Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə10/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
1   ...   6   7   8   9   10   11   12   13   ...   25

LUKU 21
Varoitus kääntymykseen. Eroitus viisasten ja tyhmäin välillä.
[21:1] Poikani, jos sinä olet syntiä tehnyt, niin lakkaa, ja rukoile, että ennen tehty sinulle annettaisiin anteeksi.

[21:2] Pakene syntiä niinkuin kärmettä; sillä jos sinä tulet häntä lähes, niin hän puree sinua.

[21:3] Hänen hampaansa ovat niinkuin jalopeuran hampaat ja tappavat ihmisen.

[21:4] Jokainen synti on niinkuin kaksiteräinen miekka, ja tekee senkaltaisen haavan, jota ei kenkään parantaa taida.

[21:5] Joka väkivaltaa ja vääryyttä tekee, se tulee viimein kerjääjäksi; ja se joka ylpiä on, se tulee viimeiseltä pois huoneestansa ja talostansa.

[21:6] Sillä kuin raadollinen huutaa, niin Jumala kuulee, ja kosto tulee nopiasti.

[21:7] Joka ei salli neuvoa itsiänsä, hän on jo parhaallansa jumalattoman tiellä.

[21:8] Joka Jumalaa pelkää, se taittaa itsensä, mutta joka niskuri on, sen Jumala taampaa näkee, ja taitava havaitsee hänen hukkuvan.

[21:9] Joka huoneensa rakentaa toisen miehen rahalla, se kokoo kiviä haudaksensa.

[21:10] Jumalattomain joukko on niinkuin rohtimet, jotka tulella pitää poltettaman.

[21:11] Jumalattomat käyvät tosin tasaista tietä, jonka loppu on helvetin syvyys.

[21:12] Joka Jumalan käskyt pitää, ei hän seuraa omaa päätänsä.

[21:13] Peljätä yksitotisesti Jumalaa on viisaus.

[21:14] Kussa ei järkeä ole, ei siellä oteta oppia vastaan.

[21:15] Muutamat ovat kyllä toimelliset, mutta he matkaan saattavat sillä paljon pahaa.

[21:16] Viisaan miehen oppi vuotaa niinkuin virta ja niinkuin elävä lähde.

[21:17] Tyhmäin sydän on niinkuin vuotava astia, ja ei taida pitää oppia.

[21:18] Kuin toimellinen kuulee hyvän opin, niin hän kiittää sitä. ja levittelee häntä; mutta jos tyhmä sen kuulee, niin ei se kelpaa hänelle, ja hän heittää sen selkänsä taa

[21:19] Tyhmän puhe painaa niinkuin taakka tien päällä; mutta kuin viisas puhuu, se on suloinen kuulla.

[21:20] Neuvon pitämisestä otetaan vaari viisaan puheesta, ja mitä hän neuvoo, se on seisovainen.

[21:21] Tyhmän puhe on niinkuin kaatunut huone, ja taitamattoman neuvosta ei tiedä kenkään mitään,

[21:22] Kuin joku tahtoo neuvoa tyhmää, niin hän asettaa itsensä niinkuin joku tahtois sitoa hänen kätensä ja jalkansa.

[21:23] Mutta viisas lukee sen itsellensä kultaiseksi kaunistukseksi ja rannerenkaaksi oikiassa kädessänsä.

[21:24] Tyhmä juoksee rohkiasti toisen huoneesen, mutta toimellinen pitää suuren eroituksen.

[21:25] Tyhmä kurkistelee rohkiasti toisen akkunasta, mutta toimellinen seisoo ulkona.

[21:26] Tyhmä kuultelee oven takana, mutta toimellinen pitää sen häpiänä.

[21:27] Paljopuhuvaiset sanovat paljon sitä, mikä ei sovi asiaan; mutta viisaat punnitsevat sanansa kultavaa'alla.

[21:28] Tyhmäin sydän on suussa, mutta viisasten suu on sydämessä.

[21:29] Tyhmä nauraa korkiasti, mutta viisas nauraa kohtuuillisesti.

[21:30] Kuin jumalatoin kiroilee pahaa, silloin hän kiroilee itsiänsä.

[21:31] Korvankuiskuttelia vahingoitsee itsensä, ja ei kenkään pidä häntä mielellänsä tykönänsä.

LUKU 22
Monikahdat opetukset yhteisessä elämässä.
[22:1] Laiska ihminen on niinkuin kivi, joka loassa makaa!

[22:2] Joka sen ottaa ylös, hänen pitää sitte kätensä pyyhkimän.

[22:3] Hävytöin poika on isällensä häpiäksi.

[22:4] Toimellinen tytär kyllä naidaan, mntta pahantapainen tytär annetaan olla, ja hän saattaa isänsä murheelliseksi.

[22:5] Joka ylen rohkia on, hän on sekä isällensä, että miehellensä häpiäksi, ja heiltä molemmilta vihataan.

[22:6] Puhe, joka sopimattomaan aikaan puhutaan, on niinkuin harpun soitto murheelliselle.

[22:7] Oikialla ajalla pitää ihmisiä kuritettaman ja opetettaman; mutta joka tyhmää opettaa, se tahtoo liittää rikotun saviastian kappaleita, ja tekee niinkuin se, joka jonkun raskaasta unesta herättää.

[22:8] Joka tyhmää puhuttelee, hän puhuu makaavan kanssa:

[22:9] Kuin se on loppunut, niin hän kysyy: mikä se on?

[22:10] Kuollutta itketään, ettei hänellä enää ole valkeutta; mutta tyhmää pitää sinun itkemän, ettei hänellä ole ymmärrystä.

[22:11] Ei ihmisen pidä ylen paljon kuolleita itkemän, sillä he ovat lepoon tulleet;

[22:12] Mutta tyhmän elämä on pahempi kuin kuolema.

[22:13] Seitsemän päivää kuollutta itketään, mutta tyhmää ja jumalatointa koko hänen elinaikansa.

[22:14] Älä tyhmän kanssa paljon puhu, älä myös ole taitamattomain seurassa.

[22:15] Väitä häntä, ettet tulisi tuskaan hänen kanssansa, ja tahratuksi hänen saastaisuudestansa.

[22:16] Pakene häntä, niin sinä olet rauhassa, ja et tule ahdistukseen ja hätään hänen tyhmyytensä tähden.

[22:17] Mikä on raskaampi lyijyä? Ja kuinka pitää ihmisen kutsuman tyhmää muuksi kuin lyijyksi.

[22:18] Keveämpi on kantaa santaa, suolaa ja rantaa, kuin taitamatointa ihmistä.

[22:19] Niinkuin huone, joka toisen huoneen kanssa on vahvasti sidottu yhteen, ei tuulispäätä kukisteta:

[22:20] Niin myös se sydän, joka asiansa hyvin tietää, ei pelkää yhtään peljätystä.

[22:21] Niinkuin kauniisti kalkilla sivuttu tasainen seinä ei pysy sateessa kauniina, eli aita korkealla tuulen edessä:

[22:22] Niin myös tyhmän sydämen huono aivoitus ei ole seisovainen peljätystä vastaan.

[22:23] Jos ihminen silmäänsä painottelee, niin siitä kyyneleet vuotavat; jos joku osaa toista sydämeen, niin se ilmoittaa aivoituksensa.

[22:24] Joka laskettaa kiviä lintuin sekaan, se peljättää heidät pois; ja joka ystävänsä häpäisee, se rikkoo ystävyyden.

[22:25] Vaikkas vetäisit miekkaas ystävääs vastaan, et sinä kuitenkaan sillä niin pahoin tee kuin häväistyksellä.

[22:26] Sillä sinä taidat jälleen tulla ystäväksi, kuin et sinä pakene häntä, mutta puhut hänen kanssansa; sillä kaikki asiat taitaan kyllä sovitettaa, paitsi häväistystä, ylönkatsetta, salaisuuden ilmoitusta ja pahoja juonia: näillä ystävyys ajetaan pois.

[22:21] Ole uskollinen ystävälles hänen köyhyydessänsä, ettäs hänen kanssansa iloitsisit, kuin hänelle hyvin käy.

[22:28] Ole vahva hänen kanssansa, kuin hänelle pahoin käy, että sinäkin nautitsisit hänen onnensa hyväkses.

[22:29] Savu ja tomu käy edellä, kussa tuli palaa tahtoo: niin myös häväistyksestä tulee veren vuodatus.

[22:30] Älä häpeä vastata ystäväs edestä, älä myös häntä pakene.

[22:31] Jos sinulle jotakin pahaa häneltä tapahtuu, niin jokainen joka sen kuulee, välttää myös häntä.

[22:32] Jospa minä taitaisin panna lukon suuni eteen, ja painaa vahvan sinetin huulteni päälle, etten minä sen kautta lankeaisi, eikä minun kieleni vahingoittaisi minua!



LUKU 23
Rukous kielen hillitsemisestä, niin myös neuvo syntiä välttämään puheissa ja töissä.
[23:1] Herra Isä Jumala, ja minun elämäni Herra! älä anna minun joutua pilkkaajain keskelle, ja älä anna minua heidän seassansa turmeltaa.

[23:2] Jospa minä taitaisin hillitä ajatukseni suitsilla, ja kurittaa sydämeni Jumalan sanalla, ja etten minä säästäisi minuani erhetyksessäni,

[23:3] Etten minä syntiä tekisi ja tulisi suureen erhetykseen, ja tekisi paljon pahaa, jolla minun täytyis langeta vihamiesteni edessä ja olla heidän naurunansa.

[23:4] Herra Isä Jumala, ja minun elämäni Herra, varjele minua hävyttömistä silmistä,

[23:5] Ja käännä minusta pois kaikki pahat himot.

[23:6] Älä salli minun tulla tuhlaajaksi ja saastaiseksi, ja varjele minua häpeemättömistä sydämistä.

[23:7] Rakkaat lapset, oppiikaat suunne pitämään kiinni; sillä joka suunsa pitää kiinni, ei se eksy sanoissa,

[23:8] Niinkuin jumalattomat pillkkaajat ja ylpiät sen kautta lankeevat.

[23:9] Älä harjoita suutas vannomaan, ja lausumaan turhaan Jumalan nimeä.

[23:10] Sillä niinkuin palvelia, joka usein vitsalla piestään, ei ole ilman vanteita,

[23:11] Niin ei myös se taida olla synnistä puhdas, joka usein vannoo ja Jumalan nimeä turhaan lausuu.

[23:12] Joka usein vannoo, se usein syntiä tekee, ja ei rangaistus pidä hänen huoneestansa luopuman.

[23:13] Jos hän vannoo, ja ei ymmärrä sitä, niin hän kuitenkin syntiä tekee; jos hän sen ymmärtää ja katsoo ylön, niin hän tekee syntiä kaksinkertaisesti.

[23:14] Mutta jos hän turhaan vannoo, niin ei hän kuitenkaan ole ilman syntiä, ja hänen huoneensa pitää kovin rangaistaman.

[23:15] Se on myös kuolettavainen kiroilemus, josta Jumala Jakobin huonetta varjelkoon!

[23:16] Ja jumaliset senkaltaista välttävät, eikä tahraa itsiänsä siinä synnissä.

[23:11] Älä harjoita suutas keviästi vannomaan, sillä se tulee pahasta aivoituksesta.

[23:18] Älä unohda isäs ja äitis oppia, niin sinä olet herrain seassa istuva, eikä sinua pidä unhotettaman,

[23:19] Ettet harjaantuisi tyhmyyteen, ja soisit viimeiseltä, ettet syntynytkään olisi, ja sinä kiroot syntymäpäiväsi.

[23:20] Joka itsensä harjoittaa panettelemaan, ei se paranna itsiänsä kaikkena elinaikanansa.

[23:21] Toistamiseen syntiä tehdä on ylenpaljon; sillä kolmannella kerralla tulee rangaistus.

[23:22] Joka haureudesta on syttynyt, se on niinkuin palava tuli, eikä lakkaa siihenasti kuin hän itsensä polttaa.

[23:23] Hekumallisella ihmisellä ei ole lepoa ruumiissansa, siihenasti kuin hän tulen sytyttää.

[23:24] Hekumallisen ihmisen on kaikki ruoka makia, ja ei lakkaa ennen kuin hän himonsa täyttää.

[23:25] Mies, joka aviokäskynsä rikkoo, ja ajattelee itseksensä: kuka minun näkee?

[23:26] Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät verhottavat minun, niin ettei kenkään näe minua: ketä minun pitäis karttaman? Korkein ei tottele minun syntiäni;

[23:27] Tämä välttää ainoasti ihmisten silmät, ja ei muista Herran silmää paljoa kirkkaammaksi aurinkoa,

[23:28] Joka näkee kaikki, mitä ihmiset tekevät, ja katsoo salaisiinkin loukkaisiin.

[23:29] Hän tietää kaikki kappaleet, ennenkuin ne luoduksi tulevat, niinkuin sittekin, kuin he luodut ovat.

[23:30] Se mies pitää julkisesti kaupungissa rangaistaman,

[23:31] Ja pitää otettaman kiinni, kuin hän vähimmän eteensä katsoo.

[23:32] Juuri niin pitää myös sille vaimolle tapahtuman, joka miehensä hylkää, ja saa toisesta perillisen.

[23:33] Ensisti on hän kovakorvainen Jumalan käskylle, sitälikin tekee myös syntiä miestänsä vastaan, ja kolmanneksi saa huoruudestansa lapsen.

[23:34] Nämä pitää eroitettaman seurakunnasta, ja hänen lapsensa pitää sen maksaman.

[23:35] Ei hänen lapsensa pidä juurtuman, eikä hänen oksansa hedelmää kantaman.

[23:36] Hän jättää kirotun muiston jälkeensä, ja hänen häpiänsä ei pidä ikänä pyyhittämän pois.

[23:37] Siitä oppivat jälkeentulevaiset, ettei mitään ole parempaa kuin peljätä Jumalaa, ja ei ole mitään makiampaa ottaa vaarin Jumalan käskystä

LUKU 24
Jumalallisen viisauden ja Pyhän Raamatun ylistys.
[24:1] Viisaus kiittää itsiänsä, ja kunnioittaa itsiänsä kansan seassa.

[24:2] Hän saarnaa Jumalan seurakunnassa, ja ylistää itsiänsä valtakunnassansa.

[24:3] Ja sanoo: minä olen Jumalan sana, ja liikun ympäri kaikkea maata niinkuin pilvi.

[24:4] Minun asuinsiani on ylhäällä korkeudessa.

[24:5] Ja minun Istuimeni pilvissä; minä yksinäni olen joka paikassa,

[24:6] Niin avaralta kuin taivas on,

[24:7] Ja niin syvältä, kuin syvyyden perustus on.

[24:8] Joka paikassa meressä,

[24:9] Joka paikassa maan päällä, kaikkein kansain seassa ja kaikkein pakanain seassa.

[24:10] Näiden kaikkein tykönä olen minä etsinyt asuinsiaa,

[24:11] Löytääkseni siaani johon kuhun paikkaan.

[24:12] Silloin käski minua kaikkein Luoja, ja se, joka minun luonut on, sääsi minulle asuinsian, ja sanoi:

[24:13] Jakobissa pitää sinun asuman, ja Israel pitää sinun perintös oleman.

[24:14] Ennen maailmaa, alusta olen minä luotu, ja pysyn ijankaikkisesti, ja olen pyhässä majassa palvellut hänen edessänsä,

[24:15] Ja olen sitte saanut Zionissa vahvan paikan. Ja hän pani minun pyhään kaupunkiin, Jerusalemia hallitsemaan.

[24:16] Minä olen juurtunut kunnioitetussa kansassa, joka Jumalan perintö on.

[24:17] Minä olen korkiaksi kasvanut, niinkuin sedripnu Libanonissa, ja niinkuin sypressi Hermonin vuorella.

[24:18] Minä olen kasvanut niinkuin palmupuu virran tykönä, ja niinkuin ruusun vesat, jotka Jerihossa kasvavat,

[24:19] Niinkuin kaunis öljypuu lakialla kedolla.

[24:20] Minä olen kasvanut niinkuin vaahtera; minä annoin itsestäni suloisen hajun niinikuin kaneli ja kalliit yrtit, ja niinkuin paras mirham

[24:21] Niinkuin galbaan ja onik ja mirham, ja niinikuin pyhä savu templissä.

[24:22] Minä ojensin oksani niinkuin tammi, ja minun oksani olivat kauniit ja suloiset.

[24:23] Minä annoin makian hajun minustani niinkuin viinapuu,

[24:24] Ja minun kukkaseni kantoivat joka vuosi runsaan hedelmän.

[24:25] Tulkaat tänne minun tyköni kaikki, jotka minua anotte,

[24:26] Ja ravitkaat teitänne minun hedelmästäni.

[24:27] Minun saarnani on makiampi hunajaa,

[24:28] Jaa minun lahjani ovat makiammat kuin mesileipä.

[24:29] Joka minusta syö, se enemmin isoo minua; ja joka minusta juo, se janoo enemmin minua.

[24:30] Joka kuulee minua, ei se tule häpiään; ja joka seuraa minua, sen pitää nuhteetoinna oleman.

[24:31] Kaikki nämät ovat liiton kirja, joka kaikkein korkeimman Jumalan kanssa tehty on.

[24:32] Nimittäin laki, jonka Moses Jakobin huoneelle tavaraksi antanut on,

[24:33] Josta viisaus on vuotanut, niinkuin Pisonin virta, kuin se suuri on,

[24:34] Ja niinkuin Tigris, kuin se keväällä kuohuu.

[24:35] Siitä on ymmärrys vuotanut, niinkuin Phratin virta, kuin se suuri on, ja niinkuin Jordan elonaikana.

[24:36] Siitä kuritus on tullut niinkuin valkeus ja niinkuin Niilin virta syksyllä.

[24:37] Ei ole yhtään ollut, joka sen kaiken oppinut on, ei tule myös yksikään ikänä, joka sen täydellisesti tutkia taitaa.

[24:38] Sillä sen mieli on rikkaampi merta, ja sen neuvo syvyyttä syvempi.

[24:39] Minusta vuotaa monta ojaa ryytimaihin,

[24:40] Niinkuin sinne vettä johdatettaisiin.

[24:41] Sillä minä kastan minun ryytimaani, ja juotan minun niittyni.

[24:42] Sillä minun ojani suureksi virraksi tulevat, ja minun virtani isoksi mereksi.

[24:43] Sillä minun oppini valistaa niin avaralta kuin aamuvalkeus, ja taampaa paistaa,

[24:44] Ja minun oppini vuodattaa prophetian, joka on ijankaikkisesti pysyvä.

[24:45] Siinä te näette, etten minä ainoasti itselleni työtä tee, mutta myös kaikille, jotka viisautta anovat.

LUKU 25
Monikahdoista ylistettävistä ja laitettavista asioista, erlnomattain kavalista ja kiukkuisista vaimoista.
[25:1] Kolme on kaunista kappaletta, jotka Jumalalle Ja ihmisille kelpaavat.

[25:2] Kuin veljekset ovat yksimieliset, kylänmiehet rakastavat toinen toistansa, Ja mies ja vaimo keskenänsä hyvin sopivat.

[25:3] Kolmea kappaletta minä sydämestäni vihaan, ja heidän menonsa saattaa minulle mielikarvauden:

[25:4] Kuin köyhä on ylpiä, ja rikas mielellänsä valhettelee, ja vanha tyhmä on huorintekiä.

[25:5] Jos et sinä nuorena kokoo, mitäs tahdot löytää vanhalla ijälläs?

[25:6] Oi kuinka kaunis se on, kuin harmaapäät viisaat ovat, Ja vanhat taitavat,

[25:7] Ja herrat toimelliset ja ymmärtäväiset.

[25:8] Se on vanhain kruunu, että he paljon koetelleet ovat, Ja se on heille kunniaksi, että he Jumalaa pelkäävät.

[25:9] Yhdeksää kappaletta minä sydämessäni pidän korkiasti ylistettävänä, ja kymmenettä minä suullani kiitän:

[25:10] Ihmistä, jolla on ilo lapsistansa; joka niin kauvan elää, että hän näkee vihamiehensä olevan maahan lyödyt.

[25:11] Autuas on se, jolla on toimellinen vaimo; joka ei puheellansa ketään vahingoita; jonka ei pidä pahempaansa palveleman.

[25:12] Autuas on se, jolla on uskollinen ystävä; autuas on se, joka on taitava,

[25:13] Ja joka silloin opettaa, kuin häntä mieluisesti kuullaan

[25:14] Oi kuinka suuri se on, joka viisas on!

[25:15] Mutta joka Jumalaa pelkää, ei häntä ylempänä ole kenkään;

[25:16] Sillä Jumalanpelko voittaa kaikki:

[25:17] Joka sen vahvasti omistaa, keneenkä taidan minä hänen verrata?

[25:18] Ei yksikään kipu ole niin suuri kuin sydämen murhe.

[25:19] Ei yhdenkään kavaluus voita vaimoin kavaluutta.

[25:20] Ei yhdenkään väijyminen voita vihamiehen väijymistä; ei yksikään kosto ole pahempi vihamiehen kostoa.

[25:21] Ei yksikään pää ole niin kavala kuin kärmeen pää; ei yhdenkään viha ole niin katkera kuin vaimon viha.

[25:22] Ennen minä asuisin jalopeurain ja lohikärmeen kanssa, kuin pahan vaimon kanssa.

[25:23] Kuin hän vihastuu, niin hän muuttaa hahmonsa, ja tulee rumaksi kuin säkki.

[25:24] Hänen miehellensäon häpiä hänestä, ja kuin hänelle sitä soimataan, niin se tekee hänen sydämensä kipiäksi.

[25:25] Kaikki viekkaus on vähä vaimoin viekkauden suhteen, hänelle tapahtukoon niinkuin jumalattomalle tapahtuu.

[25:26] Suupaltti, vaimo siviällä miehellä on niinkuin santainen tie ylöspäin vanhalle miehelle.

[25:27] Älä hänen kauneutensa anna sinuas pettää, älä myös sentähden himoitse häntä.

[25:28] Jos vaimo saattaa miehen rikkaaksi, niin ei siitä seuraa muuta kuin riita, tora, ylönkatse ja suuri pilkka.

[25:29] Paha vaimo saattaa murheellisen sydämen, surkian katsannon ja sydämen ahdistuksen.

[25:30] Vaimo, josta ei miehelle iloa ole, se suututtaa hänen kaikkiin kappaleihin.

[25:31] Synti on tullut vaimosta. ja sen tähden täytyy meidän kaikkein kuolla.

[25:32] Niinkuin ihmisen ei pidä antaman vedelle siaa:

[25:33] Niin ei pidä myös miehen salliman vaimolle hänen tahtoansa.

[25:34] Jos ei hän tahdo olla sinun mieltäs myöten, niin eroita häntä sinustas.



LUKU 26
Hyvänavuisista ja pahanilkisistä vaimoista, niin myös maailman kiittämättömyydestä.
[26:1] Autuas on se mies, jolla on toimellinen vaimo: siitä hän kaksi sen vertaa elää.

[26:2] Hyvä talon vaimo on miehellensä iloksi ja tekee hänen elämänsä levolliseksi.

[26:3] Hyväntapainen vaimo on kallis lahja, ja annetaan sille, joka pelkää Jumalaa;

[26:4] Joko hän on rikas eli köyhä, niin hän on kuitenkin hänelle lohdutukseksi, ja aina häntä ilahuttaa.

[26:5] Kolme on hirmuista kappaletta, ja neljäs on kauhia:

[26:6] Petos, kapina, viattoman veren vuodatus,

[26:7] Jotka kaikki ovat pahemmat kuolemaa.

[26:8] Mutta se on sydämen murhe, kuin luulia vaimo toisen kanssa riitelee, ja häpäisee häntä jokaisen kuullen.

[26:9] Kuin miehellä on paha vaimo, niin he ovat niinkuin sopimatoin pari härkiä, joiden ynnä vetämän pitää;

[26:10] Joka sen saa, hän saa skorpionin.

[26:11] Juoppo vaimo on suuri rangaistus; sillä ei hän taida peittää häpiäänsä.

[26:12] Portto tunnetaan hävyttömästä katsannostansa ja silmistänsä.

[26:13] Jos ei tyttäres ole häveliäs, niin pidä häntä kurituksessa, ettei hän pahaa tekisi, kuin hänelle tila annetaan.

[26:14] Kuin ymmärrät hänen ylen rohkiasti katsovan ympärillensä, niin ota vaari; ja jos et sinä sitä tee, ja hän sitte tekee sinua vastaan, niin ei sinun sitä tarvitse ihmetellä.

[26:15] Niinkuin matkustavainen, joka janoo, niin myös hän avaa suunsa ja juo vettä, lähin on, ja istuu, kussa hän kannon löytää, Ja ottaa, mitä hän saada taitaa.

[26:16] Suloinen vaimo ilahuttaa miehensä, ja kuin hän pitää itsensä, toimellisesti, niin hän virvoittaa hänen sydämensä.

[26:17] Vaimo, joka taitaa vaiti olla, on Jumalan lahja.

[26:18] Ja hyvin opetettu vaimo ei taideta maksettaa.

[26:19] Ei ole mitään rakkaampaa maan päällä, kuin häveliäs vaimo,

[26:20] Ja ei ole mitään kalliimpaa kuin puhdas vaimo.

[26:21] Niinkuin aurinko noustuansa kaunistaa Herran korkian taivaan, niin myös hyväntapainen vaimo kaunistaa huoneensa.

[26:22] Kaunis vaimo, joka hyvyydessä kaiken elinaikansa vahvana pysyy, on niinkuin kirkas lamppu pyhässä kynttiläjalassa.

[26:23] Yksivakainen vaimo on niinkuin kultaiset patsaat hopiajalkain päällä.

[26:24] Kaksi saattavat minulle mielikarvauden, ja kolmas vihoittaa minun:

[26:25] Kuin vahva sotamies viimeiseltä köyhyyttä kärsii, ja viisaat neuvonantajat viimeiseltä katsotaan ylön,

[26:26] Ja joka oikiasta uskosta luopuu väärään uskoon; sen on Jumala tuominnut miekan alle.



LUKU 27
Kauppamiesten tilan vaarallisuudesta, ja kielen hillitsemisestä.
[27:1] Kauppamies välttää työläästi vääryyden, ja myyjä synnin. Sillä rahan tähden tekee moni vääryyttä, ja jotka rikkaaksi tulla tahtovat, kääntävät pois silmänsä.

[27:2] Niinkuin vaaja kahden kiven välille tungetaan muuriin,

[27:3] Niin myös synti tunkee ostajan ja myyjän välille.

[27:4] Jos ei hän itsiänsä pidä ahkerasti Herran pelvossa, niin hänen huoneensa pian kukistetaan.

[27:5] Kuin seulotaan, niin kaunat jäävät: niin myös, mitä ihminen aikoo tehdä, niin siihen aina jotakin saastaista tarttuu.

[27:6] Niinkuin pätsi koettelee uudet padat, niin myös murhe koettelee ihmisen mielen.

[27:7] Hedelmistä tuntuu. kuinka puu on katsottu: niin myös puheesta ymmärretään, millainen sydän on.

[27:8] Ei sinun pidä ketään kiittämän ennen kuin sinä hänen kuullut olet; sillä mies tunnetaan puheestansa.

[27:9] Jos sinä vanhurskautta seuraat, niin sinä sen saavutat, ja puet sen päälles niinkuin kauniin hameen.

[27:10] Linnut lähistelevät vertaisiansa: niin myös totuus pitää itsensä sen tykönä, joka häntä kuulee.

[27:11] Niinkuin jalopeura vartioitsee saalista, niin myös synti viimein ottaa kiinni pahantekiän.

[27:12] Jumalinen puhuu aina terveellisiä, mutta tyhmä muuttuu niinkuin kuu.

[27:13] Kuin sinä taitamattomain seassa olet, niin ota vaari, mitä aika sallii; mutta ole viisasten seassa ahkera.

[27:14] Tyhmäin puhe on ylen nurja, ja heidän naurunsa on sula synti, ja kuitenkin he sitä ailakoitsevat.

[27:15] Kussa ihminen kuulee paljon vannottavan, siellä hänen karvansa nousee, ja heidän riitansa saattaa ihmiset korvansa tukitsemaan.

[27:16] Kuin ylpiät riitelevät, siiti seuraa verenvuodatus, Ja se on nurja kuulla, kuin he toistansa häpäisevät.

[27:17] Joka salaisuuden ilmoittaa se kadottaa uskon, eikä saa sitten uskollista ystävää.

[27:18] Pidä ystäväs hyvänä, Ja ole hänelle uskollinen.

[27:19] Mutta, jos sinä ilmoitat hänen salaisuutensa, niin et sinä saa häntä jälleen.

[27:20] Jolta ystävä tulee pois, hänen on siitä niin paljon pahaa kuin sen, jonka vihamies pääsee.

[27:21] Niinkuin sinä linnun päästät kädestäs, niin on myös se, kuin pääset ystävästäs, niin et sinä saa häntä jälleen.

[27:22] Ei sinun tarvitse juosta hänen peräänsä: hän on taampana, ja on hypännyt pois niinkuin metsäkauris verkosta.

[27:23] Haava taidetaan sitoa, ja ylpiät sanat taidetaan sovitettaa;

[27:24] Mutta joka salaisuuden ilmoittaa, ei hänestä sitte mitään ole.

[27:25] Joka silmää iskee, sillä on pahaa sydämessä, ja ei se anna kääntää pois itsiänsä.

[27:26] Edessäs taitaa hän kyllä makiasti puhua, ja ylistää sinun puhettas, mutta takana puhuu hän toisin, ja kääntää sinun sanas pahemmin päin.

[27:27] En minä taida mitään niin pahoin kärsiä kuin sitä. ja ei Herrakaan häntä kärsi.

[27:28] Joka kiven heittää korkialle, se putoo hänen päähänsä; ja joka jonkun salaisesti pistää, se haavoittaa itsensä.

[27:29] Joka haudan kaivaa, se putoo itse siihen.

[27:30] Joka paulan virittää toisen eteen, hän kietoo itsensä. Joka toista tahtoo vahingoittaa, se tulee tietämättä hänen omaan kaulaansa.

[27:31] Ylpiät pilkkaavat ja häpäisevät, mutta kosto vartioitsee heitä niinkuin jalopeura.

[27:32] Jotka iloitsevat, kuin hyville pahoin käy, ne vangitaan paulalla, ja sydämen murhe kalvaa heidät ennen kuin he kuolevat.

[27:33] Viha ja julmuus ovat kauhiat, jotka molemmat jumalattomalle ovat.

1   ...   6   7   8   9   10   11   12   13   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə