Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə15/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   11   12   13   14   15   16   17   18   ...   25

LUKU 6 [= Jeremien kirje]
Jeremia osoittaa tässä kirjoituksessansa pakanain epäjumalain auttamattomuuden, ja varoittaa niihin suostumasta.
Tämä on otettu siitä lähetyskirjasta, jonka Jeremia lähetti niille, jotka piti vietämän pois Babeliin, Babelin kuninkaalta, jossa hän heille senkaltaista julistaa, jota Jumala oli hänen käskenyt:
[6:1] Teidän rikostenne tähden, joita te olette tehneet Jumalaa vastaan, pitää te vietämän vangittuna Babeliin Nebukadnetsarilta, Babelin kuninkaalta.

[6:2] Ja Babelissa pitää teidän oleman kauvan aikaa, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta; sitte minä taas vien teitä sieltä rauhassa ulos.

[6:3] Mutta sillä välillä pitää teidän näkemän Babelissa olkapäillä kannettavan hopia-, kulta- ja puujumalia, joita pakanat pelkäävät.

[6:4] Sentähden kavahtakaat, ettette tee senkaltaisia heidän perässänsä, ja ettette tule pakanain vertaiseksi.

[6:5] Ja kuin te saatte nähdä kansan, joka edellä ja perässä käy, rukoilevan epäjumalia, niin sanokaat sydämissänne: Herra, sinua pitää rukoiltaman.

[6:6] Sillä minun enkelini pitää oleman teidän tykönänne, ja hän on kysyvä teidän sieluinne perään.

[6:7] Sillä heidän kielensä on tekiältä hyvin kaunistettu, ja sijattu kullalla ja hopialla, ja heillä ovat leikatut kielet; mutta ei ne ole oikiat kielet, eikä taida puhua.

[6:8] He kaunistavat niitä kullalla, niinkuin neitsyttä, joka koreutta rakastaa,

[6:9] Panevat kruunun niiden päähän; ja papit varastavat epäjumalilta hopiaa ja kultaa, ja kuluttavat keskenänsä, syövät ja juovat porttoin kanssa huorahuoneessa,

[6:10] Ja kaunistelevat hopia-, kulta- ja puujumalia vaatteilla, niinkuin ne olisivat ihmiset.

[6:11] Mutta ei ne taida varjella itsiänsä ruosteelta ja koilta.

[6:12] Ja jos purpurahame puetaan heidän yllensä, niin pitää tomu pyyhittämän pois, joka laskeutuu niiden päälle.

[6:13] Ja se kantaa valtikan kädessänsä niinkuin kuningas, ja ei taida rangaista yhtään, joka tekee häntä vastaan.

[6:14] Sillä on myös miekka ja kirves kädessä, mutta ei taida itsiänsä varjella varkailta ja ryöstäjiltä; siitä kyllä nähdään, ettei ne ole jumalat: sentähden älkäät niitä peljätkö.

[6:15] Niinkuin astia, jota tarvitaan, on kelpaamatoin, kuin se on särjetty, juuri niin on heidän epäjumalansa.

[6:16] Kuin ne pannaan huoneisiinsa, niin niiden silmät tulevat täyteen tomua niiden jaloista, jotka tulevat sisälle.

[6:17] Ja papit varjelevat epäjumalain templin ovilla, lukoilla ja teljillä, ettei ne ryöstäjiltä varastettaisi, niinkuin koska joku pannaan vankiuteen ja tallella pidetään, se kuin on tehnyt kuningasta vastaan ja on kuolemaan tuomittu.

[6:18] He sytyttävät niiden eteen lamppuja, ja paljon enemmän kuin itse eteensä, ja ei ne kuitenkaan näe; ne ovat niinkuin malat huoneessa.

[6:19] Ja matelevaiset madot maan päällä syövät heidän sydämensä ja vaatteensa, ja ei ne kuitenkaan mitään tunne.

[6:20] Niiden kasvot ovat mustat huoneen savusta.

[6:21] Yököt, pääskyset ja muut linnut istuvat heidän päänsä päälle, niin myös kissat.

[6:22] Josta te mahdatte ymmärtää, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.

[6:23] Kulta, joka niiden päälle pantu on kaunistukseksi, ei se kiillä, jos ei ne ruosteesta perata; ja kuin ne valettiin, ei ne mitään tunteneet.

[6:24] Kaikkinaisesta kalliista aineesta ovat ne tehdyt, joissa ei kuitenkaan ole henkeä.

[6:25] Ettei he taida käydä, niin pitää niitä olkapäillä kannettaman, josta ihmiset kyllä taitavat ne huonoiksi nähdä.

[6:26] Niiden pitää häpeemän, jotka niitä kunnioittavat, ettei ne eikä itse nousta taida, kuin he putoovat maahan, eikä liikuttaa itsiänsä, kuin joku ne panee johonkuhun paikkaan pystyälle, ja jos se kallistuu, ei se taida ojentaa itsiänsä ylös. Ja niinkuin uhri kuolleiden eteen, juuri niin pannaan myös heidän eteensä.

[6:27] Mutta heidän pappinsa tuhlaavat niiden uhrit, jotka niille annetaan, niin myös heidän vaimonsa koreilevat niistä, eikä anna siitä jotain vaivaiselle eli sairaalle.

[6:28] Saastaiset vaimot ja ne, jotka makaavat lapsen vuoteessa, sattuvat heidän uhriinsa, josta te kyllä ymmärrätte, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.

[6:29] Ja mistä niitä pitäis jumalaksi kutsuttaman? sillä vaimot korjaavat kulta-, hopia-, ja puujumalia.

[6:30] Ja papit istuvat heidän templissänsä leviällä kuorikapalla, ajelevat partansa, ja heillä on tukka päässänsä, istuvat paljaspäänä,

[6:31] Ulvovat ja huutavat epäjumalainsa edessä, niinkuin tapa on kuolleiden hautaamisessa.

[6:32] Papit varastavat niiden vaatteet, ja vaatettavat niillä emäntänsä ja lapsensa.

[6:33] Joko hyvää eli pahaa niille tehdään, niin ei ne kuitenkaan taida kostaa, eikä asettaa ketään kuninkaan virkaan, eli panna pois.

[6:34] Ei ne taida antaa rahaa eli kalua; jos joku jotain niille lupaa, ja ei sitä pidä, niin ei ne valvo sitä.

[6:35] Ei ne taida yhtäkään ihmistä pelastaa kuolemasta, eikä auttaa heikkoa väkevältä, eikä yhtäkään sokiaa tehdä näkemään.

[6:36] Ei ne taida ensinkään ihmistä auttaa hädässä.

[6:37] Ei ne armahda leskiä, eikä auta orpoja.

[6:38] Sillä ne ovat puu, kullalla ja hopialla kaunistetut, kiven kaltaiset, jotka vuoresta lohkaistaan; sen tähden pitää heidän häpiään tuleman, jotka niitä kunnioittavat.

[6:39] Kuinka siis pitää ne jumalina pidettämän, eli niin kutsuttaman?

[6:40] Ei myös Kaldealaisetkaan heistä paljon pidä. Sillä koska he näkevät mykän, joka ei taida puhua, sen he vievät Belin eteen, ja sanovat: mykän pitää häntä rukoileman, niinkuin hän sen ymmärtäis.

[6:41] Ja vaikka he tietävät, ettei sillä ole henkeä, kuitenkin juoksevat he niiden tykö.

[6:42] Mutta vaimot istuvat kirkon edessä, vyötetyt köydellä, ja kantavat hedelmiä uhriksi.

[6:43] Ja jos joku, joka menee ohitse, ottaa yhden heistä, ja makaa hänen, niin se kehuu sitä muita vastaan, ettei he ole niin mahdolliset olleet kuin hän, että köysi olis heistä kirvotetuksi tullut.

[6:44] Kaikki, mitä heiltä tapahtuu, se on sula petos; kuinka siis ne pitää jumalina pidettämän, eli niin kutsuttaman?

[6:45] Sepiltä ja kultaseplltä ovat ne tehdyt, ja mitä virkamiehet tahtovat, se pitää siitä tuleman, ei muuta mitään.

[6:46] Ja jotka ne tehneet ovat, ei taida kauvan elää; kuinka ne ovat jumalat, jotka heiltä tehdyt ovat?

[6:47] Sillä he ovat jättäneet petoksen ja häpiän jälkeentulevaisillensa.

[6:48] Sillä kuin sota eli muutoin joku paha nousis, niin papit neuvoa pitävät keskenänsä, kuinka he heitänsä epäjumalinensa lymyttämän pitää.

[6:49] Sentähden kyllä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, jotka itseänsä, ei sodasta eikä muusta onnettomuudesta, varjella taida.

[6:50] Sillä ei ne kuitenkaan muu ole, kuin puujumalat, kullatut ja hopialla silatut; sentähden taidetaan tästälähin kyllä tietää, että se on petos, kaikille pakanoille ja kuninkaille ilmoitettu, että ei ne ole jumalat, vaan ihmisten käsillä tehdyt, ja ei niissä ole yhtään Jumalan työtä.

[6:51] Sentähden taitaa jokainen ymmärtää, ettei ne ole jumalat.

[6:52] Sillä ei ne pane yhtään kuningasta maalle, eikä anna ihmisille sadetta.

[6:53] Ei ne hallitse eikä rankaise, enempi kuin linnutkaan, jotka tuulessa sinne ja tänne lentelevät.

[6:54] Kuin puujumalain, kullattuin ja hopialla silattuin jumalain huoneet tulelta poltetuksi tulevat, niin niiden papit juoksevat siitä pois, ja varjelevat itsensä vahingosta; mutta ne palavat niinkuin muutkin malat.

[6:55] Ei ne taida olla kuninkaita eli jotakuta sotaväkeä vastaan. Kuinka siis niitä pitää jumalina pidettämän, eli siksi kutsuttaman?

[6:56] Puujumalat, hopialla silatut jumalat ja kullatut jumalat ei taida itsiänsä varkailta ja ryöstäjiltä varjella; sillä ne ovat heitä väkevämmät,

[6:57] Niin että, kuin he ryöstävät heidät ja riisuvat heidät alasti, ottavat heidän kultansa, hopiansa, vaatteensa, ja pakenevat; niin ei ne taida auttaa itseänsä.

[6:58] Sen tähden on yksi kuningas paljoa parempi, joka taitaa osoittaa voimansa, eli tarpeellinen talon kappale, joka talossa tarvitaan, eli ovi, joka varjelee huoneen, eli puupatsas kuninkaallisessa salissa, kuin väärät jumalat.

[6:59] Aurinko, kuu ja tähdet paistavat, ja ovat kuuliaiset siinä, mihinkä Jumala heitä käskee.

[6:60] Niin myös pitkäisen leimaus valaisee, niin että se nähdään; tuuli puhaltaa kaikessa maassa.

[6:61] Ja kuin Jumala käskee pilvet juoksemaan koko maailman ylitse, niin he tekevät, mitä hän heille käskee.

[6:62] Niin myös tuli ylhäältä polttaa ja kuluttaa vuoret ja metsät, ja tekee, mitä hänen on käsketty.

[6:63] Mutta epäjumalat ei taida liikuttaa itsiänsä, eikä jotain tehdä; sen tähden ei pidä niitä pidettämän jumalina, eikä niin kutsuttaman, sillä ei ne taida rangaista eikä auttaa.

[6:64] Että te nyt tiedätte, ettei ne ole jumalat, niin älkäät myös niitä peljätkö.

[6:65] Sillä ei ne taida kuninkaita kirota eikä siunata,

[6:66] Ei myös näyttää pakanoille jotain ihmettä taivaassa, ei valaista niinkuin aurinko, eikä valoa antaa niinkuin kuu.

[6:67] Järjettömät luontokappaleet ovat paremmat niitä, ne taitavat juosta luolaan ja varjella itsensä.

[6:68] Sentähden on se peräti selkiä, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.

[6:69] Sillä niinkuin ei peljätys taida mitään varjella yrttitarhassa, niin ovat myös heidän epäjumalansa, kullatut ja hopialla silatut jumalat, ei mihinkään kelpaavaiset.

[6:70] Ja niinkuin pensas yrttitarhassa, jonka päällä kaikkinaiset linnut istuvat, eli niinkuin kuollut, joka on haudassa, niin ovat heidän puujumalansa, kullatut ja hopialla silatut jumalat.

[6:71] Ja siitä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, sillä purppuravaate, joka heidän yllänsä on, syödään koilta, ja ne itse kanssa viimein, niin että jokainen heitä sylkee.

[6:72] Oi sitä onnellista ihmistä, joka on vanhurskas, jolla ei yhtään epäjumalaa ole! ei se tule nauruksi eikä pilkaksi.



Barukin Kirjan loppu.





Ensimäinen Makkabealaisten Kirja.
Esipuhe.
Tämä kirja on myös yksi niistä, joita ei löydetä Hebrean Bibliassa, ehkä se on puheissa ja sanoissa niinkuin muutkin Pyhän Raamatun kirjat, ja ei olisi ollut mahdotoin luettaa niiden sekaan, että se niin hyvä ja tarpeellinen on, ymmärtää propheta Danielia 11 luvussa. Sillä mitä Daniel siinä luvussa ennustaa kauhistuksesta ja Israelin kansan tuskasta, vähästä avusta, (kuin hän siinä sanoo) ja suuresta vainosta sekä pakanoilta että petollisilta Juudalaisilta, sen tämä kirja näyttää olevan täytetyn kuningas Antiokus Epiphaneksen alla, joka Makkabealaisten aikana niin julmasti toimitti Juudalaisia ja jumalanpalveluksen, jonka hän aikoi peräti hävittää.

Jonka tähden tämä kirja on myös meille kristityille tarpeellinen lukea: Ensin että se Antiokus pidetään Antikristuksen esikuvana, joka senkaltaisen julmuuden ja jumalanpalveluksen hävityksen eteensä otti, ei paljoa ennen Kristuksen ensimäistä tulemista, opimme siitä

tuntemaan sen oikian Antikristuksen, joka Kristuksen toisen ja viimeisen tulemisen edellä Jumalan kansaa (se on kristityitä) ja sitä oikiaa ja totista jumalanpalvelusta pyytää hävittää ja maahan lyödä, että kuin senkaltaista tapahtuu, ja meillä on silmäin edessä, emme hämmästyisi, vaan vahvistaisimme meitämme sillä toivolla, että me ynnä kaikkein kristittyiden kanssa vielä lopullakin ylöspidetyksi tulemme, ehkä kuinka suuri vaino ja perkeleen hirmuisuus joskus tarjona olla taitais; sillä me näemme kyllä sen avun, vaikka hän näkyy vähä ja pieni olevan, jonka Jumala jo alkanut on meille osoittaa.

Ja pyhä evankeliumi on se miekka, jolla meidän aikanamme Antikristuksen kanssa urhoollisesti taistellaan, ehkä se tapahtuu suurella verenvuodatuksella ja vaivalla, niin ei kuitenkaan ilman hänen julkista vahinkoansa ja lankeemustansa. Niinkuin Jumala Makkabealaisten miekan kautta kansallensa avun teki, vaikka ei se tapahtunut ilman vainoa ja suurta sydämen surua, kuitenkin puhdistivat he vielä templin, ja asettivat jälleen jumalanpalveluksen ja saattivat kansan yhteen, sen entisen hallituksen alla: niin myös evankeliumi tähän aikaan puhdistaa kaiken epäjumalan palveluksen, ja niinkuin Kristus sanoo, että hänen enkelinsä pitää perkaaman kaikki pahennukset hänen valtakunnastansa, ja kokooman jälleen oikiat kristityt yhteen, oikiaan vanhaan kristilliseen uskoon, totisiin hyviin töihin ja jumalanpalvelukseen.

Sitälikin: että me myös meitämme sillä lohduttaisimme, että Jumala autti heitä, ei ainoasti Antiokusta ja pakanoita vastaan, mutta myös pettäjiä ja luopuneita Juudalaisia vastaan, jotka itsensä antoivat pakanain puolelle, ja kehoittivat heitä vainoomaan, vaivaamaan ja tappamaan omaa kansaansa ja veljiänsä, niin että jos väärät kristityt ja eriseuraiset vielä nyt asettavat itsensä meitä vastaan, vaivaamaan ja vahingoittamaan Antikristuksen tavalla, niin kuitenkin

pitää meidän oleman hyvässä turvassa, ja ei pelkäämän. Sillä Daniel on nämät kaikki sanonut ja ilmoittanut meille lohdutukseksi, että se niin on tapahtuva, että meidän omankin kansamme lapset pitää osoittaman petoksensa, ja kehoittavat muitakin meitä vainoomaan. Sentähden emme taida parempaa menoa saada, kuin oli jumalisilla Juudan kansan seassa, heidän petollisten veljeinsä keskellä Antiokuksen, eli heidän Antikristuksensa vallan aikana.

Mutta viimeiseltä kuitenkin ne vihamiehet ja pettäjät sangen voimallisesti Jumalalta rangaistaan, ja heidän hirmuvaltaisuutensa ja petoksensa eii ole ilman kostoa: että me iloisesti ja vahvalla uskalluksella katsoisimme meidän Antikristuksiamme, turmelioita ja vääriä opettajia, ja kärsisimme heidän suuria ja ylpeitä uhkauksiansa, ollen vahvat ja lujat, ettei he kauvan niin saa tehdä, paljoa vähemmin sitä täyttää, mitä he mielivät; vaan (niinkuin Antiokus ja ne pettäjät) kyllä lopussa ansaitun palkkansa saavat, niinkuin se jo enimmitten tapahtunut on, ja vielä nyt päivä päivältä enemmin tapahtuvan näkyy, vaikkapaatuneet ja sokiat ei sitä tottele, ei myös siitä mitään huoli, sillä he tahtovat kiusata, niinkuin muut ennen tehneet ovat, jonka Jumala pian tapahtuvan suokoon! Amen.

LUKU 1
Antiokus Epiphaneksen jumalattomuudesta ja julmuudesta Jerusalemia vastaan.
[1:1] Aleksander, Philippuksen poika, Makedonian kuningas, joka ennen Grekan maalla hallinnut oli, läksi Kittimin maakunnasta, nosti suuret sodat, otti vahvat kaupungit,

[1:2] Ja löi Dariuksen, Persian ja Median kuninkaan, ja hallitsi hänen siassansa, ja voitti sen jälkeen muut kuninkaat kaikissa maakunnissa allensa,

[1:3] Ja vaelsi aina edemmäksi, ja otti kaikki maat ja valtakunnat, ja ei kenkään rohjennut asettna häntä vastaan.

[1:4] Ja hänen sydämensä paisui ja tuli ylpiäksi; oli myös hänellä sangen väkevä sotajoukko.

[1:5] Kuin hän ne valtakunnat oli saanut allensa, tuli hän sairaaksi.

[1:6] Vaan kuin hän havaitsi, että hänen piti kuoleman,

[1:7] kutsui hän päämiehensä tykönsä, jotka nuoruudesta olivat hänen kanssansa kasvaneet, ja sääsi eläissänsä heidät maakuntain ruhtinaiksi.

[1:8] Ja Aleksander kuoli, kuin hän kaksitoistakymmentä vuotta oli vallinnut.

[1:9] Jälkeen hänen kuolemansa tuli valtakunta hänen ruhtinaillensa, he ottivat maakunnat kukin paikkansa, ja tekivät itsensä kuninkaiksi.

[1:10] Ja he ja heidän jälkeentulevaisensa hallitsivat kauvan aikaa, ja suuri sota oli heidän välillänsä, ja paljo tuskaa joka paikassa maailmassa.

[1:11] Ja yhdestä näistä ruhtinaista syntyi vahingollinen pahuuden juuri, nimeltä Antiokus Epiphanes, joka Roomissa oli ollut takauksena isänsä, suuren Antiokuksen edestä. Ja tämä Antiokus Epiphanes rupesi hallitsemaan sadannella ja seitsemännelläneljättäkymmentä Grekan valtakunnan vuodella.

[1:12] Niihin aikoin olivat Israelissa väärät miehet, jotka yllyttivät kansaa ja sanoivat: tehkäämme liitto ympärillä asuvaisten pakanain kanssa, ja ruvetkaamme heidän jumalanpalvelukseensa; sillä meidän on täytynyt kärsiä paljon pahuutta siitä ajasta, kuin me olemme heistä luopuneet.

[1:13] Tämä neuvo kelpasi heille hyvin.

[1:14] Ja he lähettivät muutamia kansasta kuninkaan tykö, joka käski heidän ottaa pakanain säädyt.

[1:15] Silloin he asettivat Jerusalemissa pakanallisen harjoitushuoneen,

[1:16] Eikä ympärileikkausta pitäneet, vaan lankesivat pois pyhästä liitosta, ja pitivät itsensä niinkuin pakanat

ja olivat peräti paatuneet tekemään kaikkinaista syntiä ja häpiää.

[1:17] Kuin Antiokus oli vahvistanut valtakuntansa, aikoi hän myös saada Egyptin valtakunnan, ja niin pitää molemmat valtakunnat.

[1:18] Ja hän meni Egyptiin sangen vahvana, vaunuin, elephanttein, hevosmiesten ja laivain paljoudella.

[1:19] Vaan Ptolomeus pelkäsi ja pakeni, ja monta Egyptin miestä kaatui haavoitettuna.

[1:20] Ja Antiokus sai vahvimmat kaupungit Egyptissä, ja kiskoi suuren saaliin ja vei pois.

[1:21] Mutta kuin Antiokus Egyptissä tämän voiton saanut oli, ja palasi kotia sadannella ja kolmannella vuodella viidettäkymmentä,

[1:22] Meni hän ylös Israeliin ja Jerusalemiin suurella joukolla,

[1:23] Ja meni röyhkeästi pyhään, ja antoi ottaa pois kultaisen alttarin, kynttiläjalan ja kaikki ne kappaleet, jotka sen päällä olivat, ja leipäuhripöydän, ja pikarit, ja maljat, kultaiset lusikat, esiripun ja kruunut, ja kultaiset templin kaunistukset, ja löi kaikki rikki,

[1:24] Ja otti hopian ja kullan, ja kaikki kalliit astiat ja kätketyt tavarat, mitkä hän löysi, ja vei kaikki myötänsä omalle maallensa,

[1:25] Ja antoi surmata paljon väkeä, ja puhui juuri ylpiästi.

[1:26] Ja suuri sydämen suru oli koko Israelissa ja kaikissa paikoissa, joissa he asuivat.

[1:27] Ja päämiehet ja vanhimmat murehtivat, neitseet ja nuorukaiset suuresti surkastuivat, miehet ja vaimot valittivat;

[1:28] Ja koko maakunta oli surullinen siitä julmuudesta, joka siellä tapahtui;

[1:29] Ja koko Jakobin huone oli täytetty katkeruudella.

[1:30] Ja kahden vuoden perästä lähetti kuningas veropäämiehen Juudeaan; se tuli Jerusalemiin suurella väellä,

[1:31] Ja anoi ystävällisesti, että hänen piti pääsemän sisälle, ja ei luvannut mitään vahinkoa tehdä, vaan se oli kaikki petos.

[1:32] Ja he uskoivat hänen, ja sallivat tulla sisälle, ja hän karkasi petoksella kaupungin päälle, ja löi paljon kansaa Israelista,

[1:33] Ja ryösti kaupungin, ja poltti huoneet, kukisti muurit,

[1:34] Ja vei pois vaimot, lapset ja karjan.

[1:35] Ja Davidin linnan hän vahvisti vahvoilla muureilla ja torneilla;

[1:36] Ja asetti siihen jumalattoman joukon, joka siinä kaikkea pahuutta teki.

[1:37] Ja he ryöväsivät sota-aseet ja elatuksen Jerusalemin kaupungista, ja panivat sinne,

[1:38] Ja piirittivät pyhän, ja väijyivät kansaa, jotka templiin menivät, ja hyökkäsivät linnasta pyhään, estääksensä jumalanpalvelusta,

[1:39] Ja vuodattivat pyhässä siassa paljon viatointa verta, ja saastuttivat sen.

[1:40] Ja Jerusalemin asuvaiset pakenivat ja muukalaiset jäivät siaan; vaan ne, jotka siinä syntyneet olivat, piti lähtemän pois.

[1:41] Pyhä sia oli kylmillä, pyhäpäivät tulivat kaikki murhepäiviksi ja sabbatit surkeudeksi, ja kaikki heidän kunniansa raukesi tyhjään.

[1:42] Niin kuuluisa kuin Jerusalem oli ennen ollut, niin surkian ja vaivaloisen täytyi sen siihen aikaan olla.

[1:43] Ja Antiokus antoi myös ympäri kaiken valtakuntansa käskyn, että kaikki kansa yksimielisesti piti yhdenkaltaisen jumalanpalveluksen pitämän.

[1:44] Silloin hylkäsi kaikki kansa lakinsa, ja mielistyivät Antiokuksen käskyyn.

[1:45] Ja monta Israelista lankesi siihen, ja uhrasi epäjumalille ja turmeli sabbatin.

[1:46] Antiokus lähetti myös kirjat Jerusalemiin ja kaikkiin Juudan kaupunkeihin, joissa hän käski, että heidän piti pakanain jumalanpalveluksen ottaman vastaan,

[1:47] Ja polttouhrin ja ruokauhrin ja syntiuhrin pyhässä siassa, sabbatin ja muut juhlapäivät maahan lyömän.

[1:48] Ja käski, että pyhä ja pyhä kansa piti saastutettaman.

[1:49] Ja antoi rakentaa alttarit, kirkot ja epäjumalat,

[1:50] Ja uhrata sianlihoja ja muita saastaisia eläimiä.

[1:51] Ja kielsi ympärileikkauksen, ja käski kansan totutettaa kaikkiin kauhistuksiin, että heidän piti Jumalan lain ja oikeuden unhottaman, ja toiset tavat ottaman.

[1:52] Ja kuka ikänä ei ollut tässä asiassa Antiokukselle kuuliainen, se piti surmattaman.

[1:53] Tämän käskyn antoi hän käydä ulos kaikkeen valtakuntaansa, ja asetti päämiehet, jotka kansan piti vaatiman kaikkia senkaltaisia pitämään.

[1:54] Nämät toimittivat, että Juudan maalla uhrattiin, ja käskivät, että niin piti pidettämän.

[1:55] Ja monta kansasta luopui Jumalan laista heidän tykönsä.

[1:56] He tekivät kaikkea pahuutta maakunnassa, ja karkoittivat Israelin pois, että heidän täytyi lymyttää ja kätkeä itsensä luoliin, paossansa.

[1:57] Sadannella ja viidennellä vuodella viidettäkymmentä, viidentenä päivänä toistakymmentä Kasleun kuulla, antoi kuningas Antiokus panna hävityksen kauhistuksen Jumalan alttarille,

[1:58] Ja antoi panna alttarit ylös joka Juudan kaupungissa, niin että joka miehen kadulla julkisesti ja huoneensa edessä suitsuttaman ja uhraaman piti.

[1:59] Ja antoi repiä rikki ja polttaa Herran lakikirjat,

[1:60] Ja murhata kaikki ne, joiden tykönä Jumalan liiton kirjat löydettiin, ja jotka Herran lain pitivät.

[1:61] Ja tätä he tekivät sotaväellänsä joka kuu, kuin kansa tuli kokoon kaupungeissa.

[1:62] Ja viidentenä päivänä kolmattakymmentä kuusta uhrasivat he alttarilla, jonka he rakentaneet olivat Herran alttaria vastaan.

[1:63] Ja ne vaimot, jotka lapsensa ympärileikkasivat, tapettiin, niinkuin Antiokus oli käskenyt.

[1:64] Vanhimmat tapettiin huoneissansa, ja lapset hirtettiin.

[1:65] Mutta monta Israelin kansasta olivat vahvat, ja ei tahtoneet syödä saastaista,

[1:66] Ja antoivat ennen itsensä tapettaa, kuin he itsensä saastuttivat,

[1:67] Eikä tahtoneet luopua Jumalan pyhästä laista, sentähden he tulivat surmatuksi.



LUKU 2
Matatiaan valituksesta ja kiivaudesta isäin lain tähden.
[2:1] Niinä päivinä nousi pappi Matatias, Johanneksen poika, Simeonin pojan, Joarimin suvusta Jerusalemista, joka asui Modin vuorella.

[2:2] Ja hänellä oli viisi poikaa: Johannes, liialta nimeltä Gaddis,

[2:3] Simon, liialta nimeltä Tassi,

[2:4] Juudas, liialta nimeltä Makkabealainen,

[2:5] Eleatsar, liialta nimeltä Aaron, ja Jonatan, liialta nimeltä Apphus.

[2:6] Nämät murehtivat sangen kovin sitä suurta surkeutta, joka Juudeassa ja Jerusalemissa oli.

[2:7] Ja Matatias valitti ja sanoi: voi että minä sitä varten synnyin, että minun pitää näkemän minun kansani ja pyhän kaupungin hävityksen, ja vielä sittenkin alallani oleman, ja antaman vihollisen tehdä niinkuin hän itse tahtoo!

[2:8] Muukalaiset pitävät hallussansa pyhän, ja Jumalan templi on niinkuin kunniatoin ihminen.

[2:9] Sen kaunistukset ovat viedyt pois, lapset ovat kaduilla lyödyt, ja nuoret miehet muukalaisilta syöstyt lävitse.

[2:10] Valtakunta on tullut kaikkein pakanain saaliiksi, ja he ryöstävät sen.

[2:11] Kaikki sen kunnia on tullut pois; joka ennen oli niinkuin suuri kuningatar, se on nyt ylönkatsotuksi orjaksi tullut.

[2:12] Katso, meidän pyhämme, kerskauksemme ja kunniamme on poissa; pakanat ovat sen hävittäneet.

[2:13] Kellä olis ilo enään elää?

[2:14] Ja Matatias repäisi vaatteensa, hän ja hänen poikansa, ja pukivat säkit yllensä ja murehtivat sangen raskaasti.

[2:15] Kuin Antiokuksen käskyläiset sinne tulivat vaatimaan myös niitä, jotka Modin kaupunkiin paenneet olivat, luopumaan Jumalan laista, ja epäjumalille uhraamaan ja pyhää savua suitsuttamaan:

[2:16] Silloin luopui monta Israelin kansasta heidän tykönsä; mutta Matatias ja hänen poikansa pysyivät vahvana.

[2:17] Ja Antiokuksen käskyläiset sanoivat Matatiakselle: sinä olet ylimmäinen ja voimallisin tässä kaupungissa, ja sinulla on monta poikaa ja sukulaista,

[2:18] Sentähden astu sinä ensin edes, ja tee, mitä kuningas on käskenyt, niinkuin kaikki maakunnat, niin myös Juudan miehet, jotka vielä Jerusalemissa ovat, tehneet ovat, niin kuningas leppyy sinulle ja sinun pojilles, ja lahjoittaa sinulle hopiaa ja kultaa ja suuria lahjoja.

[2:19] Ja Matatias vastasi lujasti ja sanoi: jos vielä kaikki maakunnat Antiokukselle kuuliaiset olisivat, ja jokainen isäinsä laista luopuis, ja mielistyis kuninkaan käskyyn;

[2:20] En kuitenkaan minä, ja minun poikani ja veljeni tahdo hyljätä isäin lakia: siitä meitä Jumala varjelkoon!

[2:21] Ei se olisi meille hyvää, että me Jumalan sanasta ja laista luopuisimme.

[2:22] Emme tahdo mielistyä Antiokuksen käskyyn, ja uhrata, emmekä luopua laistamme, ja toisia säätyjä ottaa.

[2:23] Kuin hän nämät sanat puhunut oli, tuli yksi Juudalainen kaikkein silmäin nähden ja uhrasi epäjumalalle alttarilla Modin kaupungissa, niinkuin kuningas oli, käskenyt.

[2:24] Ja Matatias näki sen, ja se pisti hänen sydäntänsä, ja hänen kiivauksensa syttyi lain tähden;

[2:25] Ja hän juoksi ja tappoi sen Juudalaisen alttarin edessä, ja Antiokuksen käskyläisen, joka uhraamaan vaati, ja kukisti alttarin maahan.

[2:26] Sen hän teki kiivaudessa lain tähden, niinkuin Pinehas teki Zambrille Salomin pojalle.

[2:27] Ja Matatias korotti äänensä kaiken kaupungin ylitse, sanoen: jolla on kiivaus laista, ja tahtoo pitää liiton, hän käykään minun kanssani kaupungista ulos.

[2:28] Niin pakeni hän ja hänen poikansa vuorille, ja jättivät kaupunkiin kaikki, mitä heillä oli.

[2:29] Ja monta hurskasia ihmistä läksi ulos erämaihin.

[2:30] Ja olivat siellä valmoinensa, lapsinensa ja karjoinensa; sillä julmuus oli sangen suureksi paisunut.

[2:31] Mutta kuin kuninkaan väki Jerusalemissa, Davidin kaupungissa, kuulla saivat, että muutamat olivat asettuneet kuninkaan käskyä vastaan, ja antauneet kaupungista ulos erämaihin, salaisiin paikkoihin, lymyttääksensä ja pelastaaksensa itsensä, ja että paljo kansaa oli heidän seuraansa mennyt;

[2:32] Kiiruhtivat he karkaamaan heidän päällensä sabbatin päivänä, ja antoivat heille sanoa: vieläkö te nyt tahdotte kovakorvaiset olla?

[2:33] Käykäät ulos ja tehkäät mitä kuningas on käskenyt, ja te saatte olla rauhassa.

[2:34] Ja he vastasivat: emme tahdo lähteä, emmekä rikkoa sabbatia, niinkuin kuningas käskee.

[2:35] Ja he hyökkäsivät sodalla heidän päällensä.

[2:36] Ja ne, jotka siellä olivat, ei itseänsä puolustaneet, eikä kiveäkään heittäneet, eikä myös luolankaan suuta tukinneet, vaan sanoivat:

[2:37] Me tahdomme näin kuolla viattomuudessamme: taivas ja maa todistavat, että te meitä väärin ja viattomasti tapatte.

[2:38] Ja niin he hyökkäsivät heidän päällensä sabbatina, ja tappoivat heidät, ja heidän vaimonsa ja lapsensa, tuhannen ihmistä, ja heidän karjansa.

[2:39] Kuin Matatias ja hänen ystävänsä sen kuulla saivat, murehtivat he sangen kovin,

[2:40] Ja sanoivat toinen toisellensa: jos me kaikki niin tehdä tahdomme, kuin meidän veljemme tehneet ovat, ja emme sodi pakanoita vastaan, että me varjelisimme henkemme ja lakimme, niin ei heidän ole työtä meitä peräti hukuttaa maan päältä.

[2:41] Ja he päättivät keskenänsä, sanoen: jos he tulevat meidän päällemme sabbatina, niin varjelkaamme meitämme, ettemme kaikki hnkkuisi, niinkuin meidän veljemme vuorten rotkoissa murhatut ovat.

[2:42] Ja suuri joukko hurskaita ihmisiä kokoontuivat yhteen, jotka kaikki laissa olivat pysyväiset.

[2:43] Ja kaikki, jotka julmuuden tähden paenneet olivat, tulivat; heidän tykönsä.

[2:44] Ja he myös nousivat ja löivät monta jumalatointa ja eriseuraista kiivaudessansa ja vihassansa; mutta muut pakenivat, ja pääsivät pakanain sekaan.

[2:45] Sitte Matatias ja hänen ystävänsä vaelsivat lujasti Israelin maata ympäri ja kukistivat maahan heidän alttarinsa,

[2:46] Ja ympärileikkasivat lapset, jotka vielä ympärileikkaamatta olivat,

[2:47] Ja hyökkäsivät jumalattomain päälle; ja se menestyi heille,

[2:48] Niin että he pysyivät laissa kaikkein pakanain ja kuningasten voimaa vastaan, ettei jumalattomat yhtäkään voimusta heistä saaneet.

[2:49] Mutta kuin Matatias juuri vanha oli, sanoi hän ennen kuolemaansa pojillensa: nyt on tullut meidän päällemme suuri ahdistus ja vaino, ja suuri julmuus ja raskas rangaistus;

[2:50] Sen tähden, rakkaat poikani, pitäkäät kiivaus lain tähden, ja älkäät säästäkö henkeänne meidän: isäimme liiton tähden;

[2:51] Ja mieleenne johdattakaat, mitkä työt isämme aikanansa tehneet ovat, niin te voitatte suuren kunnian ja ijankaikkisen nimen.

[2:52] Abraham kiusattiin ja löydettiin vahvaksi uskossa, se luettiin hänelle vanhnrskaudeksi.

[2:53] Joseph vaivassansa piti käskyn, ja tuli Egyptin herraksi.

[2:54] Pinehas, meidän isämme, piti kiivauden Jumalan kunnian tähden, ja sai todistuksen, että pappeus piti hänellä ijäti oleman.

[2:55] Josua toimitti sen käskyn, joka hänelle annettu-oli, sentähden tuli hän ylimmäiseksi päämieheksi Israelissa.

[2:56] Kaleb antoi todistuksen ja nuhteli kansaa; sentähden sai hän erinomaisen perimisen.

[2:57] David jumalisuudessansa peri kuninkaallisen valtakunnan ijankaikkisesti.

[2:58] Elia piti kiivauden laista, ja otettiin ylös taivaasen.

[2:59] Anania, Atsaria ja Misael uskoivat ja tulesta pelastettiin.

[2:60] Daniel viattomuutensa tähden pelastettiin jalopeuran kidasta.

[2:61] Näin mieleenne johdattakaat, mitä kullakin ajalla tapahtunut on, niin te löydätte, että kaikki ne, jotka Jumalaan uskaltavat, pysyvät vahvana.

[2:62] Sentähden älkäät peljätkö jumalattomain uhkauksia; sillä heidän kunniansa on loka ja toukka.

[2:63] Tänäpänä hän on korotettu, huomenna ei häntä mistään löydetä; sillä hän on tullut maaksi jälleen, ja hänen ajatuksensa on hukkunut.

[2:64] Sentähden, rakkaat lapset, olkaat rohkiat ja miehuulliset laissa, niin Jumala teitä korottaa jälleen.

[2:65] Katso, teidän veljenne Simon on viisas neuvossa, kuulkaat häntä aina niinkuin isää.

[2:66] Juudas Makkabealainen on väkevä ja jalo sotamies hamasta nuoruudestansa, hänen pitää oleman päämiehen ja sotiman.

[2:67] Ja ottakaat tykönne kaikki ne, jotka lain pitävät; kostakaat se väkivalta, joka teidän kansallenne tehty on.

[2:68] Ja maksakaat pakanoille sen jälkeen, minkä he ansainneet ovat, ja pysykäät lujasti laissa.

[2:69] Sitte hän siunasi heitä, ja tuli kutsutuksi isäinsä tykö,

[2:70] Ja kuoli, kuin hän oli sadan ja kuuden ajastaikainen viidettäkymmentä. Ja hänen poikansa hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa, ja koko Israel murehti häntä suurella murheella.


1   ...   11   12   13   14   15   16   17   18   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə