Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə16/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   12   13   14   15   16   17   18   19   ...   25

LUKU 3
Juudas Makkabealaisen sotavalmistuksesta ja hänen vihollisistansa.
[3:1] Ja Juudas, joka kutsuttiin Makkabealaiseksi, tuli isänsä siaan.

[3:2] Ja kaikki hänen veljensä, ja kaikki, jotka hänen isänsä kanssa yhtä pitäneet olivat, auttivat häntä (vihollisia vastaan) ja sotivat Israelin edestä ilolla.

[3:3] Ja Juudas saatti suuren kunnian kansallensa, hän oli haarniskoissansa niinkuin sankari, ja varjeli miekallansa sotajoukkonsa.

[3:4] Hän oli rohkia niinkuin jalopeura, ja pelkäämätöin niinkuin nuori kiljuva jalopeura, kuin se juoksee saaliin jälkeen.

[3:5] Hän etsi luopuneita ja jumalattomia, jotka vaativat kansaa luopumaan laista, rankaisi ja poltti heidät.

[3:6] Niin että hänen vihollisensa pelkäsivät häntä kaikissa paikoissa ja pakenivat, ja luopuneet tulivat poljetuksi, ja hän sai onnen ja voiton.

[3:7] Tästä sai moni kuningas karvaan mielen, vaan Jakobille oli se iloksi, ja hänelle itselle ijankaikkiseksi muistoksi ja kunniaksi.

[3:8] Hän vaelsi Juudan kaupunkien lävitse, ja surmasi jumalattomia, ja käänsi pois vihan Israelista.

[3:9] Ja hän oli kuuluisa hamaan maan ääreen, niin että kaikki maahan poljetut pakenivat hänen tykönsä.

[3:10] Sentähden kokosi Apollonius pakanoista ja Samariasta suuren sotaväen, sotimaan Israelia vastaan.

[3:11] Kuin Juudas sen kuuli, meni hän häntä vastaan, löi ja tappoi hänen ja suuren joukon vihollisia, ynnä hänen kanssansa vaan ne, jotka pääsivät, pakenivat.

[3:12] Ja Juudas sai heidän kalunsa, ja otti Apolloniuksen miekan, jonka hän sitte kantoi kaiken elinaikansa.

[3:13] Senjälkeen, kuin Seron, Syrian sodanpäämies, sai kuulla uskollisten joukon pitävän yhtä Juudaan kanssa, ja siellä olevan koossa suuren sotaväen joukon, sanoi hän:

[3:14] Minä tahdon voittaa kunnian, että minä ylistettäisiin koko valtakunnassa, ja tahdon lyödä Juudaan ja hänen joukkonsa, jotka kuninkaan käskyn ovat katsoneet ylön.

[3:15] Sentähden hankitsi hän itsensä ja suuri väki meni hänen kanssansa kostamaan Israelia, ja tulivat hamaan Bethoronin paltaan asti.

[3:16] Silloin meni Juudas häntä vastaan vähällä joukolla.

[3:17] Mutta kuin he saivat nähdä viholliset, sanoivat he Juudaalle: meitä on vähä, ja me olemme myös heikot paastosta, kuinka siis me voimme lyödä niin suurta väkevää joukkoa?

[3:18] Mutta Juudas sanoi: se taitaa kyllä tapahtua, että vähä joukko voittaa suuren; sillä Jumala taitaa kyllä antaa voiton, niin vähän joukon kuin paljonkin kautta;

[3:19] Sillä voitto tulee taivaasta, ja ei väen paljoudesta.

[3:20] He uskaltavat suureen väkeensä, ja aikovat tappaa ja hävittää meitä, meidän vaimomme ja lapsemme.

[3:21] Vaan meidän pitää meitämme varjeleman ja sotiman meidän henkemme edestä ja meidän lakimme edestä.

[3:22] Sentähden on Jumala heitä maahan lyövä meidän silmäimme edessä: ei teidän pidä heitä pelkäämän.

[3:23] Kuin hän näin puhunut oli, hyökkäsi hän hopusti vihollisten päälle, ennen kuin he sen äkkäsivät, ja löi Seronin ja hänen väkensä pakoon,

[3:24] Ja ajoi heitä takaa Bethoronista alaspäin, niin lakialle kedolle, ja löi heitä kuoliaaksi kahdeksansataa; ja ne, jotka pääsivät, pakenivat Philistealaisten maalle.

[3:25] Niin tuli suuri pelko kaikille kansoille ympäristöllä Juudaan ja hänen veljeinsä edessä.

[3:26] Ja kaikissa maakunnissa puhuttiin Juudaasta ja hänen teoistansa; ja se tuli myös kuninkaan korville.

[3:27] Kuin Antiokus nämät kaikki kuulla sai, julmistui hän ylönpalttisesti, lähetti ja antoi käskyn kaikkeen valtakuntaansa, ja kokosi suuren väen;

[3:28] Ja otti tavarastansa ja valmisti vuoden palkan, ja antoi käskyn, että kaikissa paikoissa piti oltaman valmiina sotaan.

[3:29] Mutta kuin hän näki, ettei hänellä ollut rahaa täydeksi, ja ettei maakunta niin paljon antaa voinut, sen sodan tähden, jonka hän kauvan oli pitänyt lakia vastaan,

[3:30] Pelkäsi hän, ettei hän voinut senkaltaista kulutusta vasta tehdä, kuin siihen päivään asti; sillä hän oli palkkaa ja lahjoja enemmän antanut ulos, kuin kaikki kuninkaat hänen edellänsä.

[3:31] Sentähden tuli hän surulliseksi, ja matkusti Persian maata verolliseksi laskemaan, ja kokoomaan paljon rahaa.

[3:32] Ja hän jätti siaansa yhden päämiehen kuninkaan asiain päälle koko valtakuntaansa, ruveten Euphratista, niin hamaan Egyptiin asti,

[3:33] Ja antoi hänen kasvattaa poikaansa, nuorta Antiokusta, siihen asti kuin hän palajava oli,

[3:34] Ja antoi hänelle puolen sotaväestä ja elephanteista, ja käski häntä kaikista asioista ja Juudan ja Jerusalemin asuvaisista:

[3:35] Että hänen piti lähettämän sotajoukon heitä vastaan surettamaan jääneen kansan Israelissa ja Jerusalemissa, ja hukuttamaan heidän muistonsa siitä paikasta,

[3:36] Ja asettamaan muukalaisia sinne asumaan, ja että pakanoille piti maa jaettaman.

[3:37] Sillä seitsemäntenä vuotena viidettäkymmentä toista sataa läksi kuningas kaupungistansa Antiokiasta ja meni Euphratin virran ylitse, ja vaelsi ylimmäisten maakuntain lävitse.

[3:38] Mutta Lysias valitsi muutamia voimallisia miehiä kuninkaan ystävistä päämiehiksi, nimittäin: Ptolomeuksen Dorimenin pojan, Nikanorin ja Gorgian.

[3:39] Ja antoi heille neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja seitsemäntuhatta hevosmiestä, että heidän piti menemän Juudan maahan ja hävittämän Juudalaisia, niinkuin kuningas oli käskenyt.

[3:40] Kuin he nyt tällä väellä lähteneet olivat, tulivat he ja sioittivat heitänsä Emmaonin tykö, tasaiselle kedolle.

[3:41] Kuin sen maakunnan kauppamiehet ympäristöllä sen kuulivat, tulivat he leiriin, ja toivat myötänsä paljon rahaa, ostaaksensa Israelin lapsia orjaksensa. Ja Syriasta ja muista pakanoista meni enempi sotaväkeä heidän tykönsä.

[3:42] Kuin nyt Juudas Ja hänen veljensä näkivät, että vaino eneni ja vihollinen makasi heidän rajoillansa, ja he saivat ymmärtää, että kuningas oli käskenyt hukuttaa kaiken Juudean,

[3:43] Rohkaisivat he itsensä, Ja olivat yhtäpitäväiset, että he tahtoivat kansansa avuksi ehtiä ja sotia pyhän edestä.

[3:44] Sentähden kokosivat he sotaväkensä yhteen, että he olisivat aikanansa valmiit sotimaan ja rukoilemaaa Jumalalta armoa ja apua.

[3:45] Mutta siihen aikaan oli Jerusalem autio, ja ei siellä yksikään Israelin lapsista enään asunut, ja pyhä oli saastutettu epäjumalilla, jotka sinne pannut olivat, ja pakanat asuivat linnassa, ja kaikki kunnia oli Jakobista otettu pois, ei myös siellä kuulunut huilua eikä kanteletta.

[3:46] Sentähden tuli kansa yhteen Mitspassa, joka on Jerusalemin kohdalla; sillä Mitspassa piti Israelin entisiin aikoin rukoileman.

[3:47] Tässä paikassa tulivat he myös nyt kokoon, paastosivat ja pukivat säkit yllensä, ja panivat tuhkaa päänsä päälle, ja repäisivät vaatteensa rikki,

[3:48] Ja toivat lakikirjat edes, joita pakanat olivat etsiä antaneet kirjoittaaksensa niihin epäjumalainsa kuvat.

[3:49] He veivät sinne myös pappein vaatteet, esikoiset ja kymmenykset, tekivät nasiiria, joiden määrätystä ajasta piti ottaman vaarin,

[3:50] Ja huusivat surkiasti taivaasen, sanoen: mitä me nyt näillä teemme? ja kuhunka me nämät viemme?

[3:51] Sillä sinun pyhäs on saastutettu, ja papit ovat ajetut pois.

[3:52] Ja katso, pakanat kokoontuvat meitä vastaan, että he meidät peräti kadottaisivat.

[3:53] Sinä tiedät, mitä heidän mielessänsä on meitä vastaan. Kuinka me taidamme heidän edessänsä seisoa, jollet sinä meitä auta, meidän Jumalamme!

[3:54] Senjälkeen antoi Juudas kutsua kansan vaskitorvilla kokoon, ja asetti hallituksen päämiehet, esimiehet, väen asettajat, ja tuhanten, satain, viidenkymmenten ja kymmenten johdattajat

[3:55] Ja antoi kuuluttaa, että jotka kartanoita rakentaneet olivat, ja vaimon kihlanneet, ja viinapuita istuttaneet, eli jotka pelkurit olivat, piti kotiansa palajaman, niinkuin laki antaa myöten.

[3:56] Sitte he läksivät matkaan, ja sioittivat itsensä myös Emmaonin tykö, etelän puolella.

[3:57] Ja Juudas neuvoi väkeänsä ja sanoi: hankitkaat ja älkäät hämmästykö, että te huomeneksi valmiit olisitte sotimaan pakanoita vastaan, jotka meitä ja meidän pyhäämme aikovat maahan lyödä.

[3:58] Sillä se on meille parempi, että me kuolemme sodassa, kuin se, että me näemme senkaltaista tuskaa, joka on tullut meidän kansamme ja jumalanpalveluksemme päälle.

[3:59] Mutta niinkuin Jumalan tahto on taivaassa, niin tapahtukoon.

LUKU 4
Juudaan voitosta Gorgiaa vastaan, niin myös pyhän ja jumalanpalveluksen uudistamisesta.
[4:1] Ja Gorgias otti viisituhatta jalkamiestä ja tuhannen parasta ratsasmiestä, ja meni yöllä salaisesti Juudalaisten leiriin,

[4:2] Että hän olis tietämättä karannut heidän päällensä ja muutamat niistä, jotka linnassa maanneet olivat,olivat heidän johdattajansa.

[4:3] Vaan kuin Juudas sai sen ymmärtää, niin hän nousi, ja vahvin väki hänen kanssansa, ennättämään ja pettämään vihollisia,

[4:4] Ja lyömään heitä, kuin he vielä siellä ja täällä hajalla olivat.

[4:5] Kuin Gorgias Juudaan leiriin tuli, ja ei sieltä ketään löytänyt, etsi hän heitä vuorten päällä; sillä hän luuli heidän paenneen hänen edestänsä.

[4:6] Mutta Juudas riensi, että hän varhain aamulla olis joutunut kedolle väljään, kolmellatuhannella miehellä, joilla ei kuitenkaan haarniskoita ollut, vaan ainoastaan heidän vaatteensa ja miekkansa.

[4:7] Kuin he näkivät, että viholliset hyvin hankitut ja raudoitetut olivat, ja että heillä olivat jalot sotaaseet ja harjoitettu sotaväki,

[4:8] Sanoi Juudas väellensä: älkäät peljätkö tätä suurta joukkoa, ja älkäät hämmästykö heidän voimaansa.

[4:9] Muistakaat, kuinka meidän isämme Punaisessa meressä tulivat pelastetuksi, kuin Pharao suurella sotajoukolla heitä ajoi takaa.

[4:10] Ja huutakaamme nyt taivaasen, niin Herra myös meitä armahtaa, ja muistaa liiton, jonka hän meidän isillemme tehnyt on,

[4:11] Ja lyö meidän vihollisemme maahan meidän silmäimme edessä tänäpänä. Ja kaikki pakanat pitää ymmärtämän, että se on Jumala, joka auttaa ja pelastaa Israelin.

[4:12] Kuin pakanat näkivät, että Juudas tuli heitä vastaan,

[4:13] Läksivät he myös leiristänsä sotimaan Juudaa vastaan.

[4:14] Mutta Juudas antoi puhaltaa vaskitorviin ja löi vihollisia; ja pakanat lyötiin pakoon, ja he pakenivat siltä väliltä ja ne jälkimäiset lankesivat miekan edessä.

[4:15] Sillä Juudas ajoi heitä takaa hamaan Assaremotin ja Edomin ketoon asti, Asdodiin ja Jamniaan asti, ja heistä laukesi siellä kolmetuhatta miestä.

[4:16] Mutta kuin Juudas ja hänen sotaväkensä palasi heitä takaa ajamasta, haastoi hän väkeänsä ja sanoi: ei teidän pidä mitään saalista ottaman;

[4:17] Sillä meidän pitää vielä kerran sotiman vihollisia vastaan.

[4:18] Gorgias on väkinensä meidän edessämme mäellä; sentähden seisokaat nyt niinkuin te asetetut olette vihollista vastaan, ja puolustakaat teitänne, ja kuin te olette viholliset lyöneet, niin te saatte pelkäämättä ja ilman vaaraa saaliin ottaa.

[4:19] Kuin Juudas näitä puhui, näkyi yksi joukko.

[4:20] Ja Gorgias näki, että hänen väkensä lyöty oli ja heidän leirinsä poltettu, sillä hän näki savun, josta hän ymmärsi, mitä tapahtunut oli.

[4:21] Näkivät he myös Juudaan ja hänen sotaväkensä väljällä olevan, hankitut sotaan;

[4:22] Sentähden hämmästyi Gorgias sangen kovin, ja pakeni pakanain maalle.

[4:23] Ja niin käänsi Juudas itsensä takaperin saaliin päälle, joka leirissä oli, ja sai suuren tavaran, paljon kultaa, hopiaa, silkkiä, purppuraa ja paljon muuta riistaa.

[4:24] Sitte menivät he kotiansa, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa veisuilla, ja sanoivat: kiittäkäät Herraa, sillä hän on laupias, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

[4:25] Tänäpänä sai Israel kuuluisan voiton.

[4:26] Mutta ne pakanat, jotka päässeet olivat, tulivat Lysiaan tykö, ja sanoivat hänelle, kuinka heille tapahtunut oli.

[4:27] Kuin hän sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ettei se niin tapahtunut, kuin kuningas oli käskenyt.

[4:28] Sentähden kokosi Lysias taas toisena vuotena kohta sen perästä paljon sotaväkeä, kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä ja viisituhatta ratsasmiestä lyömään Juudalaisia.

[4:29] Tämä sotajoukko meni Idumeaan, ja sioitti itsensä Betsu ran tykö; sinne tuli myös Juudas kymmenellätuhannella miehellä.

[4:30] Mutta kuin hän näki, että vihollisella niin paljo väkeä oli, rukoili hän ja sanoi: kiitos olkoon sinulle, sinä Israelin vapahtaja, sinä, joka sinun palvelias Davidin käden kautta löit suuren sankarin, ja koko pakanain sotajoukon annoit Jonatanin Saulin pojan ja hänen palveliansa käsiin.

[4:31] Minä rukoilen sinua, ettäs myös tahtoisit nämät meidän vihollisemme antaa kansas Israelin käsiin, että he väkensä ja ratsasmiestensä kanssa häpiään tulisivat.

[4:32] Anna heille hämmästynyt ja vapiseva sydän,

[4:33] Ja lyö heitä niiden miekalla, jotka sinua rakastavat, että kaikki mahtaisivat sinua kiittää ja kunnioittaa, jotka sinun nimes tuntevat!

[4:34] Sitte löi hän heitä, ja Lysiaan väestä lankesi viisituhatta miestä.

[4:35] Mutta kuin Lysias näki, että hänen väkensä pakeni, ja Juudalaiset olivat rohkiat ja valmiit sekä kunniallisesti elämään että kunniallisesti kuolemaan, meni hän Antiokiaan ottamaan sotaväkeä jälleen, että hän vielä vahvempana olis tullut Juudalaisia vastaan.

[4:36] Mutta Juudas ja hänen veljensä sanoivat: että meidän vihollisemme on karkotettu, niin käykäämme puhdistamaan ja uudistamaan pyhä sia.

[4:37] Sen tähden tuli sotaväki yhteen, ja menivät kaikki ylös Zionin vuorelle.

[4:38] Ja kuin he näkivät, että pyhä sia oli hävitetty, ja alttari saastutettu, portit poltetut, ja esikartanoissa vesat ja ruohot kasvoivat, niinkuin metsässä ja mäellä, ja pappein asumasiat maahan rauvenneeksi:

[4:39] Silloin he repäisivät vaatteensa, ja itkivät katkerasti ja panivat tuhkaa päänsä päälle,

[4:40] Lankesivat maahan kasvoillensa, ja antoivat soittaa vaskitorvella, ja huusivat taivaasen.

[4:41] Ja Juudas asetti yhden joukon estämään vihollisia, jotka linnassa olivat, kuin hän oli puhdistava pyhää siaa,

[4:42] Ja asetti siihen papit, jotka ei itsiänsä saastuttaneet, vaan olivat olleet pysyväiset laissa.

[4:43] Nämät puhdistivat pyhän sian, ja veivät pois kauhistuksen ja saastaiset kivet saastaiseen paikkaan.

[4:44] Ja että polttouhrln alttari myös saastutettu oli, pitivät he neuvoa, kuinka heidän sen kanssa piti tekemän.

[4:45] Ja löysivät hyvän neuvon: että se piti peräti maahan purettaman, ettei siitä pahennusta pitänyt tuleman, että pakanat olivat saastuttaneet sen; sen tähden lyötiin se kaikki maahan,

[4:46] Ja panivat tallelle kivet mäelle lähes huonetta, erinomaiseen paikkaan, siihenasti kuin joku propheta olis tullut ja sanonut, mitä niillä piti tehtämän.

[4:47] Mutta he ottivat toiset uudet vuolemattomat kivet lain jälkeen, ja tekivät uuden alttarin, senkaltaisen kuin se entinenkin oli ollut,

[4:48] Ja rakensivat pyhän huoneen jälleen, ja istuimet ja pappein olinsiat huoneissa.

[4:49] Ja antoivat uudet pyhät astiat tehdä, kultaisen kynttiläjalan, suitsutusalttarin ja pöydän. ja veivät ne jälleen templiin.

[4:50] Ja panivat savukaluin alttarille, ja sytyttivät lamput kynttiläjalassa valistamaan templissä;

[4:51] Panivat leivät pöydälle, ja ripustivat ylös esiripun, ja toimittivat templin kauniisti jälleen.

[4:52] Ja viidentenä päivänä kolmattakymmentä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kasleu, kahdeksantena vuotena viidettäkymmentä toista sataa.

[4:53] Nousivat he varhain ylös ja uhrasivat lain jälkeen polttouhrin alttarilla.

[4:54] Tämä oli ensimmäinen uhri, sittekuin pakanat pyhän saastuttaneet olivat, ja tämä uhri uudistettiin veisuilla, huiluilla, kanteleilla ja symbaleilla.

[4:55] Ja kaikki kansa lankesi kasvoillensa, rukoilivat ja kiittivät Herraa taivaasta, joka heille onnen ja voiton antanut oli.

[4:56] Ja pitivät uuden alttarin juhlaa kahdeksan päivää, ja uhrasivat sen päällä polttouhria ja kiitosuhria ilolla.

[4:57] Ja kaunistivat templin kultaisilla seppeleillä ja kilvillä, ja tekivät uudet portit ja asuinhuoneet.

[4:58] Ja suuri ilo oli kansan seassa, että se häpiä heiltä otettiin pois, jonka pakanat olivat saattaneet heidän päällensä.

[4:59] Ja Juudas ja hänen veljensä, ja kaikki Israelin kansa asettivat joka vuosi pidettää viidennestä päivästä kolmattakymmentä Kasleyn kuulla, kahdeksan päivää, sen uuden alttarin juhlaa ilolla ja kiitoksella.

[4:60] Ja he rakensivat lujat muurit ja tornit templin ympäri Zionin vuorelle, ettei pakanat olisi taitaneet saada ja hävittää pyhää, niinkuin ennen.

[4:61] Ja Juudas pani sotaväkeä varjelemaan pyhää; hän vahvisti myös Betsuran, että kansalla olis linna Idumeaa vastaan, jossa he olisivat taitaneet varjella itsensä.

LUKU 5
Juudaan laviampi voitto vihollisia vastaan.
[5:1] Mutta kuin pakanat ympäristöllä kuulivat, että alttari oli jälleen pantu ylös ja pyhä puhdistettu, julmistuivat he sangen kovin,

[5:2] Ja ajattelivat, kuinka he voisivat hävittää koko Jakobin sukukunnan, ja rupesivat tappamaan kaikkia Juudalaisia heidän rajoissansa.

[5:3] Mutta Juudas vaelsi Idumeaan Esaun lapsia vastaan, ja hyökkäsi heidän päällensä Arabatissa, kussa he Israelin lapset piirittäneet olivat, ja löi monta Idumealaista kuoliaaksi, Ja otti heidän kalunsa pois.

[5:4] Ja että myös Beanin lapset olivat tiellä pettäneet ja murhanneet Israelin lapsia,

[5:5] Ajatteli Juudas myös sitä, ja peräti hukutti heidät, ja poltti heidän linnansa, kaikkein niiden kanssa, jotka siinä olivat.

[5:6] Senjälkeen vaelsi hän Ammonin lapsia vastaan, jotka hyvin varustetut olivat ja heillä oli paljo sotaväkeä, ja heidän päämiehensä oli Timoteus.

[5:7] Ja Juudas piti heidän kanssansa monta sotaa ja sai voiton,

[5:8] Ja voitti Jatserin kaupungin ja muut ympäriolevaiset kylät, ja palasi Juudeaan jälleen.

[5:9] Mutta pakanat Galaadissa hankitsivat myös Israelia vastaan rajoissansa, heitä surettamaan.

[5:10] Vaan kansa pakeni Dateman linnaan, ja kirjoittivat Juudaan ja hänen veljeinsä tykö näin:

[5:11] Kaikki pakanat tässä ympäristöllä ovat kokoontuneet meitä vastaan, meitä kaikkia hävittämään, ja heidän päämiehensä on Timoteus: nämät tahtovat tulla väkirynnäköllä linnaamme, johonka me olemme paenneet:

[5:12] Sen tähden me rukoilemme, että sinä tulisit meille avuksi varjelemaan meitä; meitä on vähä, sillä viholliset ovat monta maahan lyöneet,

[5:13] Ja Tubissa tappaneet liki tuhannen miestä, ja vieneet pois heidän vaimonsa, lapsensa ja tavaransa.

[5:14] Kuin tätä kirjaa luettiin, tulivat toiset sanansaattajat Galileasta reväistyillä vaatteilla, surkuttelivat,

[5:15] Ja sanoivat, että pakanat kaikista kaupungeista siinä ympäri Ptolomaista, Tyrosta ja Sidonista, ovat vaeltaneet suurella voimalla Galilean lävitse ja että koko Galilea oli täynnä vihollisia, jotka tulleet olivat Israelia hävittämään.

[5:16] Kuin Juudas ja kansa tämän kuulivat, pitivät he neuvoa, kuinka he olisivat voineet auttaa veijiänsä tässä vaivassa.

[5:17] Ja Juudas käski veljensä Simonin valita itsellensä erinomaisen väen ja mennä Galileaan, auttamaan veljiänsä, ja itse tahtoi hän veljensä Jonatanin kanssa matkustaa Galaadiin,

[5:18] Ja teki Josephin, Sakarian pojan, ja Atsarian sen väen päämieheksi, joka kotia jäi varjelemaan Juudaa.

[5:19] Ja käski heidän hallita kansaa, ja kielsi lähtemästä vihollisia käsittelemään, siihenasti kuin hän olis tullut jälleen.

[5:20] Ja Simon vaelsi Galileaan kolmellatuhannella miehellä, ja Juudas Galaadiin kahdeksallatuhannella.

[5:21] Kuin Simon tull Galileaan, tappeli hän monasti pakanain kanssa, ja voitti ja ajoi heitä takaa hamaan Ptolomain portin eteen,

[5:22] Niin että liki kolmetuhatta pakanaa tapettiin, ja Simon otti heidän tavaransa.

[5:23] Sitte tuli hän jälleen veljeinsä tykö Galileaan ja Arabatiin, ja käski heidät vaimoinensa ja lapsinensa matkustaa hänen kanssansa Juudeaan, ja vei heidät sinne suurella ilolla.

[5:24] Mutta Juudas Makkabealainen ja Jonatan hänen veljensä matkustivat Jordanin ylitse erämaahan, kolmen päiväkunnan matkan.

[5:25] Silloin tulivat heidän tykönsä Nabatealaiset, ja ottivat heidät ystävällisesti vastaan, ja juttelivat heille, kuinka heidän veljillensä Galaadissa kävi,

[5:26] Ja että monta oli viety vankina pois Barasaan, Bosoriin, Alimaan, Kasboon, Magethiin ja Karnaimiin, jotka kaikki olivat suuret ja lujat kaupungit, että myös monta niissä muissa Galaadin kaupungeissa vankina olivat.

[5:27] Sentähden he päättivät, että he kohta huomeneltain sen jälkeen tahtoivat matkustaa vahvoja kaupungeita vastaan, niitä väkisin ottamaan.

[5:28] Ja Juudas palasi päiväkunnan matkan takaperin, ja meni Bosorin kaupungin päälle, ennenkuin he taisivat pitää vaarinsa, ja sai sen väkisin ja antoi siinä tappaa kaiken miehenpuolen, ja otti heidän tavaransa, ja poltti kaupungin.

[5:29] Senjälkeen meni hän kohta yöllä linnaan, johon hänen veljensä ahdistetut olivat.

[5:30] Ja kuin hän huomeneltain sinne tuli, näki hän siellä sangen suuren joukon väkeä, joiden lukua ei tiedetty, jotka tikapuita ja sotaaseita kantoivat, ja rupesivat rintarynnäköllä hyökkäämään sisälle.

[5:31] Ja kaupungissa oli surkia huuto, niin että se kajahti ylös taivaasen.

[5:32] Silloin neuvoi Juudas väkensä sotimaan veljeinsä edestä ja auttamaan heitä,

[5:33] Ja teki kolme joukkoa, ja löi takaa heidän päällensä, ja antoi vaskitorvet soida, vaan kansa, huusi korkiasti ja rukoili Jumalaa.

[5:34] Mutta kuin Timoteuksen sotajoukko näki, että Juudas oli heidän takanansa, pakenivat he, ja lyötiin kovin, niin että heistä kuoli sinä päivänä liki kahdeksantuhatta.

[5:35] Sitte matkusti Juudas Matsphaan ja kävi sen päälle väkirynnäköllä ja voitti sen, ja antoi myös siinä tappaa kaikki miehenpuolen, otti tavaran, ja poltti kaupungin.

[5:36] Sitte voitti hän Kasbonin, Magetin, Bosorin ja muut kaupungit Galaadissa.

[5:37] Mutta Timoteus kokosi taas suuren joukon, ja sioitti itsensä Raphouin kohdalle sillä puolella ojaa.

[5:38] Niin lähetti Juudas miehet sinne tutkimaan ja katsomaan, kuinka vahva vihollinen oli, ja kuinka he makasivat.

[5:39] Nämät toivat hänelle tiedon, että se oli sangen suuri joukko kaikista pakanoista ympäristöltä, ja heillä oli myös palkkaväkeä Arabiasta, ja tämä väki makasi toisella puolella ojaa, ja olivat varustetut tappelemaan; sentähden meni Juudas ylös heitä vastaan.

[5:40] Ja Timoteus sanoi päämiehillensä: jos Juudas tulee ojan tykö, ja on niin rohkia, että hän ehtii tänne tulla ylitse, niin emme voi olla häntä vastaan, vaan hän lyö meidät.

[5:41] Mutta jos hän pelkää, ja ei uskalla tänne ojan ylitse, niin me tahdomme veden ylitse hänen tykönsä, hyökätä hänen päällensä, ja lyömme hänen.

[5:42] Kuin Juudas tuli ojan tykö, asetti hän papit rantaan, ja antoi heille käskyn kaikkea väkeä vaatimaan, ettei yksikään olisi jäänyt, vaan olleet avulliset lyömään vihollisia.

[5:43] Kuin Juudas tuli joukkoinensa veden ylitse, pakenivat viholliset, ja pudottivat aseensa maahan, tulivat yhteen templiin Karnaimin kaupungissa.

[5:44] Mutta Juudas sai kaupungin, ja poltti templin ja kaikki ne, jotka siinä olivat. Näin Karnaim kukistettiin, ja ei voinut itsiänsä varjella Juudaa vastaan.

[5:45] Sitte antoi Juudas tulla kokoon kaiken Israelin kansan kuin Galaadissa oli, pienet ja suuret, vaimot ja lapset, menemään kanssansa Juudeaan.

[5:46] Ja matkallansa tulivat he yhden suuren vahvan kaupungin tykö, Ephron nimeltä, joka oli valtamaantiessä, jonka ympäri ei saatu mennä, vaan heidän piti vaeltaman sen lävitse.

[5:41] Ja ne Ephronista ei tahtoneet päästää Juudaa sen lävitse,

[5:48] Vaan olivat kaupungissa, ja pitivät portit kiinni.

[5:49] Mutta Juudas lähetti heidän tykönsä, sanoi heille rauhan, ja rukoili ystävällisesti,

[5:50] Että he olisivat heidät laskeneet lävitse, niin ei heille pitänyt yhtään vahinkoa tapahtuman hänen kansaltansa; ei hän mitään muuta anonut, vaan ainoastaan vaeltaa lävitse; mutta ne Ephronissa ei tahtoneet heitä päästää sisälle.

[5:51] Niin Juudas kuulutti ja sanoi kaikelle sotaväelle, että itsekukin heistä piti astuman siallensa, ja hyökkäämän väkirynnäköllä kaupunkiin, kukin joukko paikastansa; ja niin he tekivät koko sen päivän ja kaiken sen yön, ja voittivat kaupnngin.

[5:52] Ja Juudas antoi siinä tappaa kaiken miehenpuolen, otti heidän tavaransa, ja kukisti kaupungin ja vaelsi sen lävitse kuolleiden ruumisten ylitse, ja he tulivat Jordanin ylitse tasaiselle kedolle.

[5:53] Ja Juudas vaati kansan, joka perässä oli, joutumaan, ja lohdutti heitä kaiken sen matkan siihen asti, kuin hän vei heidät Juudan maahan.

[5:54] Silloin menivät he ylös Zionin vuorelle suurella ilolla, ja uhrasivat polttouhrin, että Jumala oli heille voiton antanut, ja saattanut heitä ilolla kotiansa jälleen.

[5:55] Mutta kuin Juudas ja Jonatan vielä Galaadissa olivat, ja Simon heidän veljensä, Galileassa Ptolemain edessä;

[5:56] Ja Joseph Sakarian poika ja Atsaria, päämiehet, kuulivat heidän voitostansa ja suurista töistänsä, sanoivat he:

[5:57] Me tahdomme myös voittaa kunnian, ja lyödä pakanoita, jotka tässä ympäri asuvat!

[5:58] Ja antoivat käskyn sotaväellensä, että heidän piti nouseman, ja matkustivat Jamniaan.

[5:59] Niin Gorgias kävi ulos heitä vastaan sotaväkinensä,

[5:60] Ja löi Josephin ja Atsarian pakoon, ja ajoi heitä takaa hamaan Juudan maalle. Ja Israelista tuli pois sinä päivänä paljo väkeä, liki kaksituhatta miestä,

[5:61] Ettei he Juudaan ja hänen veljeinsä käskyä totelleet, ja olivat sen tehneet omasta röyhkeydestänsä, voittaaksensa kunniaa;

[5:62] Ehkei he olleet ne miehet, jotka Jumalalta suodut olivat, että Israel heidän kauttansa piti autetuksi tuleman.

[5:63] Mutta Juudaasta ja hänen veljistänsä pidettiin paljon koko Israelissa, ja kaikkein pakanain seassa.

[5:64] Ja kussa heidän nimensä mainittiin, siinä he ylistettiin.

[5:65] Ja Juudas meni ulos veljiensä Esaun lapsia vastaan lounaan päin, ja voitti Hebronin ja le kylät ympäristöltä, ja poltti hänen muurinsa ja torninsa.

[5:66] Ja palasi jälleen pakanain maalle Samariaan,

[5:67] Jossa oli monta pappia tapettu, jotka myös röyhkeät olivat olleet ja käsitelleet pakanoita neuvomatta ja ilman käskyä.

[5:68] Sitte vaelsi Juudas Asdodiin, pakanain maalle, ja epäjumalain alttarit kukisti, ja poltti epäjumalat, ja otti saaliin kaupungeista, ja tuli jälleen kotiansa Juudan maalle.


1   ...   12   13   14   15   16   17   18   19   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə