Biblia 1776  Vanhan testamentin apokryfikirjat




Yüklə 1.2 Mb.
səhifə1/25
tarix25.04.2016
ölçüsü1.2 Mb.
  1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25
Biblia 1776

Vanhan testamentin apokryfikirjat

APOCRYPHA:

ovat
Kirjat, jotka ei ole Hebrean Bibliassa, ja sentähden ei muiden pyhän Raamatun Kirjain vertaiset, mutta kuitenkin ovat hyödylliset lukea.


  1. Juditin Kirjaa.

  2. Viisauden Kirja.

  3. Tobian Kirja.

  4. Sirakin Kirja.

  5. Barukin kirja.

  1. Makkabealaisten Kirjat.

  2. Kappaleet Esterin Kirjasta.

  3. Kappaleet Danielin kirjasta

  4. Manassen Rukous.

________________________



Juditin Kirja.
Esipuhe.
Jos joku taitais totisista historioista osoittaa ne, mitkä tässä kirjassa kirjoitetaan, niin tämä olis jalo ja kallis kirja; mutta hän näkyy työläästi yhteen sopivan ajan ja Raamatun historian kanssa, joka on ollut suurin syy, ettei hän ole niin täydelliseksi luettu eikä Hebrean Bibliaan kirjoitettu.

Muutamat luulevat, ettei se ole historia, mutta muutoin jalo, pyhän ja hengellisen miehen teko, joka on tahtonut kirjoittaa ja osoittaa sen suuren onnen ja voiton, jonka Jumala Juudan kansalle joka paikassa antoi kaikkia heidän vihollisiansa vastaan. Niinkuin Salomo Korkiassa Veisussansa morsiamesta veisaa, jolla hän ei ketään muuta ajattele kuin koko Israelin kansaa; ja niinkuin P. Johannes Ilmestys-Kirjassansa ja Daniel monta kuvaa ja eläintä kirjoittavat, jolla ei he senkaltaisia ihmisiä, mutta koko kristillistä seurakuntaa ja valtakuntaa ymmärtävät. Ja Kristus itse puhuu usiasti mielellänsä vertauksilla evankeliumissa, niinkuin hän taivaan valtakunnan vetää kymmenen neitseen samoin myös kauppamiehen ja miehen ja nuotan, paimenen ja lampaan, etc. verraksi.

Kuitenkin ovat isät vanhaan aikaan sallineet tämän kirjan kristillisessä seurakunnassa luettaa ja pidettää sen suuren ja moninaisen hyödyllisen opin tähden, joka tässä löydetään, erinomattain, että tässä niin jalosti opetetaan kuinka ihmisen pitää uskossa lujasti Jumalaan turvaamaan ja häntä rukoileman kuin kiusaus ja vaiva ahdistaa. Jonka tähden myös Viisauden kirja, joka tyranneja kovasti rankaisee ja Jumalan laupiutta ylistää, sangen jalosti ja soveliaasti tätä seuraa, jota myös tämäkin kirja kauniisti opettaa.

LUKU 1
I. Ekbatana rakennetaan Arphaksadilta. II. Nebukadnetsar voittaa Arphaksadin, tulee ylpiäksi ja uhkaa ylönkatsojiansa.
I. [1:1] Arphaksad, Median kuningas, oli saanut allensa monta maakuntaa ja kansaa; ja hän rakensi jalon ja suuren kaupungin, jonka hän kutsui Ekbatanaksi.

[1:2] Sen muurit teki hän vuojonkivistä, seitsemänkymmentä kyynärää korkiaksi ja kolmekymmentä kyynärää paksuksi.

[1:3] Hän teki sen tornit sata kyynärää korkiaksi ja kaksikymmentä kyynärää paksuksi, nelikulmaiseksi; ja kaupungin portit teki hän niin korkiaksi kuin tornitkin.

[1:4] Ja luotti suureen sotaväkeensä ja voimaansa.



II. [1:5] Mutta Nebukadnetsar, Assyrian kuningas, hallitsi suuressa kaupungissa Ninivessä; ja toisena vuotena toistakymmentä hänen hallituksensa ajalla soti hän Arphaksadia vastaan, ja voitti hänen Euphratin, Tygrin ja Hydaspen virran tykönä, sillä suurella Ragauin kedolla, joka muinen Ariokin Elassarin kuninkaan oli ollut.

[1:6] Silloin tuli Nebukadnetsarin valtakunta voimalliseksi, ja hänen sydämensä ylpiäksi; ja hän lähetti sanan kaikille niille, jotka asuivat Kilikiassa, Damaskussa, Libanonissa.

[1:7] Karmelissa ja Kedarissa, ja niille Galileassa ja sillä suurella Esdrelomin kedolla.

[1:8] Ja kaikille niille, jotka olivat Samariassa ja toisella puolella Jordania, hamaan Jerusalemiin asti, ja koko Gesemin maalle, hamaan Etiopian rajoihin asti.

[1:9] Kaikkein niiden tykö lähetti Nebukadnetsar, Assyrian kuningas sanansaattajat.

[1:10] Mutta he katsoivat ne kaikki ylön, ja antoivat sanansaattajat häpiällä kotia palata.

[1:11] Silloin vihastui kuningas Nebukadnetsar sangen kovin kaikkein niiden maakuntain päälle, ja vannoi kuninkaallisen istuimensa ja valtakuntansa kautta, että hän kaikille näille maakunnille tahtoi kostaa.

LUKU 2
I. Päämies Holofernes saa käskyn sotia ynseitä vastaan. II Lähteen huovinensa sotaretkelle ja voittaa monikahdat maakunnat.
I. [2:1] Kolmantenatoistakymmenentenä kuningas Nebukadnetsarin vuotena, toisena päivänä kolmattakymmentä ensimmäisellä kuulla tuli päätetyksi Nebukadnetsarin, Assyrian kuninkaan huoneessa, että hänen piti kostaman.

[2:2] Ja hän kutsutti tykönsä kaikki neuvonantajansa, ruhtinaansa ja päämiehensä, ja piti neuvoa salaisesti heidän kanssansa,

[2:3] Ja ilmoitti heille, kuinka hän oli aikonut kaikki nämät maakunnat saattaa valtakuntansa alle.

[2:4] Koska se heille kaikille niin kelpasi, kutsui kuningas Nebukadnetsar sotapäämiehensä Holoferneksen.

[2:5] Ja sanoi hänelle: mene kaikkia valtakuntia vastaan, jotka lännessä ovat; ja erinomattain niitä vastaan, jotka ovat katsoneet ylön minun sanani.

[2:6] Ei sinun pidä yhtään valtakuntaa säästämän; mutta kaikki vahvat kaupungit pitää sinun minulle alamaiseksi tekemän.



II. [2:7] Niin Holofernes kutsui kokoon sodanpäämiehet ja Assyrian sotaväen ruhtinaat, ja valmisti väkeä sotaan, niinkuin kuningas hänelle käskenyt oli, sata ja kaksitoistakymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta ampuvaista hevosmiestä.

[2:8] Ja antoi kaiken sotaväen mennä edellänsä, epälukuiset kamelit, äärettömän viljan, härjät ja lampaat, kansallensa.

[2:9] Ja antoi tuoda kaikesta Syriasta jyviä leiriinsä.

[2:10] Mutta kultaa ja rahaa otti hän sangen paljo myötänsä kuninkaan huoneesta.

[2:11] Ja meni matkaan koko sotajoukon kanssa, vaunuin, ratsasmiesten ja ampujain kanssa, jotka peittivät maan niinkuin heinäsirkat.

[2:12] Sittekuin hän oli vaeltanut Assyrian maan äären ylitse, tuli hän suurten Angen vuorten tykö, vasemmalle puolen Kilikiata, ja voitti kaikki heidän kylänsä ja vahvat kaupunkinsa,

[2:13] Ja kukisti kuuluisan Melotin kaupungin ja ryösti kaiken väen Tarsiksessa ja Ismaelin lapset, jotka korvessa asuivat lounaan päin Kelonin maata.

[2:14] Ja hän vaelsi Phratin virran ylitse, ja tuli Mesopotamiaan, ja kukisti kaikki korkiat kaupungit, jotka hän löysi, Mamren ojasta hamaan mereen asti.

[2:15] Ja voitti siellä Kilikian rajat Joppen rajoihin asti, jotka lounaasta päin ovat.

[2:16] Ja vei myös kaikki Madianin lapset pois, ja ryösti kaikki heidän tavaransa; ja tappoi kaikki ne, jotka olivat häntä vastaan, miekan terällä.

[2:17] Sitte meni hän alas Damaskun maalle elonaikana, ja poltti kaiken heidän elonsa, ja antoi hakata maahan kaikki heidän puunsa ja viinapuunsa. Ja koko maakunta pelkäsi häntä.

LUKU 3
I. Yksi osa myöntyy mieluisesti Holoferneksen alle. II. Joiden kaupungit ja epäjumalain vehmastot hän kuitenkin hävittää.
I. [3:1] Silloin lähettivät kuninkaat ja ruhtinaat Syriasta, Mesopotamiasta, Syrian Sobalista, Lybiasta ja Kilikiasta sanansaattajansa kaikista kaupungeista ja maakunnista, jotka tulivat Holoferneksen tykö, ja sanoivat:

[3:2] Käännä vihas pois meidän päältämme; sillä se on parempi, että me elämme ja palvelemme suurta kuningasta Nebukadnetsaria, ja olemme sinulle alamaiset, kuin että hukumme, ja emme kuitenkaan mitään voita.

[3:3] Kaikki kaupunkimme, tavaramme, vuoremme, kukkulamme, peltomme, härkämme, lampaamme, vuohemme, hevosemme ja kamelimme, ja kaikki mitä meillä on,

[3:4] Niin myös meidän perheemme, ovat kaikki sinun; tee niiden kanssa, mitäs tahdot.

[3:5] Me myös ja meidän lapsemme olemme sinun palvelias.

[3:6] Tule meidän tykömme ja ole meidän armollinen herramme; pidä meitä palvelianas, niinkuin sinä tahdot.

[3:7] Niin läksi Holofernes alas vuorelta kaiken sotaväkensä kanssa, ja voitti vahvat kaupungit ja kaikki maan asuvaiset,

[3:8] Ja otti kaikista kaupungeista väkevät miehet palvelukseensa, valitut sotaan.

[3:9] Josta kaikki maakunnat suuresti hämmästyivät, niin että ruhtinaat ja ylimmäiset kaikista kaupungeista ynnä kansan kanssa tulivat häntä vastaan,

[3:10] Ja ottivat hänen vastaan seppeleillä, hypyllä, rummuilla ja huiluilla.



II. [3:11] Ja ei kuitenkaan taitaneet niinkään armoa löytää;

[3:12] Sillä hän kukisti heidän kaupunkinsa, ja hakkasi maahan heidän metsistönsä.

[3:13] Sillä Nebukadnetsar oli hänen käskenyt hävittää kaikki jumalat maakunnista, että kaikki kansa, jotka Holefernes oli vaativa allensa, pitäis hänen ainoana jumalana.

[3:14] Kuin hän oli Syrian Sobalin, ja kaiken Apamean ja Mesopotamian lävitse vaeltanut, tuli hän Edomilaisten tykö Gabaan maalle,

[3:15] Ja voitti heidän kaupunkinsa, ja oli siellä kolmekymmentä päivää; sillä välillä antoi hän kaikki sotaväkensä tulla kokoon.

LUKU 4
I. Israelin lapsetkin pelkäävät Holofernestä ja varustavat itsiänsä. II. Ottavat ylimmäisen papin Jojakimin neuvon, ja rukoilevat Jumalaa avuksensa.
I. [4:1] Kuin Israelin lapset, jotka Juudan maalla asuivat, sen kuulivat, pelkäsivät he häntä suuresti.

[4:2] Ja vavistus ja hämmästys oli heidän päällensä tullut; sillä he pelkäsivät hänen niin tekevän Jerusalemille ja Herran templille, kuin hän muillekin kaupungeille ja heidän epäjumalainsa huoneille oli tehnyt.

[4:3] Sentähden lähettivät he koko Samarian maan ympäri hamaan Jerihoon asti, ja vahvistivat kaikki linnat vuorilla.

[4:4] Ja tekivät muurit kyläinsä ympärille, ja toimittivat itsellensä viljaa sodan varaksi.



II. [4:5] Ja ylimmäinen pappi Jojakim kirjoitti kaikkein tykö, jotka asuivat Esdrelomia päin, se on, sen suuren kedon tykönä Dotaimissa ja kaikkein niiden tykö, joiden kautta vihollisen tie oli tulla,

[4:6] Että he varjelisivat kukkulat vuorilla, Jerusalemiin päin.

[4:7] Ja Israelin lapset tekivät niinkuin Jojakim, Herran pappi, heille oli käskenyt.

[4:8] Ja kaikki kansa huusi hartaasti Herran tykö, ja nöyryyttivät heitänsä, he ja heidän vaimonsa, paastolla ja rukouksella.

[4:9] Mutta papit pukivat säkit yllensä, ja lapset makasivat Herran templin edessä; ja he peittivät Herran alttarin säkillä,

[4:10] Ja huusivat Herran Israelin Jumalan tykö yksimielisesti, ettei heidän lapsensa ja vaimonsa vietäisi pois saaliiksi jaettaviksi, ja ettei heidän kaupunkinsa hävitettäisi ja heidän pyhänsä saastutettaisi, ja ettei he pakanoilta häväistyksi tulisi.

[4:11] Ja Jojakim, Herran ylimmäinen pappi, kävi ympäri, neuvoi koko Israelin kansaa,

[4:12] Ja sanoi: teidän pitää tietämän, että Herra on teidän rukouksenne kuuleva, jos ette lakkaa paastoomasta ja rukoilemasta Herran edessä.

[4:13] Ajatelkaat Moosesta Herran palveliaa, joka ei miekalla, vaan pyhällä rukouksella löi Amalekin, joka luotti voimaansa ja väkeensä ja sotajoukkoonsa, kilpeensä, vaunuihinsa ja ratsasmiehiinsä.

[4:14] Niin se myös pitää tapahtuman kaikille Israelin vihollisille, jos te niin itsenne parantaa tahdotte, kuin te nyt ruvenneet olette.

[4:15] Tämän neuvon jälkeen rukoilivat he Herraa, ja jäivät Herran eteen: niin että papit kävivät säkissä, ja pitivät tuhkaa päänsä päällä, ja tekivät Herralle polttouhria;

[4:16] Ja rukoilivat kaikki Herraa kaikesta sydämestänsä, että hän tahtoi etsiä kansaansa Israelia.



LUKU 5
I. Holofernes kyselee Israelin lasten tilaa. II. Akior juttelee niiden tapaukset ja turvan ja neuvoo Holofernestä. III. Voittaa vihat neuvonsa tähden.
I. [5:1] Ja Holofernekselle, Assyrian sotapäämiehelle sanottiin, että Israelin lapset varustivat itsensä, ja tahtoivat itsensä varjella, ja kuinka he olivät ottaneet vaarin kukkuloista mäillä.

[5:2] Silloin julmistui Holofernes, ja kutsui kaikki Moabilaisten ja Ammonilaisten ylimmäiset ja päämiehet,

[5:3] Ja sanoi heille: sanokaat minulle, mikä kansa se on, joka vuorilla asuu? kutka heidän suuret kaupunkinsa ovat, mitä he voivat, ja mitkä heidän sotaväkensä ovat, ja kuka heidän kuninkaansa on?

[5:4] Että he ainoasti kaikistä muista itäisellä maalla katsovat meitä ylön, ja ei ole tulleet meitä vastaan, ottamaan meitä vastaan rauhalla.



II. [5:5] Silloin vastasi Akior, kaikkien Ammonin lasten päämies, ja sanoi: minun herrani, jos sinä tahdot mielelläs kuulla, niin minä sanon sinulle totuuden tästä kansasta, joka vuorilla asuu; ja en minä tahdo valhetella sinun edessäs.

[5:6] Tämä kansa on Kaldeasta tullut; ja on ensisti asunut Mesopotamiassa: ettei he tahtoneet seurata isäinsä jumalia Kaldeassa.

[5:7] Sentähden hylkäsivät he isäinsä säädyt, joilla paljo jumalia oli.

[5:8] Ja palvelivat yhtä ainoaa taivaan Jumalaa, joka heidän käski mennä sieltä pois, ja asua Haranissa. Kuin kaikissa niissä maakunnissa kallis aika oli, vaelsivat he alas Egyptin maalle; siellä ovat he paljoksi tulleet neljässä sadassa ajastajassa, ettei heidän joukkoansa taidettu lukea.

[5:9] Mutta kuin Egyptin kuningas vaivasi heitä saven kantamisella ja tiilien teolla, rakettaa hänen kaupunkiansa, huusivat he Herransa tykö, joka löi koko Egyptin moninaisilla vitsauksilla.

[5:10] Kuin Egyptiläiset olivat ajaneet pois heidät tyköänsä, ja vaiva lakkasi heistä, ja he tahtoivat heitä taas käsittää, ja viedä orjuuteen jälleen,

[5:11] Avasi taivaan Jumala meren, niin että vedet kahden puolen seisoivat, niinkuin muurit; ja he kävivät kuivin jaloin meren pohjaa myöten, ja pääsivät pois.

[5:12] Mutta kuin Egyptiläiset kiiruhtivat heidän peräänsä koko joukkonsa kanssa, tulivat he kaikki upotetuksi mereen, niin ettei yksikään jäänyt, joka sen muille olis ilmoittanut.

[5:13] Ja kuin tämä kansa tuli Punaisesta merestä, sioittivat he itsensä Sinain vuoren korpeen, jossa ei yksikään ihminen ennen asua eli elää taitanut.

[5:14] Siellä tuli haikia vesi makiaksi, niin he saivat juoda; ja he saivat leipää taivaasta neljäkymmentä ajastaikaa.

[5:15] Ja kuhunka he menivät ilman joutsia ja nuolia, ilman kilpeä ja miekkaa, siellä soti heidän Jumalansa heidän edestänsä, ja he saivat voiton.

[5:16] Ja ei yksikään taitanut tätä kansaa vahingoittaa, mutta ainoastaan silloin, kun he luopuivat Herran Jumalansa käskyistä.

[5:17] Sillä niin usein kuin he rukoilivat muita paitsi Jumalaansa, niin he lyötiin ja vietiin pois häpiällä.

[5:18] Mutta niin usein kuin he katuivat, että he Jumalansa käskyistä poikenneet olivat, antoi taivaan Jumala heille taas voiton vihollisiansa vastaan.

[5:19] Sentähden hävittivät he Kanaanealaisten kuninkaat, Jebusilaiset, Pheresiläiset, Hetiläiset, Heviläiset, Amorilaiset, ja kaikki voimalliset Hesbonissa, ja ottivat heidän maansa ja kaupunkinsa.

[5:20] Ja he menestyivät niin kauan kuin ei he syntiä tehneet Jumalaansa vastaan; sillä heidän Jumalansa vihaa vääryyttä.

[5:21] He ovat myös usein ennen tätä aikaa olleet ajetut pois monelta kansalta, ja viedyt pois vieraalle maalle, että he olivat poikenneet siitä käskystä, jonka Jumala heille oli antanut, että heidän piti siinä vaeltaman.

[5:22] Mutta he ovat äsken tulleet siitä viheliäisyydestä, jossa he olleet olivat, sittekuin he olivat kääntyneet Herran Jumalansa tykö, ja niin ovat asettaneet itsensä tälle vuorelle: ja asuvat Jerusalemissa, jossa heidän pyhänsä on.

[5:23] Sentähden, minun herrani, anna kysellä, jos tämä kansa on syntiä tehnyt Jumalaansa vastaan, niin me menemme sinne ylös, ja heidän Jumalansa antaa totisesti heitä sinun käsiis; niin että sinä heitä saat vaatia sinua vainos ikeen alle.

[5:24] Mutta jos ei he ole syntiä tehneet Jumalaansa vastaan, niin emme voi mitään heitä vastaan; sillä heidän Jumalansa varjelee heidät, ja me tulemme häpiään kaikessa maassa.



III. [5:25] Kuin Akior näitä sanonut oli, tulivat kaikki Holoferneksen päämiehet vihaisiksi, ja ajattelivat häntä tappaa, ja sanoivat toinen toisellensa:

[5:26] Kuka tämä on, joka sitä sanoa tohtii, että Israelin lapset taitavat varjella itsensä kuningas Nebukadnetsaria ja hänen sotajoukkoansa vastaan? Eikö he kaikki ole aseettomat, ja ei yksikään ole sotamies.

[5:27] Mutta että Akior näkis itsensä valhetelleeksi, niin käykäämme sinne ylös; ja kuin me heidän parhaan väkensä käsitämme, niin me annamme pistää Akiorin lävitse ynnä heidän kanssansa.

[5:28] Että kaikki kansa ymmärtäis Nebukadnetsarin olevan jumalan maan päällä, ja ei yhdenkään muun.



LUKU 6
I. Akior viedään Juudalaisten käsiin. II. Otetaan Betuliaan ja juttelee käytöksensä. III. Betulialaiset rukoilevat Jumalaa, ja lohduttavat Akioria.
I. [6:1] Silloin julmistui Holofernes Akiorin päälle, ja sanoi:

[6:2] Kuinka sinä rohkeat ennustaa, että Israelin kansalla on varjelus Jumalaltansa? Kuin me nyt lyömme heidät, niinkuin yhden miehen, pitää sinun näkemän, ettei yhtään muuta Jumalaa ole paitsi Nebukadnetsaria.

[6:3] Ja päälliseksi pitää sinäkin Assyrian miekalla pistettämän lävitse; ja koko Israelin pitää sinun kanssas hukkuman.

[6:4] Niin sinä saat ymmärtää, että Nebukadnetsar kaiken maailman herra on, kuin sinä minun sotaväkeni miekalla pistetään lävitse, ja makaat Israelin lyötyin kanssa kuolleena, ja sinun täytyy kuolla ja hukkua.

[6:5] Mutta jos sinä luulet, että sinun ennustukses on tosi, niin ei sinun tarvitse hämmästyä eli vaalistua.

[6:6] Niinkuin heille käy, niin pitää myös sinulle käymän; sillä minä lähetän nyt sinun heille, että minä rankaisisin sinua ynnä heidän kanssansa.

[6:7] Niin käski Holofernes palveliainsa ottaa Akiorin kiinni, ja viedä Betuliaan Israelin lasten käsiin.

[6:8] Ja Holoferneksen palveliat ottivat hänen kiinni. Ja kuin he tulivat kedon ylitse vuorten tykö, menivät ampujat heitä vastaan.

[6:9] Silloin poikkesivat he vuoren sivulle, ja sitoivat Akiorin käsistä ja jaloista puuhun, sysäsivät maahan, ja jättivät hänen riippumaan, ja menivät herransa tykö jälleen.

II. [6:10] Mutta Israelin lapset tulivat alas Betuliasta hänen tykönsä, ja päästivät hänen vallallensa, ja veivät Betuliaan, ja asettivat hänen kansan keskelle, ja kyselivät häneltä, kuinka hänen kanssansa menty oli, ja minkätähden Assyrialaiset olivat hänen hirttäneet?

[6:11] Silloin olivat siellä kaupungin päämiehet, Otsia Miikan poika, Simeonin suvusta, ja Karmi, joka myös Otonieliksi kutsuttiin.

[6:12] Akior sanoi vanhinten ja kaiken kansan edessä kaikki, mitä Holofernes häneltä kysynyt, ja hän hänelle vastannut oli, ja kuinka Holoferneksen väki siitä vastauksesta tahtoivat hänen tappaa;

[6:13] Ja kuinka Holofernes oli vihastunut ja käskenyt hänen antaa Israelin lasten käsiin, että kuin hän Israelin lapset sais lyödyksi, rankaisis ja surmais hän myös Akiorin, että hän oli sanonut: taivaan Jumala on heidän varjeluksensa.



III. [6:14] Kuin Akior kaikkia näitä puhunut oli, lankesi kaikki kansa kasvoillensa, rukoilivat Herraa ja itkivät yhteen suuhun, ja rukoilivat yksimielisesti Herraa,

[6:15] Ja sanoivat: Herra taivaan ja maan Jumala, katso heidän ylpeyttänsä ja meidän nöyryyttämme, ja katso armollisesti sinun pyhiäs, ja osoita, ettet niitä hylkää, jotka toivovat sinun päälles; ja ettäs kukistat ne maahan, jotka itseensä ja väkeensä luottavat.

[6:16] Ja niin he itkivät ja rukoilivat kaiken sen päivän, ja lohduttivat Akioria.

[6:17] Ja sanoivat: meidän isäimme Jumala, jonka voimaa sinä ylistänyt olet, on sinulle niin kostava, ettei he saa iloita sinusta; mutta sinä saat nähdä, kuinka he lyödyksi ja maahan kaadetuksi tulevat.

[6:18] Ja kuin Herra meidän Jumalamme pelastaa meidät, niin olkoon Jumala sinun kanssas meidän seassamme. Ja jos sinä tahdot, niin sinä saat kaikkein sinun omaistes kanssa asua meidän seassamme.

[6:19] Kuin nyt kansa toinen toisestansa erkanivat, otti Otsia hänen huoneesensa kanssansa ja valmisti suuren ehtoollisen,

[6:20] Ja kutsui tykönsä kaikki vanhimmat, ja virvoittivat itsiänsä, että he kauvan olivat ennen paastonneet.

[6:21] Niin kansa taas kutsuttiin kokoon; ja he rukoilivat apua Israelin Jumalalta kokouksissansa kaiken yön.



LUKU 7
I. Holofernes piirittää Betulian ja pidättää veden kaupungilta. II. Betulialaiset tahtovat itsensä antaa Holoferneksen alle, mutta Otsia käskee heidän odottaa apua vielä viisi päivää.
I. [7:1] Toisena päivänä käski Holofernes sotaväkensä olla valmiina Betuliaa vastaan.

[7:2] Ja hänellä oli sata ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä, paitsi sitä joukkoa, jonka hän oli ottanut kaikista nuorukaisista joka kaupungista, kussa hän jonkun maakunnan saanut oli.

[7:3] Tämä sotajoukko valmisti itsensä Israelin lapsia vastaan, ja sioitti itsensä vuorille, Dotaimin kohdalle, aina Belmasta hamaan Kelmoniin asti, joka oli Esdrelomin kohdalla.

[7:4] Kuin Israelin lapset näkivät Assyrian kansan paljouden, lankesivat he maahan, ja priiskottivat tuhkaa päänsä päälle, ja rukoilivat kaikki yksimielisesti, että Israelin Jumala tahtois näyttää laupiutensa kansallensa.

[7:5] Ja he varustivat itsensä sota-aseinensa, ja pitivät vaarin vuorten kukkuloista, ja varjelivat niitä yöt ja päivät.

[7:6] Mutta kuin Holofernes vaelsi siinä ympärinsä, ymmärsi hän, että ulkoisella puolella kaupunkia oli kaivo, joka torvilla kaupunkiin johdatettu oli; nämät torvet antoi hän poikki hakata.

[7:7] Ja vaikka vähät kaivot ei olleet kaukana muurista, joista he salaa vettä toivat; niin niissä oli kuitenkin tuskin niin paljon, että he itsensä virvoittaa taisivat.

[7:8] Sentähden tulivat Ammonilaiset ja Moabilaiset Holoferneksen tykö, ja sanoivat: ei Israelin lapset tohdi varjella itsiänsä meitä vastaan keihäillä ja nuolilla; mutta vuorilla ja kukkuloilla, joissa he rauhassa ovat.

[7:9] Sentähden anna varjella kaivot, ettei he saisi vettä; niin täytyy heidän kuolla ilman miekkaa, eli hätä vaatii heidät antamaan kaupungin, jonka he luulevat voittamattoman olevan, että se on vuorilla.

[7:10] Tämä neuvo kelpasi Holofernekselle ja hänen sotaväellensä; ja hän asetti miestä joka kaivon tykö.



II. [7:11] Kuin he kaksikymmentä päivää olivat kaivoja vartioineet, ja Betuliassa ei ollut enää vettä, ei kaivoissa eikä muualla, niin ettei he yhtään päivää enään itsiänsä taitaneet virvoittaa, ja heidän täytyi joka päivä antaa mitalla vettä kansalle,

[7:12] Silloin tulivat kaikki miehet ja vaimot, nuoret ja vanhat Otsian tykö, vanhimmat ja lapset, valittivat kaikki yhteen suuhun,

[7:13] Ja sanoivat: Jumala olkoon teidän ja meidän vaiheellamme tuomari, että te saatatte meidät senkaltaiseen hätään, ettette anna meidän tehdä rauhaa Assyrialaisten kanssa;

[7:14] Ja sentähden Jumala on meidät myynyt heidän käsiinsä, ja ei meillä ole yhtään apua, mutta meidän täytyy nääntyä janoon heidän silmäinsä edessä, ja hukkua surkiasti.

[7:15] Sentähden kutsukaat kokoon kaikki, jotka kaupungissa ovat, että me antaisimme itsemme Holoferneksen haltuun;

[7:16] Sillä se on parempi, että me annamme itsemme ja pääsemme henkiin, kunnioittain Jumalaa, kun että me hukumme, ja tulemme kaikelle maailmalle häpiäksi, kuin meidän täytyy nähdä, että meidän vaimomme ja lapsemme surkiasti meidän silmäimme edessä kuoleman pitää.

[7:17] Me todistamme tänäpänä taivaan ja maan ja meidän isäimme Jumalan edessä, joka meitä rankaisee meidän syntiemme tähden, että me olemme rukoilleet teitä antamaan Holofernekselle kaupunkia, ettemme äkisti kuolisi miekalla, ja ettemme kaikki nääntyisi janosta.

[7:18] Silloin oli suuri itku ja valitus kaikella kansalla; muutamat seisoivat kauvan ja huusivat Jumalaa tykö ja sanoivat:

[7:19] Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.

[7:20] Mutta sinä olet laupias, sentähden ole meille armollinen, ja rankaise itse meitä: ja että me sinun tunnustamme, niin älä meitä hylkää pakanain käsiin, jotka ei sinua tunne;

[7:21] Ettei he kerskaisi, sanoen: kussa nyt on heidän Jumalansa?

[7:22] Kuin he jo kauvan huutaneet ja itkeneet olivat ja jo jotakin jälleen vaikenivat,

[7:23] Nousi Otsia, itki ja sanoi: hyvät veljet, olkaat kuitenkin kärsivälliset, ja odottakaamme vielä viisi päivää Jumalan apua:

[7:24] Jos hän tahtoo meille armon osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi tehdä.

[7:25] Jos ei meitä näinä viitenä päivänä auteta, niin me teemme, niinkuin te anoneet olette.

  1   2   3   4   5   6   7   8   9   ...   25


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©azrefs.org 2016
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə