Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə14/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   10   11   12   13   14   15   16   17   ...   25

LUKU 51
Sirak kiittää Jumalaa suojeluksen edestä ja varoittaa esimerkillänsä taitamattomia viisaudesta ahkeroitsemaan.
Jesus Sirakin pojan rukous.
[51:1] Minä kiitän sinua, Herra Kuningas, ja ylistän sinua, Jumala, minun vapahtajani.

[51:2] Minä kiitän sinun nimeäs, ettäs minun varjelukseni ja apuni olet, ja olet lunastanut minun ruumiini kadotuksesta,

[51:3] Viekkaan kielen paulasta ja niistä, jotka valheella liikkuvat.

[51:4] Ja olet auttanut minua vihollisia vastaan, ja vapahtanut minua sinun suuren ja korkiasti ylistettävän laupiutes jälkeen niiden kiljunnasta, jotka minun niellä tahtoivat;

[51:5] Niiden kädestä, jotka minun henkeni perään seisoivat, ja suuresta murheesta, jossa minä makasin;

[51:6] Tulisista kekäleistä, jotka minun olivat piirittäneet, keskeltä tulta, etten minä siinä palanut;

[51:7] Syvästä helvetin juovasta, petollisista panettelioista, valhettelioista kuninkaan edessä ja väärästä tuomiosta.

[51:8] Minä olin sangen läsnä kuolemaa, ja minun elämäni tahtoi vajota helvettiin,

[51:9] Minä olin piiritetty, ja ei kenkään auttanut minua,

[51:10] Minä etsin ihmisiltä apua, ja en löytänyt;

[51:11] Silloin minä ajattelin sinun laupiuttas, Herra ja kuinka sinä aina auttanut olet;

[51:12] Sillä sinä autat kaikkia niitä, jotka sinua odottavat, ja pelastat heitä pakanain käsistä.

[51:13] Minä rukoilin Jumalaa heidän julmuuttansa vastaan, ja rukoilin lunastusta kuolemasta,

[51:14] Ja avuksi huusin Herraa, minun Isääni ja hallitsiaani, ettei hän hylkäisi minua tuskassa, kuin ne kovat sydämestä pukkailivat, ja ei minulla yhtään apua ollut.

[51:15] Minä kiitän sinun nimeäs lakkaamatta, ja ylistän ja kiitän sinua;

[51:16] Sillä minun rukoukseni tuli kuulluksi, ja sinä olet auttanut minua kadotuksesta ja kaikesta pahasta.

[51:17] Sentähden tahdon minä kiittää ja ylistää sinua, Herra, ja kunnioittaa sinun nimeäs.

[51:18] Kuin minä vielä nuori olin, ennenkuin minä tulin vietellyksi, etsin minä viisautta julkisesti minun rukouksellani.

[51:19] Templissä rukoilin minä sitä, ja tahdon etsiä hamaan loppuuni asti.

[51:20] Minun sydämeni iloitsi siitä, niinkuin silloin kuin viinamarjat kypsyvät. Minä kävin oikiaa tietä hänen tykönsä, ja etsin häntä nuoruudesta.

[51:21] Minä etsin häntä, ja otin hänen vastaan.

[51:22] Silloin opin minä hyvin ja enensin minuani vahvasti hänen kauttansa.

[51:23] Sentähden minä kiitän häntä, joka minulle antoi viisauden.

[51:24] Minä aioin tehdä sen jälkeen, ja ahkeroida hyvää, ja en tullut siitä häpiään.

[51:25] Minä pyysin sitä sydämestäni, ja ahkeroitsin tehdä sen jälkeen.

[51:26] Minä nostin käteni taivaasen päin; silloin valaistiin minun sieluni viisaudesta, että minä tunsin hulluuteni.

[51:27] Minä pyysin häntä vakuudella; hän ja minä olimme yksi sydän alusta, ja minä löysin hänen puhtaana.

[51:28] Sentähden en minä tule hyljätyksi.

[51:29] Minun sydämeni ikävöitsi häntä, ja minä sain hyvän tavaran.

[51:30] Herra on antanut minulle hänen kauttansa uuden kielen, sillä tahdon minä häntä kiittää.

[51:31] Lähestykäät tänne minun tyköni, te jotka ette mitään koetelleet ole,

[51:32] Ja tulkaat minun kouluuni, jos teiltä jotain puuttuu, niin te taidatte täällä oppia; sillä te olet te tosin suuresti janoovaiset.

[51:33] Minä olen avannut suuni ja olen opettanut: ajatelkaat nyt ja ostakaat viisautta, koska te sen ilman rahaa saada taidatte,

[51:34] Ja antakaat teidän niskanne hänen ikeensä alle, ja antakaat opettaa teitänne: nyt löytään hän sangen läsnä.

[51:35] Katsokaat minua: minulla on vähä aika ollut vaivaa ja työtä, ja olen löytänyt kuitenkin suuren lohdutuksen.

[51:36] Ottakaat oppi, niinkuin suuri hopiatavara, ja kätkekäät sitä niinkuin suurta kultaläjää.

[51:37] Iloitkaat Jumalan laupiudesta, ja älkäät hävetkö hänen kiitostansa.

[51:38] Tehkäät mitä teille on käsketty, niinkauvan kuin teillä aikaa on, niin hän teille ajallansa hyvin maksaa.



Jesus Sirakin pojan Kirjan loppu.




________________________________________________________________________________
Alun perin erillinen Jeremian kirje on latinan- ja suomenkielisissä raamatunkäännöksissä lii-tetty Barukin kirjan 6. luvuksi. Vasta uusimmassa apokryfikirjojen suomennoksessa Jeremian kirje on erillisenä kirjana. ________________________________________________________________________________

Propheta Baruk.
Esipuhe.
Tämä kirja on kyllä nöyrä, vaikka kuka tämä Baruk olis ollut; sillä ei se ole uskottava, ettei propheta Jeremian palvelian, joka myös Barukiksi kutsuttiin, jolle tämä lähetyskirja omistetaan, pitänyt oleman korkiamman ja rikkaamman hengessä, kuin tämä Baruk on; ei myös sovi vuosiluku yhteen tekoin kanssa. Ei kuitenkaan ole tämä ilman hyödytystä tähän pantu muiden sekaan, että se kirjoittaa niin kovin epäjumalan palvelusta vastaan, ja muistuttelee Moseksen lakia.
LUKU 1
Barukin kirja luetaan, ja jutellaan, mitä se vaikutti.
[1:1] Tämä on se puhe, jonka Baruk Nerian poika, Mahasian pojan, Sedekian pojan, Zedein pojan, Helkian pojan, kirjoitti kirjaan Babelissa,

[1:2] Viidentenä vuotena, seitsemäntenä päivänä kuukaudessa, siihen aikaan kuin Kaldealaiset olivat Jerusalemin voittaneet, ja sen tulella polttaneet.

[1:3] Ja Baruk luki tämän kirjan Jekanjan, Joakimin pojan, Juudan kuninkaan edessä, ja kaiken kansan korvain kuullen, jotka sitä kuulemaan tulivat,

[1:4] Ja päämiesten korvain edessä, ja kuningasten poikain edessä, ja vanhimpain edessä, ja kaiken kansan edessä, sekä pienten että suurten, jotka asuivat Babelissa Suddin virran tykönä.

[1:5] Ja he itkivät, paastosivat ja rukoilivat totisesti Herran edessä,

[1:6] Ja kokosivat rahaa niin paljon kuin kullakin varaa oli,

[1:7] Ja lähettivät Jerusalemiin papille Joakimille Helkan pojalle, Salomin pojan, ja (muille) papeille, ja kaikelle kansalle, jotka hänen kanssansa olivat Jerusalemissa,

[1:8] Viemässä Juudan maalle ne Herran huoneen astiat, jotka muinen olivat otetut templistä pois, Sibanin kuun kymmenentenä päivänä: nimittäin, ne hopia-astiat, jotka Zedekia Hosian poika, Juudan kuningas, oli antanut tehdä,

[1:9] Sittekuin Nebukadnetsar Babelin kuningas oli vienyt pois Jekanjan ja päämiehet, ja vangit, ja voimalliset ja maan kansan Jerusalemista, ja tuonut Babeliin.

[1:10] Ja he kirjoittivat heidän tykönsä näin: katso, me lähetämme teille rahaa, ostakaat sillä polttouhria, rikosuhria, suitsutusta, ja tehkäät ruokauhria ja uhratkaat se Herran meidän Jumalamme alttarilla,

[1:11] Ja rukoilkaat Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hengen edestä, Ja hänen poikansa Belsatsarin hengen edestä, että heidän päivänsä olisivat niinkuin taivaan päivät maan päällä,

[1:12] Niin Herra antaa meille voimaa, ja valaisee meidän silmämme, ja me saamme elää Babelin kuninkaan Nebukadnetsarin varjon alla, ja hänen poikansa Belsatsarin varjon alla, ja palvella heitä kauvan, ja löydämme armon heidän edessänsä.

[1:13] Ja rukoilkaat meidän edestämme Herraa meidän Jumalamme; sillä me olemme rikkoneet Herraa meidän Jumalaamme vastaan, ja hänen julmuutensa ja vihansa ei ole käännetty meistä pois, aina tähän päivään asti.

[1:14] Ja lukekaat tämä kirja; sillä sentähden olemme me sen lähettäneet teille, että teidän pitäis sitä lukeman Herran huoneessa pyhäpäivinä ja vuoden ajoilla,

[1:15] Ja sanokaat: Herra meidän Jumalamme on vanhurskas, mutta meidän täytyy hävetä, niinkuin se nyt tapahtuu niille Juudasta ja niille Jerusalemista,

[1:16] Ja meidän kuninkaillemme ja päämiehillemme, ja papeillemme ja prophetaillemme.

[1:17] Että me Herran edessä rikkoneet olemme, ja emme häntä uskoneet,

[1:18] Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me olisimme vaeltaneet hänen käskynsä jälkeen, jotka hän meille on antanut.

[1:19] Ja siitä ajasta, kuin hän meidän isämme toi Egyptin maalta, aina tähän päivään asti, olemme me olleet Herralle meidän Jumalallemme kovakorvaiset, ja emme totelleet hänen ääntänsä.

[1:20] Sentähden on nyt meidän päällemme tullut se rangaistus ja kirous, jonka Herra on julistanut palveliansa Moseksen kautta, kuin Herra johdatti meidän isämme ulos Egyptin maalta, antaaksensa meille maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.

[1:21] Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, niinkuin prophetat meille sanoivat, jotka hän meille lähetti,

[1:22] Vaan jokainen meni pahan sydämensä ajatuksen jälkeen, ja palvelimme vieraita jumalia, ja teimme pahaa Herran meidän Jumalamme edessä.



LUKU 2
Armoa isoovaisten synnintunnustus ja rukous.
[2:1] Ja Herra on pitänyt sanansa, jonka hän puhui meille ja meidän tuomareillemme, jotka Israelia hallitsivat, ja meidän kuninkaillemme ja päämiehillemme, ja Israelin ja Juudan miehille;

[2:2] Ja on antanut senkaltaisen suuren rangaistuksen tulla meidän päällemme, niin ettei sen vertaa taivaan alla ole tapahtunut kuin Jerusalemille, niinkuin Moseksen laissa on kirjoitettu:

[2:3] Että ihmisen piti syömän poikansa ja tyttärensä lihaa.

[2:4] Ja hän antoi heidät pois orjaksi kaikkiin valtakuntiin, jotka joka paikassa ympärillä ovat, häväistykseksi ja kiroukseksi kaikkein kansain seassa, jotka ovat meidän ympärillämme, joiden sekaan Herra heidät hajoittanut on.

[2:5] Ja he ovat tulleet alimmaiseksi, ja ei ylimmäiseksi; sillä me olemme rikkoneet Herraa meidän Jumalaamme vastaan, siinä ettemme ole totelleet hänen ääntänsä.

[2:6] Herra meidän Jumalamme on vanhurskas, mutta meidän ja meidän isämme täytyy hävetä, niinkuin se nyt tapahtuu.

[2:7] Kaikki se paha, minkä Herra on puhunut meitä vastaan, on tullut meidän päällemme,

[2:8] Ja emme ole rukoilleet Herraa, että jokaisen pitäis kääntymän pahan sydämensä ajatuksista.

[2:9] Ja Herra on valvonut meidän onnettomuudeksemme, jonka hän on antanut meidän päällemme tulla; sillä Herra on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän on meille käskenyt;

[2:10] Mutta emme totelleet hänen ääntänsä, vaeltaaksemme Herran käskyin jälkeen, jotka hän meille antanut on.

[2:11] Ja nyt Herra, Israelin Jumala! joka sinun kansas Egyptin maalta olet vienyt väkevällä kädellä, suurella voimalla ja korkialla vallalla, tunnustähtein ja ihmetten kautta, ja olet tehnyt sinun nimes, niinkuin se nyt on:

[2:12] Me olemme rikkoneet ja olleet jumalattomat, ja väärin tehneet kaikkia sinun käskyjäs vastaan.

[2:13] Voi Herra meidän Jumalamme! lakkaa julmuudestas meitä vastaan, sillä me olemme juuri vähäksi joutuneet pakanain seassa, joihin sinä meidät hajoittanut olet.

[2:14] Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja meidän anomuksemme, ja auta meitä sinun tähtes, ja anna meidän löytää armon heidän tykönänsä, jotka meidät ovat vieneet pois,

[2:15] Että koko maailma tietäis sinun olevan Herran meidän Jumalamme! sillä Israel ja hänen siemenensä on nimitetty sinun nimes jälkeen.

[2:16] Katso, Herra, sinun pyhästä huoneestas, ja ajattele meidän päällemme; kallista, Herra, korvas ja kuule;

[2:17] Avaa silmäs, Herra, ja näe! sillä kuolleet tuonelassa, joiden henki on lähtenyt ruumiista, ei puhu Herran kunniasta ja vanhurskaudesta;

[2:18] Vaan sielu, joka on sangen murheellinen, ja käy kumarruksissa surkiasti, ja on silmänsä pian itkenyt puhki, ja isoovainen sielu ylistää, Herra, sinun kunniaas ja vanhurskauttas.

[2:19] Ja nyt Herra, meidän Jumalamme! me olemme edessäs meidän rukouksillamme, ei meidän isäimme ja meidän kuningastemme tähden, vaan sinun laupiutes tähden,

[2:20] Ettäs olet antanut julmuutes ja vihas tulla meidän päällemme, niinkuin sinä sinun palvelias prophetan kautta olet puhunut ja sanonut:

[2:21] Näin sanoo Herra: kumartakaat teidän olkanne, ja antakaat teitänne Babelin kuninkaan alle, niin te saatte olla siinä maassa, jonka minä teidän isillenne olen antanut.

[2:22] Mutta jollette Herran ääntä kuule, antain teitänne Babelin kuninkaan alle,

[2:23] Niin minä Juudan kaupungeista ja Jerusalemista otan pois ilon ja riemun äänen, ja yljän ja morsiamen äänen, ja koko maan pitää oleman autiona, ja ei kenenkään siinä asuman.

[2:24] Mutta emme totelleet sinun ääntäs, että me olisimme antaneet itsemme Babelin kuninkaan alle; sentähden olet sinä vahva ollut sanoissas, jotka olet puhunut sinun palvelias prophetain kautta, niin että meidän kuningastemme luut ja meidän isäimme luut haudoistansa pois heitetyt ja hajoitetut ovat,

[2:25] Niin että he päivällä auringossa ja yöllä kasteessa maanneet ovat, ja juuri surkiasti kuolleet nälän, miekan ja vankiuden kautta.

[2:26] Ja Israelin huoneen ja Juudan huoneen pahuuden tähden olet sinä sinun huonees, kussa sinun nimeäs rukoillaan, antanut kukistettaa, niinkuin se tänäpänä tapahtuu.

[2:27] Ja sinä, Herra meidän Jumalamme, olet meidän kanssamme juuri armollisesti ja kaiken sinun suuren laupiutes jälkeen tehnyt,

[2:28] Niinkuin sinä palvelias Moseksen kautta puhunut olet, sinä päivänä, kuin sinä käskit hänen kirjoittaa sinun lakis Israelin lasten edessä, ja sanoit:

[2:29] Jollette kuule minun ääntäni, niin pitää totisesti tämän joukon, joka on kyllä suuri, sangen vähäksi joutuman pakanain seassa, kuhunka minä heidät hajoitan.

[2:30] Sillä minä tiedän, ettei he tottele minua; sillä se on kankia kansa. Mutta heidän pitää kääntymän sillä maalla, jossa he ovat vankina,

[2:31] Ja pitää oppiman tietämään minun olevan Herran heidän Jumalansa. Ja minä annan heille ymmärtäväisen sydämen ja korvat, jotka kuulevat.

[2:32] Niin pitää heidän siis ylistämän minua sillä maalla, jossa he ovat vankina, ja ajatteleman minun nimeäni,

[2:33] Ja kääntymän kankeista niskoistansa ja rikoksistansa; sillä heidän pitää ajatteleman, kuinka heidän isäinsä käteen kävi, jotka olivat rikkoneet Herran edessä.

[2:34] Ja minä vien heidät jälleen siihen maahan, jonka minä heidän isillensä, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olin; ja heidän pitää siellä vallitseman, ja minä tahdon enentää heitä, ja en vähentää.

[2:35] Ja tahdon tehdä ijankaikkisen liiton heidän kanssansa, niin että minä tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää oleman minun kansani. Ja en tahdo enää ajaa pois minun kansaani Israelia maalta, jonka minä heille antanut olen.

LUKU 3
Rukous pelastuksesta, ja varoitus viisautta etsimään.
[3:1] Kaikkivaltias Herra, Israelin Jumala! tässä suuressa ahdistuksessa ja tuskassa huudan minä sinua.

[3:2] Kuule ja ole armollinen, Herra; sillä me olemme rikkoneet sinua vastaan.

[3:3] Sinä hallitset ijankaikkisesti, mutta me hukumme ijäisesti.

[3:4] Kaikkivaltias Herra, Israelin Jumala! kuule nyt Israelin rukous, jotka ovat kuoleman kidassa, ja heidän lastensa rukous, jotka rikkoneet ovat sinua vastaan, ja ei totelleet Herran Jumalansa ääntä; sentähden on myös rangaistus ollut joka paikassa meidän päällämme.

[3:5] Älä ajattele meidän isäimme pahoja tekoja, vaan ajattele nyt sinun kättäs ja sinun nimeäs.

[3:6] Sillä sinä, Herra, olet meidän Jumalamme, niin me tahdomme, Herra, sinua kiittää.

[3:7] Sillä sentähden olet sinä antanut sinun pelkos meidän sydämiimme, että me avuksi huutaisimme sinun

nimeäs, ja sinua meidän vankiudessamme ylistäisimme; sillä kaikki meidän isäimme pahat teot, jotka ovat sinun edessäs rikkoneet, vaivaavat meidän sydäntämme.

[3:8] Katso, me olemme nyt meidän vankiudessamme, johon sinä meidät ajanut olet, häväistykseksi, kiroukseksi ja kauhistukseksi kaikkein meidän isäimme pahain tekoin tähden, jotka Herrasta Jumalastansa ovat poikenneet pois.

[3:9] Kuule, Israel, elämän käskyjä, ota ne korviis, että viisauden käsittäisit.

[3:10] Kuinka se tulee, Israel, ettäs näännyt pakanain maalla?

[3:11] Ettäs olet vieraalla maalla? ettäs saastutat itses kuolleiden seassa? ettäs niiden joukkoon luettu olet, jotka hautaan menevät?

[3:12] Se on syy, ettäs olet hyljännyt viisauden kaivon.

[3:13] Jos sinä olisit pysynyt Jumalan tiellä, niin sinä olisit alinomaa rauhassa asunut.

[3:14] Opi siis oikia viisaus, ettäs koettelisit, kuka se on, joka pitkän ijän, tavaran, riemun ja rauhan antaa.

[3:15] Kuka tietää, kussa hän asuu? Kuka on ollut hänen kammioissansa?

[3:16] Kussa ovat pakanain päämiehet, jotka maan petoja hallitsevat?

[3:17] Jotka leikitsevät taivaan lintuin kanssa, jotka kokoovat hopiaa ja kultaa, joihin ihmiset luottavat, ja ei ikänä siitä taida ravituksi tulla.

[3:18] Sillä he kokoovat itsellensä rahaa ja pyytävät sitä, ja on kuitenkin kaikki turha.

[3:19] He ovat syöstyt pois ja helvettiin alas menneet, ja muut ovat tulleet heidän siaansa.

[3:20] Jälkeentulevaiset näkevät kyllä valkeuden, ja asuvat maan päällä, ja ei osaa kuitenkaan sitä tietä, kussa viisaus löydetään;

[3:21] Sillä he katsovat sen ylön, niin myös ovat heidän lapsensa eksyneet.

[3:22] Ei siitä mitään kuulu Kanaassa, Temanissa ei sitä näy.

[3:23] Hagarin lapset etsivät kyllä maailmallista viisautta, niin myös Merarin kauppamiehet, ja ne Temanissa, jotka luulevat itsensä taitaviksi; mutta ei he osaa kuitenkaan tietää, kussa viisaus löydetään.

[3:24] Voi Israel, kuinka suuri on Herran huone, kuinka avara ja iso on sen asumasia!

[3:25] Ei sillä ole yhtään loppua, ja on määrättömän korkea.

[3:26] Muinen olivat sankarit, isot, kuuluisat miehet ja jalot sotamiehet:

[3:27] Ei Herra niitä valinnut, eikä ilmoittanut heille ymmärryksen tietä.

[3:28] Ja ettei heillä ollut viisautta, ovat he hulluudessansa hukkuneet.

[3:29] Kuka on astunut ylös taivaasen, ja on sen ottanut, ja sen pilvistä temmannut alas?

[3:30] Kuka on vaeltanut meren ylitse ja sen löytänyt, ja kalliin kullan verosta sen kotia tuonut?

[3:31] Ei ole ketään, joka sinne tien ja polun tietää, jossa viisaus löydetään.

[3:32] Mutta se joka kaikki tietää, tuntee sen ja on ymmärryksellänsä löytänyt sen, joka maan ijankaikkisesta ajasta on valmistanut, ja täyttänyt sen kaikkinaisilla eläimillä;

[3:33] Joka antaa valkeuden koittaa, ja kuin hän sen kutsuu jälleen, niin sen pitää häntä totteleman.

[3:34] Tähdet paistavat järjestyksessänsä ilolla;

[3:35] Ja kuin hän niitä kutsuu, niin ne vastaavat: tässä me olemme, ja paistavat ilolla hänen tähtensä, joka heidät on luonut.

[3:36] Tämä on meidän Jumalamme, ja ei kenkään taideta verrata häneen.

[3:37] Hän on löytänyt viisauden, ja antanut sen palveliallensa Jakobille, ja Israelille, rakkaallensa.

[3:38] Sitte on se näkynyt maan päällä, ja ihmisten seassa asunut.

LUKU 4
Lohdullinen vakuutus kääntymisen jälkeen seuraavaisesta pelastuksesta.
[4:1] Tämä on Jumalan käskysanain kirja ja laki, joka ijankaikkisesti pysyy. Kaikki, jotka sen pitävät, saavat elää, mutta jotka sen hylkäävät, niiden pitää kuoleman.

[4:2] Palaja siihen, Jakob, jälleen ja rupee siihen, vaella sen valkeuden jälkeen, joka edessäs paistaa.

[4:3] Älä muille jätä kunniaas ja sinun tavaraas muukalaiselle kansalle.

[4:4] Oi autuaat me Israelissa! sillä Jumala on meille tahtonsa ilmoittanut.

[4:5] Ole hyvällä mielellä, minun kansani, sinä Israelin ylistys.

[4:6] Te olette myydyt pakanoille, ei kadotukseen; mutta että te olette Jumalan vihoittaneet, olette te teidän vihollistenne haltuun annetut.

[4:7] Sillä te olette vihoittaneet sen, joka teidät on luonut, siinä ettette ole Jumalalle, mutta perkeleille uhranneet.

[4:8] Te olette unohtaneet ijankaikkisen Jumalan, joka teidät on luonut, ja murheelliseksi tehneet Jerusalemin, joka teidät on kasvattanut.

[4:9] Sillä hän on nähnyt Jumalan vihan, joka teidän päällenne pitää tuleman, ja sanonut: kuulkaat, te Zionin asuvaiset! Jumala on antanut minulle suuren murheen.

[4:10] Sillä minä olen nähnyt minun poikaini ja tytärteni vankiuden, jonka Ijankaikkinen heidän päällensä on antanut tulla.

[4:11] Minä olen kasvattanut heidät ilolla, mutta itkulla ja murheella olen minä nähnyt heitä vietävän pois.

[4:12] Älköön kenkään iloitko minusta, että minä leski ja monelta hyljätty olen, minä olen hävitetty minun lasteni rikosten tähden.

[4:13] Sillä he ovat poikenneet Jumalan laista, ja ei ole hänen oikeuttansa tunteneet; ei he ole eläneet Jumalan käskyn jälkeen, eikä pitäneet hänen käskyjänsä.

[4:14] Tulkaat tänne Zionin asuvaiset, ja julistakaat minun poikaini ja tytärteni vankius, jonka Ijankaikkinen on antanut tulla heidän päällensä.

[4:15] Sillä hän on antanut kansan kaukaa tulla heidän päällensä, julman kansan, tuntemattomasta kielestä,

[4:16] Jotka ei karta vanhaa, eikä armahda lapsia. Ne ovat vieneet pois lesken rakkaat (pojat) ja yksinäiseltä tyttäret temmanneet pois.

[4:17] Mutta kuinka minä taidan teitä auttaa?

[4:18] Sillä joka tämän onnettomuuden on saattanut teidän päällenne, hän on pelastava teitä teidän vihollistenne käsistä.

[4:19] Lähtekäät pois, te rakkaat lapset, lähtekäät pois, mutta minä olen hyljätty yksinäiseksi.

[4:20] Minä olen riisunut ilovaatteeni ja pukenut päälleni murhevaatteet; minä tahdon huutaa Ijankaikkisen tykö kaikkena minun elinaikanani.

[4:21] Olkaat hyvällä mielellä, lapset, huutakaat Jumalan tykö, niin hän pelastaa teitä vihollisten vallasta ja käsistä.

[4:22] Sillä vielä minä toivon Ijankaikkisen auttavan teitä, ja minä olen saava ilon Pyhältä, sen laupiuden tähden, joka teille pian meidän ijankaikkiselta Vapahtajaltamme on tapahtuva.

[4:23] Minä olen antanut teidän mennä murheella ja itkulla; mutta Jumala on antava teidät minulle jälleen ilolla ja riemulla ijankaikkisesti.

[4:24] Ja niinkuin Zionin asuvaiset ovat nähneet teidän vankiutenne, niin pitää myös heidän pian näkemän avun teidän Jumalaltanne, joka on tuleva teidän päällenne suurella kunnialla ja ijankaikkisella lohdutuksella.

[4:25] Te lapset, kärsikäät kärsivällisesti sitä vihaa, joka Jumalalta teidän päällenne tulee; sillä sinun vihollises on vainonnut sinua, ja sinä olet pian näkevä hänen hävityksensä, ja polkeva hänen kaulansa.

[4:26] Minun lapsukaiseni pitää käymän pahaa tietä, he ovat viedyt pois niinkuin lauma vihollisilta ryöstetty.

[4:27] Olkaat hyvällä mielellä, te lapset, ja huutakaat Jumalan tykö; sillä hän, joka on antanut teitä vietää pois, ei ole teitä unhottava.

[4:28] Sentähden niinkuin te olette ahkeroineet poikkeemaan Jumalasta pois, juuri niin myös nyt palatkaat, ja ahkeroitkaat kymmenen kertaa enempi etsimään Herraa.

[4:29] Sillä joka tämän rangaistuksen on antanut tulla teidän päällenne, hän on auttava teitä, ja ijankaikkisen ilon toimittava.

[4:30] Jerusalem, ole hyvällä mielellä; sillä se on sinua lohduttava, jonka nimen jälkeen sinä nimitetty olet.

[4:31] Olkoon ne vaivaiset, jotka sinua vaivanneet ja sinun lankeemisestas iloinneet ovat.

[4:32] Olkoon ne kaupungit vaivaiset, joita sinun lapses palvelleet ovat; ja vaivainen olkoon se, joka sinun lapses vankina pitää.

[4:33] Sillä niinkuin hän sinun lankeemisestas iloinnut ja sinun hävityksestäs riemuinnut on, juuri niin pitää hänen murheelliseksi tuleman, kuin hän tulee hävitetyksi.

[4:34] Ja minä otan pois hänen suuren ilonsa, ja käännän hänen kerskauksensa valitusitkuksi.

[4:35] Sillä tulen pitää hänen päällensä tuleman Ijankaikkiselta monta päivää, ja perkeleillä pitää siellä kauvan asumasia oleman.

[4:36] Katso ympärilles, Jerusalem, itään päin, ja katso sitä lohdutusta, joka sinulle tulee Jumalalta:

[4:37] Katso, sinun lapses, jotka ovat viedyt pois, tulevat; he tulevat kootut sekä idästä että lännestä, pyhän sanan kautta, ja iloitsevat Jumalan kunniaa.

LUKU 5
Jerusalemia kehoitetaan riemutoivoon.
[5:1] Riisu pois yltäs, Jerusalem, murhevaattees, ja pue ylles pyhä kaunistus Jumalalta ijankaikkisesti.

[5:2] Pue ylles Jumalan vanhurskauden hame, ja pane Ijankaikkisen kunnian kruunu päähäs.

[5:3] Sillä Jumala on julistava sinun kunnias koko taivaan alla.

[5:4] Sillä sinun nimes pitää kutsuttaman Jumalalta ijankaikkisesti vauhurskauden rauhaksi ja jumalisuuden kunniaksi.

[5:5] Nouse, Jerusalem, ja astu korkeuteen, ja katso ympärilles itään päin, ja katso lapsias, jotka sekä idästä että lännestä kootut ovat, pyhän sanan kautta, ja iloitsevat, että Jumala on taas ajatellut heidän päällensä.

[5:6] He ovat jalkaisin vihollisilta viedyt pois sinun tyköäs, mutta Jumala tuo heitä sinun tykös korotettuna kunnialla, niinkuin valtakunnan lapset.

[5:7] Sillä Jumala tahtoo alentaa kaikki korkiat vuoret ja pitkät rannat, ja laaksot täyttää maan tasalle, että Israel sais levollisesti vaeltaa Jumalan kunniaksi.

[5:8] Mutta metsät ja kaikki hyvin hajavaiset puut pitää Jumalan käskystä Israelia varjooman.

[5:9] Sillä Jumala on tuova Israelin tänne jälleen ilolla, jalolla lohdutuksellansa, laupiudellansa ja vanhurskaudellansa.

1   ...   10   11   12   13   14   15   16   17   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə