tämän huoneen valinnut olet, sinua tässä rukoiltaa ja sinusta saarnattaa:

[7:38] Niin me rukoilemme, ettäs tahtoisit kostaa Nikanorin ja hänen joukkonsa, ja muistaa. että he sinun pyhäs ja sinua pilkanneet ovat, ja ettäs tahtoisit heitä karkottaa pois maasta ja hukuttaa!

[7:39] Ja Nikanor vaelsi matkaansa Jerusalemista, ja sioitti itsensä Bethoronin tykö. Siihen tuli myös yksi joukko Syriasta häntä auttamaan.

[7:40] Mutta Juudas asetti väkensä häntä vastaan Adassarissa, kolmetuhatta miestä, rukoili Jumalaa ja sanoi:

[7:41] Herra Jumala! koska kuningas Sennaheribilta lähetetyt miehet sinua pilkkasivat, lähetit sinä enkelin, joka löi maahan sata kahdeksankymmentä ja viisitnhatta miestä.

[7:42] Niin lyö myös tänäpänäkin nämät meidän vihollisemme meidän nähtemme, ja tuomitse Nikanor hänen suurten pahain tekoinsa jälkeen, että muut ymmärtäisivät sinun häntä sentähden rangaisseen, että hän sinun pyhääs häväissyt on.

[7:43] Ja kolmantena päivänä toistakymmentä Adarin kuuta tappelivat he toinen toisensa kanssa, ja Nikanor tuli kaikkein ensimäisenä lyödyksi.

[7:44] Ja kuin hänen väkensä sen näki, heittivät he aseensa pois ja pakenivat.

[7:45] Mutta Juudas ajoi heitä takaa päiväkunnan matkan Adassarasta hamaan Gasaraan asti, ja antoi vaskitorvella soittaa,

[7:46] Että kaikki kansa kaikista kylistä ympäri sen maakunnan olisivat tulleet hänen tykönsä häntä auttamaan, ja lyömään vihollisia; ja he tulivat Juudaan tykö, ja pitivät taas yhtä hänen kanssansa. Näin tuli Nikanorin väki lyödyksi, ettei yksikään heistä päässyt.

[7:41] Ja Juudas otti heidän saaliinsa ja kalunsa ja vei myötänsä. Vaan Nikanorilta antoi hän pään hakata pois, ja oikian käden, jonka hän valassansa oli nostanut ylös, kuin hän pilkkasi ja uhkasi pyhää; ja antoi sekä pään että käden viedä pois ja Jerusalemissa ripustaa ylös.

[7:48] Silloin kansa tuli jälleen suuresti iloiseksi, ja piti tämän päivän pyhänä suurella ilolla,

[7:49] Ja sääsi, että sinä päivänä joka vuosi, nimittäin kolmantena päivänä toistakymmentä Adarin kuulla, piti pyhää pidettämän.

[7:50] Ja näin tuli rauha jälleen Israelin maalle vähäksi ajaksi.



LUKU 8
Juudalaisten liitosta Roomalaisten kanssa.
[8:1] Mutta Juudas kuuli, että Roomalaiset olivat sangen voimalliset ja mielellänsä ottivat muukalaisia varjeluksensa alle, jotka heiltä apua etsivät ja pitivät sanansa uskollisuudessa ja toimellisuudessa.

[8:2] Sillä hän kuuli, kuinka voimallisia töitä he olivat Frankriikin asuvaisia vastaan tehneet, joita he vaatineet ja allensa saattaneet olivat;

[8:3] Ja kuinka suurta sotaa he Hispaniassa pitäneet olivat, ja olivat sen vuoren, josta kultaa ja hopiaa kaivetaan, heiltä ottaneet pois, ja että he monta kaukaista maakuntaa Roomista suurella toimella ja vahvuudella olivat voittaneet ja allensa saattaneet,

[8:4] Että he myös monta jaloa kuningasta, jotka heidän maakuntaansa olivat voimallisesti astuneet, maahan lyöneet olivat ja ajaneet pois, ja heidän valtakuntansa ottaneet allensa,

[8:5] Ja että he myös äsken Philippuksen, Kittimin kuninkaan ja sen jälkeen hänen poikansa Perseun olivat voittaneet.

[8:6] Kuuli hän myös siitä suuresta Antiokuksesta, Asian kuninkaasta, joka Roomalaisia vastaan oli mennyt sadalla ja kahdellakymmenellä elephantilla, jalosti hankituilla sotaneuvoilla ja vaunuilla;

[8:7] Vaan roomalaiset löivät hänen sotaväkensä ja ahdistivat hänen niin, että hänen täytyi rauhaa rukoilla, ja laskivat hänen ja hänen jälkeentulevaisten perillistensä päälle suuren veron, jonka heidän piti roomalaisille joka vuosi antaman, ja vielä päälliseksi täytyi lähettää Roomalaisille yhden miehen panttivangiksi.

[8:8] Ottivat he myös häneltä pois Jonian, Asian ja Lydian, kaikkein parhaat maakunnat, ja antoivat ne kuningas Eumenille.

[8:9] Nousivat myös Grekiläiset heitä vastaan suurella väellä;

[8:10] Vaan he lähettivät yhden päämiehen heitä vastaan, joka löi heidät ja sai maan ja antoi kaupungeista muurit jaottaa, että heidän täytyi rauhan pitää ja kuuliaiset olla.

[8:11] Senkaltaisen miehuuden osoittivat he kaikkia vihollisiansa vastaan, niin että he kaikkia niitä ahdistivat, jotka heitä vastaan itsensä asettivat.

[8:12] Mutta ystäviensä ja liittoveljiensä kanssa pitivät he hyvän rauhan uskollisesti, ja olivat niin valtiaat, että heitä kaikissa maakunnissa peljättiin.

[8:13] Jota he auttivat, se tuli varjelluksi ja sai olla maallansa; vaan jota he tahtoivat sortaa, se tuli ajetuksi pois maaltansa ja valtakunnastansa; he olivat sangen valtiaat.

[8:14] He olivat niin yksivakaiset, ettei yksikään heistä tehnyt itsiänsä kuninkaaksi.

[8:15] Ja ei heillä myös ollut kuningasta, mutta neuvonantajat, kolmesataa ja kaksikymmentä miestä, jotka hyvin hallitsivat.

[8:16] Ja joka vuosi he valitsivat yhden päämiehen, joka vallitsi kaikki heidän maakuntansa, ja häntä piti kaikkein kuuleman. Ei myös siellä ollut ylpeyttä, kateutta, taikka eripuraisuutta heidän keskenänsä.

[8:17] Ja Juudas valitsi Eupolemon Johanneksen pojan, joka oli Jakobin poika, ja Jasonin Eleatsarin pojan, ja lähetti heidät Roomiin tekemään ystävyyttä ja liittoa Roomalaisten kanssa, että he olisivat heille avulliset,

[8:18] Ettei Israelin kuninkaan valtakunta olisi tullut poljetuksi alas Grekiläisten kautta.

[8:19] Nämät vaelsivat Roomiin sangen pitkän matkan, ja tulivat hallituksen eteen ja sanoivat:

[8:20] Juudas Makkabealainen ja hänen veljensä ja Juudan kansa ovat lähettäneet meidät teidän tykönne, tekemään rauhaa ja liittoa teidän kanssanne, että te tahtoisitte meitä ottaa teidän varjeluksenne alle, niinkuin ystäviä ja liittoveljiä.

[8:21] Se kelpasi Roomalaisille hyvin

[8:22] Ja antoivat kirjoittaa liiton vaskisiin tauluihin, jotka he lähettivät Jerusalemiin, muistoksi senkaltaisesta rauhasta ja liitosta, ja oli näin kirjoitettu:

[8:23] Jumala antakoon Roomalaisille ja Juudalaisille onnea ja rauhaa sekä vedellä että maalla, ja varjelkoon heitä sodista ja vihollisista ijankaikkisesti!

[8:24] Mutta jos Roomalaisille sota tapahtuu, taikka Roomissa, eli heidän maakunnissansa ja paikkakunnissansa,

[8:25] Niin Juudalaisten pitää uskollisesti auttaman Roomalaisia, sen jälkeen kuin tarve on.

[8:26] Ja ei pidä heidän Roomin vihollisille mitään elatusta, aseita, rahaa, laivoja eli muuta tarvetta lähettämän. Näitä anovat Rooma laiset Juudalaisilta, ja Juudalaisten tulee nämät kappaleet uskollisesti pitää ilman petosta ja vilppiä.

[8:27] Sitä vastaan, jos Juudalaisille sota tarjona on, niin pitää Roomalaisten uskollisesti heitä auttaman, senjälkeen kuin tarve vaatii.

[8:28] Ja ei pidä heidän Juudalaisten vihollisille elatusta, aseita, rahaa, laivoja taikka muita tarpeita lähettämän. Tätä lupaavat Roomalaiset Juudalaisille, ja tahtovat senkaltaisen liiton uskollisesti ja ilman petosta pitää.

[8:29] Näin on liitto Roomalaisten ja Juudalaisten välille tehty.

[8:30] Mutta jos tästedes jompi kumpi puoli ajattelee siihen enempää lisätä, taikka jotakin muuttaa, eli siitä vähentää, siihen pitää molemmilla puolilla voima oleman; ja mitä he siihen lisäävät, taikka siitä vähentävät, se pitää kaikki lujana ja vahvana pidettämän.

[8:31] Jos myös kuningas Demetrius Juudan kansalle väkivaltaa tekee, siitä me olemme kirjoittaneet hänen tykönsä tällä tavalla: miksi sinä vaivaat meidän ystäviämme ja liittoveljiämme?

[8:32] Jos he tästälähin kantavat sinun päälles, niin meidän pitää heitä varjeleman, ja tahdomme sinun kimppuus sekä vedellä että maalla.



LUKU 9
Jonatan tulee sodassa tapetun veljensä Juudaan siaan.
[9:1] Sillä välillä kuin Demetrius ymmärsi, että Nikanor sotajoukkoinensa lyöty ja voitettu oli, lähetti hän jälleen Juudeaan nämät kaksi, Bakkideksen ja Alkimuksen, ja heidän kanssansa parhaan sotaväkensä, jotka sodissa alati oikialla puolella pidettiin.

[9:2] Nämät menivät Galgalaan päin, piirittivät ja voittivat Maslotin Arbelassa ja tappoivat siellä paljon väkeä.

[9:3] Senjälkeen toisena vuotena kuudettakymmentä toista sataa, ensimäisellä kuulla, matkustivat he Jerusalemiin,

[9:4] Ja sieltä Bereaan kahdellakymmenellä tuhannella jalkamiehellä ja kahdellatuhannella hevosmiehellä.

[9:5] Ja Juudas sioitti itsensä Laisan tykönä kolmellatuhannella miehellä.

[9:6] Vaan kuin hänen väkensä näki, että vihollisia niin suuri joukko oli, hämmästyivät he ja pakenivat, niin ettei enempi Juudaan tykö jäänyt kuin kahdeksansataa miestä.

[9:7] Kuin Juudas tämän näki, ettei hänen sotaväkensä yhdessä pysynyt, ja viholliset kumminkin täyttivät hänen päällensä, tuli hän surulliseksi; ja kuin hän näki, ettei hänellä tilaa ollut rohkaista väkeänsä, ja saattaa heitä yhteen jälleen,

[9:8] Sanoi hän tässä ahdistuksessa jääneille: ylös, ja koetelkaamme, jos me vihollisten kimppuun tohdimme, ja heitä lyödä taidamme!

[9:9] Mutta ei he tahtoneet, vaan estelivät sen pois, ja sanoivat: ei se ole mahdollinen, että me jotain taidamme tehdä; mutta anna meidän tällä erällä välttää ja palata pois, ja hakea meidän veljemme yhteen, jotka meiltä paenneet ovat; sitte me tahdomme jälleen tulla vihollisten tykö, ja lyödä heitä: nyt on meitä sangen vähä.

[9:10] Mutta Juudas sanoi: pois se, että meidän pitää pakeneman; jos meidän aikamme on tullut, niin me tahdomme kunniallisesti kuolla meidän veljeimme tähden, ja ei sallia meidän kunniaamme häpiäksi tulla.

[9:11] Ja viholliset nousivat ja asettuivat kukin paikkaansa näin: ensimäiset olivat ampujat, ja parhaat sotamiehet seisoivat ensimäisinä.

[9:12] Hevosmiehet olivat jaetut kahteen joukkoon, yksi joukko kummallekin puolelle. Pääruhtinas Bakkides oli oikialla puolella. Tällä järjestyksellä astuivat he edes suurella huudolla ja vaskitorvien äänellä.

[9:13] Niin antoi myös Juudas vaskitorviin puhaltaa, ja meni heidän tykönsä, ja tappeli heidän kanssansa huomenesta hamaan ehtoosen asti, niin että maa järisi siitä suuresta metelistä.

[9:14] Kuin Juudas näki, että Bakkides itse ja suuri joukko oli oikialla puolella, niin hän karkasi itse sen päälle, hän ja ne muut, jotka ei henkeänsä säästäneet, ja peljättivät heidät,

[9:15] Ja löivät joukon oikialta puolelta pakoon, ja ajoivat heitä takaa aina Asdodin vuoren tykö.

[9:16] Mutta koska ne, jotka vasemmalla puolella olivat, näkivät sen, että Juudas ajoi heitä takaa, riensivät he myös Juudaan perässä.

[9:11] Niin täytyi Juudaan kääntyä niitä vastaan, ja varjeli itsensä kauvan; ja siinä tapahtui suuri veren vuodatus, niin että monta tuli haavoitetuksi ja kuoliaaksi lyödyksi molemmilta puolilta.

[9:18] Ja Juudas myös viimeiseltä tuli lyödyksi; niin pakenivat ne, jotka jääneet olivat.

[9:19] Jonatan ja Simon ottivat veljensä Juudaan ruumiin, ja hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa,

[9:20] Ja Israelin kansa suri Juudaa kauvan aikaa, ja valitti häntä sangen raskaasti, ja sanoi:

[9:21] Voi että sankari on kaatunut, joka Israelia varjellut ja vapahtanut on!

[9:22] Tämä on historia Juudaasta; mutta hän on vielä monta muuta miehuullista asiaa tehnyt, jotka ei kaikki paljouden tähden ole kirjoitetut.

[9:23] Juudaan kuoleman jälkeen tulivat jumalattomat ja luopuneet jälleen voimallisiksi koko Israelin maalla.

[9:24] Ja siihen aikaan oli suuri nälkä maalla, niin että kaikki kansa antoi itsensä Bakkideksen alle.

[9:25] Silloin valitsi Bakkides jumalattomia miehiä, jotka hän teki virkamiehiksi,

[9:26] Ja antoi joka paikassa etsiä Juudaan kumppaneita ja ystäviä, ja eteensä tuoda, että hän olis kostanut heille, ja pilkannut heitä.

[9:27] Ja Israelissa oli senkaltainen suru ja ahdistus, ettei sen vertaa ole ollut jälkeen prophetain ajan.

[9:28] Sentähden tulivat Juudaan kumppanit kokoon, ja sanoivat Jonatanille:

[9:29] Sinun veljes Juudaan kuoleman jälkeen ei ole meillä yhtään enään hänen kaltaistansa, joka meitä varjelis meidän vihollisiltamme ja Bakkideksen käsistä, jotka meitä vainoovat.

[9:30] Sentähden valitsemme me sinut hänen siaansa esimieheksi ja pääruhtinaaksi, pitämään tätä sotaa.

[9:31] Ja niin tuli Jonatan heidän esimieheksensä, ja hallitsi veljensä siassa.

[9:32] Kuin Bakkides tämän ymmärsi, antoi hän etsiä häntä, että hän olis surettanut hänen.

[9:33] Koska Jonatan ja Simon hänen veljensä sen ymmärsivät, pakenivat he ja kaikki ne, jotka heidän kanssansa olivat, Tekoen korpeen, ja sioittivat itsensä Asparin veden tykö.

[9:34] Tämän sai Bakkides tietää, joka nousi ja meni heitä vastaan.

[9:35] Ja Jonatan oli lähettänyt päämiehen veljen Johanneksen ystäväinsä Nabatealaisten tykö, rukoilemaan heitä, että he riistansa ja tavaransa kaupunkiinsa ottaisivat ja tallella pitäisivät.

[9:36] Mutta Jambrin pojat läksivät ulos Magdabanin kaupungista ja karkasivat Johanneksen päälle, ja ottivat hänen kiinni, ja ottivat häneltä kaikki, mitä hänen myötänsä oli, ja veivät heidät kaupunkiinsa.

[9:37] Senjälkeen ilmoitettiin Jonatanille ja Simonille hänen veljellensä, että Jambrin pojat valmistivat suuret häät, ja piti tuoman morsiamen Nadabasta suurella koreudella; sillä se oli päämiehen tytär Kanaanin maalta.

[9:38] Niin Jonatan ja Simon ajattelivat sitä, että nämät tappaneet olivat heidän veljensä Johanneksen; sen tähden menivät he ylös, ja kätkivät itsensä vuorten onkaloihin ja vartioitsivat Jambrin lapsia.

[9:39] Kuin ylkä siitä matkusti ystävinensä, ja paljolla väellä ja tavaralla, huiluilla ja rummuilla ja kalliilla kaunistuksilla,

[9:40] Karkasi Simon ja Jonatan alas vuorelta, ja löivät heitä ja tappoivat monta, niin että ne, jotka pääsivät, täytyi paeta vuorelle, ja ottivat pois heidän riistansa.

[9:41] Silloin häät murheeksi muuttuivat, ja huilun ilo itkuksi.

[9:42] Näin kostivat he sen murhan, joka heidän veljellensä tehty oli, ja palasivat jälleen ja vaelsivat Jordanin tykö.

[9:43] Niin tuli myös Bakkides Jordanin tykö suurella sotajoukolla, sabbatina.

[9:44] Ja Jonatan sanoi kansallensa: ylös, ja varustakaat teitänne tappelemaan, sillä ette saa tässä nyt levossa olla niinkuin ennen.

[9:45] Sillä viholliset ovat saapuvilla: meidän täytyy varjella meitämme, emme kuitenkaan taida välttää; sillä meillä on viholliset sekä edessämme että perässämme; niin on Jordanin virta yhdellä puolella, toisella ovat suot ja vuoret.

[9:46] Sentähden pitää teidän huutaman taivaasen, että te vihollisten käsistä autettaisiin.

[9:47] Ja he tulivat tappelemaan, ja Jonatan löi Bakkidesta; mutta Bakkides vetäytyi takaperin.

[9:48] Silloin hyppäsi Jonatan ja hänen väkensä Jordaniin, ja tulivat virran ylitse; vaan Bakkidek sen väki ei tohtineet antaa itsiänsä virtaan.

[9:49] Ja sinä päivänä kaatui Bakkideksen puolelta tuhannen miestä.

[9:50] Sentähden palasi Bakkides Jerusalemiin, ja rupesi vahvistamaan kaupungeita maassa; hän antoi rakentaa portit ja korkiat muurit Jerihon ympäri, Emmaonin, Bethoronin, Betelin, Tamnatanin, Pharanin ja Toponin,

[9:51] Ja pani niihin sotaväkeä vartiaksi, joiden Israelia vaivaaman piti.

[9:52] Niin antoi hän myös vahvistaa Betsuran, Gatsan ja linnan Jerusalemissa, ja pani myös siihen sotaväkeä ja toimitti heille ravinnon,

[9:53] Ja otti ylimmäisten lapset pantiksi, ja piti ne kiinni Jerusalemin linnassa.

[9:54] Kolmantena vuotena kuudettakymmentä toista sataa, toisella kuukaudella, käski Alkimus myös maahan jaottaa sisälliset muurit kartanosta, joka kaikkein likin templin edessä oli, jotka pyhät prophetat olivat antaneet rakentaa.

[9:55] Ja kuin tähän työhön ruvettiin, löi Jumala Alkimuksen, niin että tämä aivoitus tuli taas estetyksi; sillä hän halvattiin niin, ettei hän saanut mitään puhua, taikka jotain toimittaa, ja laittaa asioitansa.

[9:56] Ja niin hän kuoli suuressa kivussa.

[9:57] Mutta koska Bakkides näki, että Alkimus kuoli, matkusti hän jälleen kuninkaan tykö; niin oli rauha ja lepo maassa kaksi vuotta.

[9:58] Mutta ne luopuneet maalla pitivät neuvoa, ja sanoivat: Jonatan ja hänen seuransa istuvat alallansa, heillä on rauha, ja ovat suruttomat, kutsukaamme nyt taas Bakkides: hän taitais kaikki heidät ottaa kiinni yhtenä yönä.

[9:59] Ja he menivät Bakkideksen tykö, ja sanoivat hänelle neuvonsa.

[9:60] Niin Bakkides nousi ylös suurella väellä, ja lähetti kirjat salaisesti kumppaniensa tykö Juudan maalle, että he Jonatanin ja kaikki ne, jotka hänen kanssansa olivat, piti ottaman kiinni. Mutta tämä neuvo tuli Jonatanille tiettäväksi, sen tähden ei he mitään matkaan saaneet;

[9:61] Vaan Jonatan otti kiinni liki viisikymmentä ylimmäistä poisluopuneiden ja jumalattomien joukosta, ja antoi tappaa heidät.

[9:62] Sitte poikkesivat Jonatan ja Simon väkinensä korpeen yhteen hävitettyyn kaupunkiin Betbeseniin; sen hän rakensi jälleen, ja teki vahvaksi.

[9:63] Kuin nyt Bakkides sen tietää sai, nousi hän kaiken väkensä kanssa, siihen myös ajoi Juudalaiset kanssansa;

[9:64] Ja meni Betbeseniin, ja oli sen alla kauvan aikaa, ja kävi väkirynnäköllä sen päälle, ja teki ampumus- ja muut sota-aseet sen eteen.

[9:65] Mutta Jonatan antoi kaupungin veljensä Simonin haltuun, ja meni yhdellä joukolla ulos,

[9:66] Ja löi Odarenin ja hänen veljensä, ja Phaseronin lapset heidän majoissansa. Vaan että se menestyi hänelle, saapui enempi kansaa hänen tykönsä, niin että hän tuli väkevämmäksi.

[9:67] Silloin tuli myös Simon kaupungista vihollisten leiriin, ja poltti sodan rakennukset, ja löi Bakkideksen pakoon.

[9:68] Ja Bakkides sai sangen katkeran sydämen, että hänen aivoituksensa ja neuvonsa oli turha,

[9:69] Ja vihastui petollisten Juudalaisten päälle, jotka hänelle sitä neuvoa olivat antaneet, että hän jälleen tuli siihen maakuntaan, ja antoi tappaa heistä monta, ja valmisti itsensä menemään matkaansa jälleen omalle maallensa.

[9:70] Kuin Jonatan sen ymmärsi, lähetti hän sanan hänelle, tehdäksensä rauhaa hänen kanssansa, ja rukoili häntä, että hän olis antanut saaliin jälleen ja vangit irralle.

[9:71] Siihen mielistyi Bakkides mielellänsä, ja teki niinkuin Jonatan anoi, ja vannoi hänelle valan, ettei hän enään tahtonut tehdä hänelle pahaa kaikkena elinaikanansa.

[9:72] Ja antoi hänelle jälleen kalun ja Juudan vangit irrallensa, ja palasi omalle maallensa, ja ei enään tullut Juudan maalle.

[9:73] Niin taas tuli rauha Israeliin, ja Jonatan asui Makmassa, ja hallitsi siinä kansaa, ja suretti ne petolliset poisluopuneet lsraelista.

1   ...   13   14   15   16   17   18   19   20   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə